lauantai 8. tammikuuta 2011

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Vuoden ensimmäinen kirja oli melkoisen...järisyttävä. Tarina Israelin valtion tieltä karkotetuista palestiinalaisista, pakolaisleireistä, al-Hijan suvusta ja sodan erilleen heittämistä sisaruksista on epäoikeudenmukaisuudessaan käsittämätön. Miten niin paljon pahaa, niin paljon kuolemaa, surua ja menetystä voi mahtuakaan samaan pakettiin? Tämän ajatuksen ylittää vain se, että jossain tämän fiktiivisistä hahmoista kertovan kirjan ulkopuolella, todellisessa maailmassa, on aivan varmasti ihmisiä jotka ovat menettäneet vielä enemmän, kärsineet vielä enemmän. Käsittämätöntä. Sanoin sen jo. Toistan itseäni, mutta en vain pääse siitä yli.

En todellakaan ollut erityisen hyvin selvillä Israelin ja Palestiinan tilanteesta ja alueen tapahtumista, mutta nyt silmäni ovat auki. Jeninin aamut on tärkeä kirja, jonka suosittelen lukemaan. Mikään mukava, kevyt välipala se ei todellakaan ole, mutta palestiinalaiset ovat ansainneet edes sen että sinäkin tiedät. Ja vaikka tietäisitkin niin lue silti, sillä - lainaan Booksya Jorin arvion kommenteista - tieto ei ole sama kuin tunne.

Ensimmäinen lause: Amal olisi halunnut katsoa sotilasta silmiin lähempää, mutta hänen otsaansa painava rynnäkkökiväärin piippu ei sallinut sitä.


Englanninkielinen alkuteos: Mornings in Jenin (2010) (Julk. 2006 nimellä The Scar of David)

Kustantaja LIKE 2010, suom. Pauliina Klemola, 340 s.

9 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja haluan lukea kirjan ehdottomasti, vaikka se vaikuttaa kovin rankalta. Kiitos arviostasi!:)

    VastaaPoista
  2. Mikähän mulla on tänä alkuvuonna, kun kiinnitän jatkuvasti huomiota pelkkiin kirjankansiin? Tämä on niin kaunis ja herkkä kansi, että haluaisin ehdottamasti lukea kirjan ihan jo pelkkien kansien hypistelyn vuoksi! Mutta aihe on myös mielenkiintoinen ja varmasti niin rankka, että haluan tarttua tähän sitten kun minulla on oikeasti aikaa paneutua ja kokea kirja. En siis pelkästään visuaalisen innostuksen ajamana:)

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiinnostuin kirjasta kauniin kannen perusteella, mutta kyllä aihekin kiinnostaa rankkuudesta huolimatta. Luen tämän heti kun on aikaa tällaiselle kirjalle.

    VastaaPoista
  4. Kansi miellyttää kyllä omaakin silmääni kovasti. Rankka tämä on, mutta kannattaa tosiaan lukea sitten kun on sopivan tuntuinen hetki!

    VastaaPoista
  5. Komppaan Satua, kannattaa lukea silloin kun on siihen valmis.

    VastaaPoista
  6. Satu, otin tämän kirjan kauniiden kansien ja sen takia, että tykkään liikkua eksottisissa maissa ja uskonto-historia-aiheiden piirissä, mutta nyt olen sitten poikkeuksellisesti tullut lukeneeksi kaikki arviot tästä (yleensä en lue ennen kuin olen omani tehnyt) ja minua heikottaa. Tein viime vuonna monta vahvaa kirjaa ja nyt tekisi niin hirveästi mieli ottaa edes alkuvuosi keveyemmin. Siis: Teen tämän joskus. Nyt on nuttu tyhjä. Tein rankimman ja kauneimman ja varmaan voimat menivät sitten siihen.

    Satu, joko olet lukenut Sade lankeaa? Ellet, suosittelen. Myös Susa on tehnyt siitä arvostelun.

    VastaaPoista
  7. Kyllä sitten varmasti kannattaa odottaa sopivampaa ajankohtaa, kuten Jorikin sanoo!

    Vielä en ole lukenut Sade lankeaa, mutta aion niin kyllä tehdä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos suosituksesta. Näistä asioista pitäisi pysyä kärryillä ja jaksaa välittää jo ns. yleissivistyksen vuoksi...

    VastaaPoista
  9. Niin pitäisi, mutta enpä ainakaan itse voi valitettavasti kehuskella aktiivisuudellani asian suhteen... Onneksi on sentään hyviä kirjoja joista saa samaan aikaan sekä yleissivistystä että kiinnostavan tarinan.

    VastaaPoista