sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kim Echlin: Kadonneet

16-vuotias Anne rakastuu kambodžalaiseen Sereyhin, joka on Montrealissa paossa Pol Potin hirmuhallintoa. Maansa rajojen auettua Sereyn täytyy palata etsimään perhettään eikä Anne kuule hänestä yhteentoista vuoteen, ennen kuin uskoo näkevänsä hänet tv-dokumentissa. Anne matkustaa Kambodžaan ja löytää Sereyn. Rakkaus heidän väliltään ei ole kadonnut mihinkään mutta Serey ei enää ole rokkibändissä soittava, kohtuullisen huoleton nuorukainen vaan näkemänsä ja kokemansa haavoittama mies.

Kadonneet on sekä surullisenkaunis rakkaustarina että kertomus hirvittävien tapahtumien runtelemasta maasta kansoineen. Koko kirja on kirjoitettu Annen sanoina "sinulle", Sereylle ("Sinä talvena, jolloin kohtasin sinut, lumi oli aina sinistä."). Pidin tästä ratkaisusta ja sen luomasta intiimistä tunnelmasta.

Esiin tulevat asiat ovat raskaita mutta lukukokemusta keventävät luvut jotka ovat joko lyhyitä tai hyvin lyhyitä. Vaikka tuntuukin tökeröltä iloita lukemisen keveydestä, toiset kun ovat sentään kokeneet käsiteltyjä asioita itse. Tarinan edetessä kasvaa ymmärrys siitä, miten eri tavalla kaikki voi näyttäytyä paikallisille kuin ulkomaalaisille. Mitä hyötyä on esimerkiksi ulkomaisista vaalitarkkailijoista, elleivät he näe sitä kuinka ihmisiä yön suojissa hakataan ja käsketään äänestämään tietyllä tavalla? Ajattelemisen aihetta kirja tarjoaa paljon, kuten tässä katkelmassa:


Miksi toisten elämä on mukavaa ja toisten täynnä kauhuja? Minkä osan itsestämme me leikkaamme pois, että voimme jatkaa syömistä, kun toiset kuolevat nälkään? Jos naisia, lapsia ja vanhuksia murhattaisiin sadan kilometrin päässä kotoamme, emmekö rientäisi apuun? Miksi kovetamme sydämemme, kun välimatkaa on sadan asemesta kolmetuhatta kilometriä?


Tämä tekstinpätkä taisi olla se mitä tarvitsin saadakseni viimein aikaiseksi tehdä edes jotain pientä auttaakseni niitä jotka eivät voi löhötä sohvalla lukemassa ja vetämässä suklaalevyä naamaansa.

Ensimmäinen lause: Mau oli pieni mies, jonka vasemman posken yli kulki pitkä arpi.


Englanninkielinen alkuteos: The Disappeared (2009)


Kustantaja Tammi 2009, suom. Sirkka Aulanko, 274 s.

3 kommenttia:

  1. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta, aiheenakin! Kirjoituksesi jo herätti mielenkiinnon :)

    VastaaPoista
  2. Ihastuin tähän kirjaan ihan todella! Ja olin miniarviossani lainannut ihan samaa kohtaa kuin sinä :) Minulla ei ollut mitään odotuksia kun aloin lukea ja kirja vei todella mukaansa. Suosittelen kaikille!!

    VastaaPoista
  3. Tuure, kannattaa lukea!

    anni.m, muistinkin nähneeni tämän blogissasi ja että pidit paljon, mutta harmittavan vähän tämä on muualla tullut vastaan (tai sitten muistini pätkii). Suosittelen myös!

    VastaaPoista