lauantai 9. helmikuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia

Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi.
(Sisältää pieniä spoilereita sarjan jälkimmäisistä osista.)

Pohjois-Amerikan luhistuttua katastrofeissa vanhojen valtioiden raunioille on syntynyt Panem, jonka asukkaista suurin osa raataa huonoissa oloissa omilla eristyneillä vyöhykkeillään, yltäkylläisen hallintokaupunki Capitolin tiukassa komennossa. Tuon määräysvallan äärimmäinen ilmentymä on Nälkäpeli, vuosittain järjestettävä "viihdyke" jonka katseleminen on pakollista kaikille. Vyöhykkeiltä arvalla valitut nuoret viedään areenalle, jossa he taistelevat toisiaan vastaan kuolemaan saakka. 16-vuotiaan Katniss Everdeenin elämä muuttuu sinä päivänä kun hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi arvonnassa valitun pikkusiskonsa tilalle.


Ensimmäinen osa oli sekä viihdyttävin, koukuttavin että tunteellisin, ja itse Nälkäpeli kaikessa karmeudessaankin kiinnostavaa seurattavaa. Loppua kohti meno vähän hiipui, vaikka Katnissin päätyminen kapinan keulakuvaksi ja propagandan luominen olivat myös näppärästi rakennettuja. Ja myös vähän uudenlaista lukemista ainakin itselleni, en ainakaan muista että olisin törmännyt vastaavaan missään aiemmin lukemassani kirjassa. Eipä selkeä yhteiskunnallisuus tosin ole ikinä lukemistossani loistanutkaan.

Oikeastaan olisi varmaan ollut hyvä pitää vähän taukoa osien välissä, sillä turnausväsymys iski jo välillä viimeistä kirjaa lukiessa. Mutta sen verran olin kuitenkin kakkososan jälkeen koukussa että päätin lukea kerralla loppuun asti.

Pidin Katnissista, joka oli monella tavoin taitava mutta kuitenkin sisältä sopivasti epätäydellinen. Pidin myös Galesta, ja jäinkin lopussa suremaan suuresti sitä, miten heidän ystävyydelleen kävi. Peeta sen sijaan ei onnistunut missään vaiheessa herättämään suuria tunteita ihan tosissaan, minkä vuoksi rakkaustarina jäi vähän laimeaksi. Tosin siksi ehkä myös realistisemmaksi kuin joissain muissa nuortenkirjoissa - jos nyt heittää vertailukohdaksi vaikka pariskunnan Bella & Edward. :) Suosikkihenkilöni taisi kuitenkin olla Cinna, joka oli kuin raikas tuulahdus keskellä pinnallista Capitolia ja vaikutti käytettävissään olevilla keinoilla niin paljon tapahtumien kulkuun.

Lukudiplomi-haasteen kategoria Tulevaisuuden taruja suoritettu ykkösosalla.

Ensimmäinen lause: Herätessäni sängyn toinen puoli tuntuu viileältä. (Nälkäpeli)

Englanninkieliset alkuteokset: The Hunger Games (2008), Catching Fire (2009) & Mockingjay (2010)


Ulkoasu: Kannet ovat toisaalta näyttäviä ja toisaalta mitäänsanomattomia - enemmän kuitenkin jälkimmäistä. Kahdessa ensimmäisessä ei tietoa tekijästä, Matkijanärhen päällyksen kuvitus Tim O'Brien.

Kustantaja WSOY
2008, 3. painos (1. painos 2008),
2011, 2. painos (?), (1. painos 2010),
2010,
suom. Helene Bützow, 389 + 412 + 360 s.

3 kommenttia:

  1. Minulla meinasi turnausväsymys iskeä jo kakkososassa. Onneksi meno kuitenkin vauhdittui puolivälistä lähtien.

    Miunlle puolestaan Peeta tuli paljon lähemmäs kuin Gale. En myöskään kiinnittänyt Cinnaan paljonkaan huomiota. Jännä miten roolihahmot vetoavat eri tavalla eri lukijaan.

    VastaaPoista
  2. Jännä juttu tosiaan tuo henkilöihin suhtautuminen! Näinhän se toki menee ihan oikeassakin elämässä; yksi viihtyy yhdessä seurassa ja toinen toisessa. :)

    VastaaPoista
  3. Nälkäpeli houkuttelee kovasti, lukulistalla kärkipäässä tämä.

    Haastoin sinut blogissani. :)

    VastaaPoista