Lyhyesti Hiekkapellosta, Sinisalosta ja Le Guinista

Miniminiarviot parista luetusta ja yhdestä kuunnellusta. Hyviä kirjoja kaikki ja ansaitsisivat pidemmätkin tekstit mutta nyt täytyy laittaa bloggauksen käyntiin potkiminen edelle. :)

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Jugoslavian unkarilainen, lapsena Suomeen muuttanut Anna Fekete aloittaa työt rikostutkijana vanhassa kotikaupungissaan. Ura saa turhankin vauhdikkaan alun, kun nuori nainen surmataan lenkkipolulla raa'alla tavalla ja kurditytön hätääntynyt puhelu herättää epäilyksen kunniaväkivallasta. Lisähaastetta asioiden selvittämiseen tuo työpari Esko, joka on ihan ehta rasisti.

Toimiva paketti! Juoni vetää, ja Annan seuraan liityn mielelläni uudelleenkin sarjan muissa osissa. Turvapaikanhakijoitakin kirjassa käsitellään, joten se on nyt jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.

Ensimmäinen lause: Sinä yönä Nukku-Matti toimi Gestapon kätyrinä.

Kustantaja Otava 2013, 337 s.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta (äänikirja)

On sanottu, että ihmisillä on jäljellä nelisen vuotta elinaikaa jos mehiläiset katoavat maailmasta. Enkelten verta sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa tämä uhkakuva alkaa hiipiä lähemmäksi kun pesäautiot leviävät ympäri maailmaa ja pölyttäjien puute käynnistää ruokakriisejä. Paitsi mehiläisistä, niiden kauneudesta ja myyttisyydestä, kirja kertoo isien ja poikien ketjusta jossa aatemaailmat törmäävät. Suhtautumista eläimiin pohditaan paljon. Enkelten verta on hätkäyttävä, huolestuttava ja ajattelemaan laittava, ja toimii hienosti myös Jukka Peltolan lukemana äänikirjana.

Kustantaja Teos/BTJ 2011, 7 h 39 min


Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja

Scifinovelleja eräältä alan mestarilta. Osa alkupään tarinoista meni kyllä vähän ohikin jäämättä mieleen, eikä kokonaisuus säväyttänyt samalla tavalla kuin aiemmin lukemani kokoelma Pimeälipas, mutta kyllä tästäkin ihailtavaa löytyi. Kirjassa on monenlaisia maailmoja joiden erilaisten yhteiskuntajärjestysten ja tapojen tutkailu Le Guinia tuntuu kiinnostavan - ja lukijaa tietysti myös.

Mieluisinta luettavaa olivat Kerastiini, tarina tiukasta kastijaosta, lain rikkomisesta ja soittimesta jonka ääntä elävä korva ei voi kuulla, sekä kokoelman kolme viimeistä ja pisintä novellia, jotka sijoittuvat kirjailijan muusta tuotannosta tunnettujen hainilaisten pariin ja liikkuvat saman aiheen, uuden mullistavan avaruusmatkailumetodin liepeillä. (Mikähän muuten on Le Guinin alkukielinen termi jurttaukselle? Käännös ei mielestäni kuulosta yhtään siltä mitä sana tarkoittaa.) Pääsin taas pyristelemään vähän kauemmaksi aiemmasta avaruusscifiallergiastani. Ihmisistähän nuokin tarinat kertovat. Le Guinin johdanto Olla lukematta tieteiskirjallisuutta oli sekin kiinnostavaa luettavaa.

Englanninkielinen alkuteos: A Fisherman of the Inland Sea (1994)


Suomentanut Jyrki Iivonen

Kustantaja Portti-kirjat 2002, 4. painos, 283 s.

Sata hyvää lukukokemusta

Kylläpäs äitiyslomailun jälkeinen töihinpaluu häiritseekin harrastuksia. Blogikin on saanut odottaa hiljaa jo runsaan kuukauden - enpä tosin ole juuri lukenutkaan. Mutta eiköhän tästä taas vauhtiin päästä! Lukemiseen antaa potkua Karo Hämäläisen toistamiseen alulle laittama marraskuun lukuhaaste, bloggaamista taas voisin käynnistellä laatimalla oman vastineeni Sonjan TOP 100 lukukokemusta -listalle. Kirjanlistaushulluhan ei suurta yllytystä tällaiseen tarvitse!

Mikään kaikkien aikojen top 100 tämä ei yritäkään olla, ja Nummelan ponitallit ynnä muut nostalgiakirjatkin päädyin jättämään omalta listaltani pois. Kunhan tässä nyt vain luettelen sata kirjaa (tai sarjaa) jotka mulle ovat antaneet hyvän lukukokemuksen, kukin omista syistään. :) Kaikkia mainittuja sarjoja en ole lukenut vielä loppuun, joistakin mainitsen vain ensimmäisen osan jos sarja ei loppuun asti tunnu täyttävän listalle pääsyn kriteerejä. Ryhmittelynkin voisi tietysti tehdä monella tavalla, mutta tällä nyt mennään:

Lastenkirjoja
1. Astrid Lindgren: Ronja ryövärintytär
2. Tove Jansson: Taikatalvi
3. Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa

Sarjakuvia
4. Marjane Satrapi: Persepolis
5. Marjane Satrapi: Luumukanaa
6. Alison Bechdel: Hautuukoti
7. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
8. Neil Gaiman: The Sandman -sarja
9. Don Rosa: ankkasarjikset
10. Guy Delisle: Pjongjang
11. Shaun Tan: The Arrival

Runoja
12. Kirsti Kuronen: Paha puuska
13. Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta
14. Arto Lappi (toim.): Kevätsateiden aika
15. Jonna Ruuska: Kuovin huuto

Spekulatiivista fiktiota
Romaaneja
16. Ernest Cline: Ready Player One
17. Jonathan Carroll: Naurujen maa
18. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
19. Gail Carriger: The Parasol Protectorate -sarja
20. Jasper Fforde: Thursday Next -sarja
21. Steven Hall: Haiteksti
22. Leena Krohn: Tainaron
23. Stephen King: Musta torni -sarja
24. Stephen King: Liseyn tarina
25. Stephen King: Kuoleman käytävä
26. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
27. J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
28. Charlaine Harris: Dead Until Dark
29. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
30. Cormac McCarthy: Tie
31. José Saramago: Kertomus sokeudesta
32. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
33. Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho
34. Diana Gabaldon: Muukalainen
35. Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell
36. Jeff Long: Vuosi nolla
37. David Eddings: Belgarionin ja Mallorean tarut

Novelleja
38. Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia
39. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha
40. Ursula K. Le Guin: Pimeälipas ja muita kertomuksia
41. Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Dekkareita
42. Fred Vargas: Adamsberg -sarja
43. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
44. Thomas H. Cook: Yön säännöt

Klassikkoja
45. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
46. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
47. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
48. Aino Kallas: Sudenmorsian
49. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
50. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
51. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
52. Minna Canth: tämä yhteisnide. josta en osaa valita yhtä osaa

Muuta kaunokirjallisuutta
Romaaneja
53. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
54. Ismail Kadare: Kolme surulaulua Kosovolle
55. Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle
56. Rohinton Mistry: A Fine Balance
57. Yann Martel: Piin elämä
58. Sami Lopakka: Marras
59. John Irving: Kaikki isäni hotellit
60. John Irving: Ystäväni Owen Meany
61. Joel Haahtela: Perhoskerääjä
62. Sergei Dovlatov: Meikäläiset
63. Johan Bargum: Syyspurjehdus
64. Renate Dorrestein: Kivisydän
65. Philippe Claudel: Varjojen raportti
66. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
67. Susan Abulhawa: Jeninin aamut
68. Margaret Atwood: Sokea surmaaja
69. Katja Kaukonen: Odelma
70. Kate Morton: Paluu Rivertoniin
71. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
72. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
73. Regina McBride: Ennen sarastusta
74. Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa
75. Tove Jansson: Kesäkirja
76. Linn Ullmann: Aarteemme kallis
77. Antti Tuuri: Taivaanraapijat
78. Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka
79. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
80. Jeanette Winterson: Intohimo
81. Sarah Waters: Silmänkääntäjä
82. Henning Mankell: Italialaiset kengät
83. Arne Nevanlinna: Marie
84. Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor
85. Per Petterson: Hevosvarkaat
86. Iain Pears: Stone's Fall
87. Kathryn Stockett: The Help (Piiat)
88. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
89. Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
90. Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari

Novelleja
91. Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin
92. Jean Giono: Mies joka istutti puita
93. Turkka Hautala: Kansalliskirja
94. Annie Proulx: Näin on hyvä

Kirjoja kirjoista
95. Susan Hill: Howards End is on the Landing - A year of reading from home
96. Nick Hornby: The Complete Polysyllabic Spree

Tietokirjoja
97. Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset"
98. Magnus Londen: Maan ääriin
99. Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen
100. Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa

Montako olet listalta lukenut?

Ja hei, käykäähän bongailemassa lukuhaasteita Haastavaa lukemista -blogista, jonka me vanhat ylläpitäjät luovutimme juuri uusiin ja aktiivisempiin käsiin. MarikaOksa ja Niina ovatkin lähteneet vauhdilla liikkeelle - ulkoasu on uudistunut kauniin harmoniseksi ja ennen kaikkea blogista löytyy päivityksiä ja elämää! Onnea uusille ylläpitäjille ja mukavia lukuhaastehetkiä niin heille kuin kaikille muillekin! :)

Leela Corman: Unterzakhn

Leela Cormanin sarjakuvaromaani Unterzakhn sisältää siirtolaiselämää 1900-luvun alun New Yorkissa, kasvoille lyöviä elämän karuja tosiasioita, tanssia, laittomia abortteja, huonomaineisia naisia sekä juutalaiset kaksostytöt, joita elämä vie eri suuntiin.

Kehittyvän suurkaupungin kadut ihmisineen vilisevät kuvituksen taustalla, repliikkejä elävöittävät jiddishin sanat. Unterzakhn on rikasta ajankuvaa, elämisen iloa ja tuskaa, eleganssia ja naisten historiaa.

Lukiessani pidin kyllä monesta asiasta mutta ajattelin että jotain tästä vielä puuttuu että tosissani nauttisin. Loppukin tuntui vähän töksähtävältä. Mutta kun kirja on odotellut bloggaamista pari viikkoa, sepä onkin syventynyt mielessäni, sitä loppua myöten. Tarinan kulkua piti palautella muistiin kirjaa selailemalla, mutta tunnelma oli paremmin tallessa. Kyllä, tämä on kuin onkin hieno kirja. Kannattaa tutustua, jos mainitsemieni aiheiden yhdistelmä houkuttaa!

Ulkoasu: Näyttävä kansi ja tyylikäs sisältö. Kannen kuvitus: Leela Corman, kannen suunn. Leela Corman & Brian Barth.

Kustantaja Schocken Books 2012, 204 s.

Lahjoita lukutaito!

Kirjabloggarit ovat kolmatta kertaa mukana Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjassa, joka käynnistyi taas tänään kansainvälisenä lukutaidon päivänä ja jatkuu syyskuun loppuun. 98 % maailman lukutaidottomista elää kehitysmaissa, usein köyhinä ja sotaa paenneina. Koulutus on avain parempaan toimeentuloon, terveyteen, täysipainoiseen yhteiskuntaan osallistumiseen ja kestävään rauhaan - ja se alkaa lukutaidosta.

Kampanjan teemana on lukutaidon arvo. Millä hinnalla olisit valmis myymään lukutaitosi? Millaista arkesi olisi sen jälkeen? Tätä suomalaisille usein itsestäänselvyydeltä tuntuvaa taitoa tarvitaan jatkuvasti. Koulussa, työssä, kaupassa käydessä, maailman tapahtumia seuratessa, tietoa etsiessä, yhteydenpidossa ystäviin, lääkepurkin ohjetta tutkiessa, tienviittoja seuratessa ja vaikka missä. Ei sen arvoa voi mitata rahassa, mutta sen lahjoittamiselle voi kertoa hinnan: yhden pakolaisen lukutaitokoulutus maksaa 52 euroa.

Tavoitteena on saada kokoon 23000 € mikä mahdollistaisi lukutaidon 450:lle pakolaiselle. Samalla herätellään suomalaisia ajattelemaan sitä, miten arvokas asia lukutaito todella on, ja kannustetaan käyttämään omaansa enemmän! Kampanjasta voi lukea lisää Suomen Pakolaisavun sivuilta. Tervetuloa mukaan osallistumaan tapahtumaan Facebookissa, levittämään sanaa ja lahjoittamaan lukutaitoa mesenaatti.me-palvelun kautta.

Kuva: Mikko Takkunen

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

Vuonna 2019 päiväkodin johtaja soittaa Ronille takellellen. On tapahtunut jotakin kummallista: Ronin viisivuotias tytär Silja on saanut nuken kohoamaan ilmaan osoittamalla sitä sormellaan. Myöhemmin outoja asioita tapahtuu lisää. Ronin ja Siljan seuraamisen jälkeen kerronta tekee hypyn taaksepäin, vuoteen 2001, jona Ronin äidin Sannan brasilialainen miesystävä Jaco katoaa jäljettömiin, vain kännykkä löytyy metsäpolun vierestä. Siitä jatketaan yhä kauemmas eri vuosien ja näkökulmien kautta, kohti erästä pakkasyötä jonka kuluessa tyttövauva syntyi, hevonen paleltui ja kulkumies paloi riihen mukana.

Moni tuntuu pitäneen erityisesti kirjan alusta mutta harmitelleen loppuosaa. Oma kokemukseni oli oikeastaan päinvastainen. Pidin kyllä alustakin, mutta Ronin ja Siljan osuutta tuntui vaivaavan jonkinlainen sekavuutta aiheuttava hosuminen. Ikään kuin kirjailija olisi mielessään selvittänyt itselleen Ronin ajatuksenjuoksun mutta jättänyt sen avaamatta lukijalle, siirtyen tekstissä suoraan tekoihin ja johtopäätöksiin. Välillä en meinannut pysyä kärryillä siinä, miksi Roni päätyi mitäkin tekemään. Tosissani aloin nauttia lukemisesta sitten kun siirryttiin ajassa taaksepäin, aiempiin sukupolviin, ja kolmen suvun menneisyys alkoi hiljalleen keriytyä auki. Mitä oikeasti tapahtui, millaisen taakan kanssa kukin elää, kuka vei kenenkin naisen. Muutamasta vähän harmittavasti katkeavasta tarinanpäästä huolimatta käänteinen kronologia on hyvin toimiva ja kirjaan hienosti sopiva ratkaisu.

Henkilöitä on sen verran paljon, että henkilökaavio olisi ollut ihan hyvä lisä. Välillä piti pysähtyä hetkeksi miettimään, että minkäs sukupolven edustaja tässä nyt onkaan äänessä ja mikä onkaan hänen suhteensa muihin. Näkökulmien runsautta pidän silti hyvänä asiana, ja tärkeänä tapahtumien kulun pikkuhiljaa tapahtuvan avautumisen kannalta. Kertojanäänissä olisi kyllä saanut olla enemmän eroa.

Sukujen vaiheisiin kietoutuu maagista realismia, vähän kauhuun vivahtaen. Aika sekoittuu ja aina välillä jossain häivähtää suuri hevonen, rytistellen metsässä tai korskahtaen aidan takana, lähdettyään liikkeelle siitä kylmästä yöstä vuosia sitten. Tuomo Jäntti ei ainakaan aliarvioi lukijaansa, sillä turhan helpolla ei avaudu mistä Talven hallavassa hevosessa oikein on kyse. Vaikka vähän suurempi selko asioista olisikin kelvannut, en valita. Luettuani loppuun palasin taas alkuun, yhdistelemään asioita uusin silmin. Kirja jää kutkuttavasti mieleen pyörimään, ja uskon lukevani sen vielä joskus uudelleen. Ei, en voi sanoa ymmärtäväni miksi Silja sai nuken leijumaan. Mutta pääsin riittävän lähelle. Ehkä se vastauskin on piilossa jossain rivien välissä, ja jos vielä lukisin ja etsisin...

Siis: vaikka joissakin kohdin parantamisen varaa jäikin, enimmäkseen tämä esikoisromaani kiehtoi, ihastutti ja oli nautinnollinen luettava. Tuomo Jäntin nimi on mielessä ja odotan saavani lukea häntä jatkossakin.

Ensimmäinen lause: Elokuussa päiväkodin johtaja soitti.

Ulkoasu: Nähdessäni tämän kustantamon katalogissa päätin jo kannen ja nimen perusteella, että haluan kirjan lukea, joten ulkoasuakin voinee sanoa onnistuneeksi. Kannen tekijän nimi taitaa olla kirjaston tarran alla jemmassa eikä kustantamon sivuiltakaan löytynyt.

Kustantaja Gummerus 2015, 272 s.

Kummalinnun munia 1

Osuuskummalta sai tilata viime vuodeksi Kummalinnun munia -palvelun, jossa sähköpostiin ilmestyi kahdesti viikossa raapale eli satasanainen tarina. Omasta puolestani jouduin toteamaan ettei mun oikein tule luettua näin lyhyttäkään kirjallisuutta sähköpostista, mutta enpä vaivannut asialla päätäni koska tiesin tämän painetun version saapuvan lopulta postilaatikkooni.

Vaikutuin suuriakin tarinoita lyhyeen mittaan mahduttavista raapaleista jo lukiessani Shimo Suntilan kokoelmaa Sata kummaa kertomusta, ja aloittelinkin tätä antologiaa pian sen jälkeen. Samaisen Suntilan lisäksi tarinoita ovat kirjoittaneet Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, Janos Honkonen, Jussi Katajala, Mixu Lauronen, Anne Leinonen, Erkka Leppänen, J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Tarja Sipiläinen, Christine Thorel ja Kari Välimäki. Siinäpä aika monta kotimaisen spefin taitajaa! Joiltain mukana on vain raapale tai pari, toisilta pitkäkin lista.

Kun tarinoita on runsas sata ja kirjoittajia iso joukko, mahtuu aihevalikoimaankin vaatimattomasti lähes kaikkea. Kansanperinteestä avaruuteen, lohikäärmeistä arkitodellisuuden kieroutumiin. Merkkailin lukiessani ylös mielestäni parhaimmistoon kuuluvia tekstejä. Merkintöjä kertyi lopulta parikymmentä, eivätkä siinä tietenkään olleet edes läheskään kaikki joista voin sanoa pitäväni. Jos vielä vähän kärkeä tiivistetään niin nämä haluan erikseen mainita: Magdalena Hain Rasmuksen puhelin lyö lukijasta ilmat pihalle, Emilia taas on haikean kaunis, steampunkahtava tarina sammuneesta rakkaudesta. Yksittäisiä kirjailijoita katsoessa Christine Thorelin tekstit vakuuttivat parhaiten. Niistä voisin poimia esiin vaikka uusiksi ajatellun prinsessa ja lohikäärme -kertomuksen He sopivat hyvin yhteen ja huikean toisenlaisen todellisuuden ajatusleikin Sanastajat. Hihityttävämmältä osastolta parhaiten mieleen jäivät Kari Välimäen Harrastelija ja Mixu Laurosen Avaimet hukassa. Shimo Suntilan Tulevaisuuden toivo saa miettimään, mitä itse toivoisin jos olisin yksi niistä jotka tarinassa löydetään. Jussi Katajalan Kiertoradalla aiheuttaa pahaenteisen kylmiä väreitä, Pyhä sukeltaja taas vie seuraamaan vanhaa rituaalia, joka olisi joskus jossain voinut olla totta.

Nautin tosiaankin tästä monipuolisesta mielikuvituksen lennosta, ja kirjan lukemisen jälkeen olen entistä vakuuttuneempi raapaleiden mahdollisuuksista. Ja olihan tämä myös mukava tapa tutustua taas muutamaan ennenlukemattomaan kirjoittajaan!

Ulkoasu: Kansi ihan semmoinen perushyvä, sivujen vaihtelevat koristekuviot mukavasti elävöittäviä! Taitto: Maria Carole, kansi: Magdalena Hai.

Kustantaja Osuuskumma 2014, toim. Mixu Lauronen & Christine Thorel, 116 s.

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Kokoelma novelleja eri puolilta spekulatiivisen fiktion kenttää. Kolme ensimmäistä tarinaa (Pienen rasian jumala, Talo jota en näe ja Kutsuvat sitä kuolemaksi) eivät mua erityisemmin puhutelleet eivätkä oikein jääneet mieleenkään. Mutta ei se mitään sillä loput kuusi sitten tykittivät senkin edestä.

Nahat-novellin vanha kulkijanainen odottaa sitä lyhyttä aikaa, kun hänen ihonsa taas saa tuntea jotakin. Sen kaipuussa hän laittaa pesijät jynssäämään nahkaansa niin pitkään että veri vuotaa. Mitä tahansa, kun vain tuntisi. Sanojen mahti vie tulevaisuuden siirtokuntaan, planeetalle jossa ääni on vaarallinen voima. Ken vainajia muistelee ja Tuonenkalma, surmansuitset muistuttavat taas kerran, miten mahtava, vahva ja täydellisen sopiva pohja suomalainen mytologia onkaan spefille. Ensin mainittu esittelee kiehtovan todellisuuden kolkan, jossa kuolleet tosiaan unohdetaan. Jälkimmäinen taas tarjoilee jälleen yhden tuoreen ja omaperäisen version ihmissusitarinasta. Tilastollisesti syyllinen hyppää maailmaan, jossa tilastolliset todennäköisyydet saavat päähenkilön elämästä liian suuren otteen. Kokoelman päättävä Oliverin kirja näyttää kirjojen ystävälle painajaismaisen tulevaisuuden, jossa luetaan vain sähköisen "läpyskän" kertomia uutisia ja kirjoista on tullut rikkaiden himoitsemia keräilyharvinaisuuksia.

Suurimmaksi osaksi nautin kirjan lukemisesta paljon tai todella paljon. Ihailin mielikuvituksellisia ideoita, vakuuttavia henkilöitä ja sujuvaa kieltä, ja luen Anne Leinosta ihan varmasti jatkossakin.

Ulkoasu: Kaukaisuuteen jatkuva tie voi johtaa minne vain, eikä kirjan tarinoita aloittaessaankaan voi arvata, minne päätyy. Tuntuupa siis kansikin sopivan kokonaisuuteen. Kannen suunn.: Laura Noponen.

Kustantaja Atena 2015, 228 s.