tiistai 31. joulukuuta 2013

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Marokkolainen Rashid kamppailee elättääkseen vaimonsa ja sairastelevan pienen tyttärensä. Kun työpaikka menee alta, vaihtoehdot ovat vähissä; Rashid taipuu viimein ystävänsä suostutteluun ja matkustaa tämän mukana Eurooppaan yli öisen meren, laittomaksi siirtolaiseksi, etsimään mitä tahansa työtä jolla saisi rahaa kotiin lähetettäväksi. Espanjan vihannestarhoilla kaivataan halpoja käsipareja mutta ihmisarvoa siellä ei Rashidille ja hänen kohtalotovereilleen ole tarjolla.

Sosiaaliantropologi Marko Juntunen kirjoittaa esipuheessaan: "Tämän teoksen tarina ei ole tapahtunut koskaan, mutta siitä on olemassa satojatuhansia versioita, jotka ovat totta." Niinhän niitä varmasti on, ja se tosiasia ahdistaa, surettaa ja tuntuu kouristuksena vatsanpohjassa, kun sitä ajattelee. Ville Tietäväinen on tehnyt upean ja tärkeän työn nostaessaan noiden minkä tahansa paremman elämän etsijöiden äänen kuuluviin. Muistelen jonkun muunkin sanoneen tästä blogatessaan, ettei enää koskaan osta espanjalaisia tomaatteja, enkä minäkään ehkä enää ikinä voi olla muistamatta Rashidia kun sellaisia kaupassa näen.

Ulkoasu: Kun nyt lukemisen jälkeen tiedän, mihin tilanteeseen kansikuva viittaa, se näyttää entistä vaikuttavammalta.

Kustantaja WSOY 2011, 216 s.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Haastekooste

Lähes valmis kooste vuodenvaihteessa päättyvistä lukuhaasteista, joihin olen saanut jonkinlaisen valmiin suorituksen aikaiseksi. Pari linkkiä pitää vielä lisätä, kunhan saan vuoden viimeisen kirjan, Näkymättömät kädet, ensin luettua ja sitten vielä blogattua. :)


Kirjavuori Mount Everestille -haastessa lähdin tavoittelemaan tasoa Mont Blanc eli 50 kirjaa niistä, jotka olivat hyllyssäni haasteen alkaessa. Pitkään näytti siltä että tämähän menee kevyesti läpi, mutta sitten hairahduin lukemaan liikaa uudempia hankintoja, ja viimeisen varaanhan tämä jää!

  1. Gail Carriger: Soulless
  2. Sofi Oksanen: Puhdistus
  3. David Garnett: Lady into Fox
  4. Joel Haahtela: Lumipäiväkirja
  5. Geraldine Brooks: Kirjan kansa
  6. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
  7. Tove Jansson: Kevyt kantamus
  8. Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset"
  9. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa
  10. William Golding: Kärpästen herra
  11. Suzanne Collins: Nälkäpeli 
  12. Suzanne Collins: Vihan liekit
  13. Bram Stoker: Dracula
  14. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
  15. Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa
  16. Carol Shields: Pikkuseikkoja
  17. Hisham Matar: Anatomy of a Disappearance
  18. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
  19. Marjane Satrapi: Pistoja  
  20. Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa
  21. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita  
  22. Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja
  23. Lawrence Hill: The Book of Negroes   
  24. Magnus Londen: Maan ääriin
  25. Neil Gaiman: The Sandman vol. 1: Preludes & Nocturnes
  26. Neil Gaiman: The Sandman vol. 2: The Doll's House
  27. Gao Xingjian: Vaarin onkivapa  
  28. Cormac McCarthy: Tie  
  29. Paul Auster: Illuusioiden kirja
  30. Leena Krohn: Valeikkuna
  31. John Irving: Kaikki isäni hotellit  
  32. Katherine Howe: The Lost Book of Salem
  33. Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito
  34. Stephen King: Revolverimies  
  35. Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
  36. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa 
  37. Tero Liukkonen: Toivomuspuu  
  38. Helen Oyeyemi: White is for Witching
  39. Alan Drew: Vesipuutarhat  
  40. Kristina Carlson: William N. Päiväkirja
  41. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa   
  42. Nick Hornby: The Complete Polysyllabic Spree
  43. Stephen King: Kolme korttia pakasta
  44. Katri Lipson: Kosmonautti
  45. Pirjo Hassinen: Suistola
  46. Alison Bechdel: Hautuukoti
  47. Lionel Shriver: Poikani Kevin   
  48. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani  
  49. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
  50. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet 
-------------------------------------------------------------

Seitsemän sarja -sarjishaaste ja seitsemän sarjakuvakirjaa. Ja täälläkin siis odotellaan tuota samaa...
  1. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
  2. Marjane Satrapi: Pistoja
  3. Neil Gaiman: The Sandman vol. 1: Preludes & Nocturnes 
  4. Neil Gaiman: The Sandman vol. 2: The Doll's House
  5. Neil Gaiman: The Sandman vol. 3: Dream Country
  6. Alison Bechdel: Hautuukoti
  7. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
-------------------------------------------------------------

Lukemattomat kirjailijat -haastessa täytyi viimein lukea jotain ainakin kuudelta pitkään lukulistalla odottaneelta kirjailijalta.
  1. Ursula K. Le Guin: Pimeälipas ja muita kertomuksia
  2. Carol Shields: Pikkuseikkoja
  3. Annie Proulx: Näin on hyvä
  4. Neil Gaiman: The Sandman vol. 1: Preludes & Nocturnes  
  5. Paul Auster: Illuusioiden kirja
  6. John Irving: Kaikki isäni hotellit
  7. Antti Tuuri: Taivaanraapijat   
  8. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa  
  9. Lionel Shriver: Poikani Kevin 
-------------------------------------------------------------

1800-luvun kirjat -haastessa nappasin paronittaren arvon neljällä 1800-luvulla ilmestyneellä teoksella.
  1. Bram Stoker: Dracula
  2. Jules Verne: Around the World in 80 Days
  3. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
  4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä 
-------------------------------------------------------------

Afrikan tähti -haastesta taas saalistin topaasin kolmella Afrikkaan sijoittuvalla/afrikkalaisen kirjailijan kirjalla.
  1. Hisham Matar: Anatomy of a Disappearance (Pohjois-Afrikka)
  2. Lawrence Hill: The Book of Negroes (Länsi-Afrikka)
  3. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (Länsi-Afrikka)
------------------------------------------------------------

Kiinteistöhaastessa sain mökin pystyyn neljällä johonkin rakennukseen sijoittuvalla kirjalla. Oleilin vanhassa poikakoulussa, pahantahtoisessa talossa jolla on oma, ajatteleva persoonansa, Thornfield Hallissa ja Jukolassa sekä Impivaarassa.

  1. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
  2. Helen Oyeyemi: White is for Witching  
  3. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
  4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
------------------------------------------------------------

Avioliittojuonia-haastetta ajatellen tulin lukeneeksi kaksi avioliittoaiheista kirjaa, joilla suoritin tinahäät-tason.
  1. Carol Shields: Pikkuseikkoja
  2. Carol Shields: Tavallisia ihmeitä

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Urakoinpa tässä sarjan pikaisia postauksia niin että saan haastekoosteet valmiiksi ennen vuodenvaihteen deadlinea... :) Huomenna kun saattaa käydä niin että olen töissä aamusta iltaan enkä ehdi tehdä juuri mitään muuta.

Klassikkosivistyksen paikkailu siis jatkui lukien kovapäisen veljessarjan elämästä Hämeessä. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista hankaluutta kadoista ja tulipaloista hurjistuneeseen härkälaumaan ja aakkosten oppimisen vaikeuteen. Sitäpä en kerro, kuinka veljeksille lopulta käy, mutta hyvää heille ainakin lukiessa toivoo sillä Jukolan poikiin kiintyy matkan varrella väkisinkin.

Yksi kotimaisen kirjallisuuden kulmakivistä on edelleen täyttä tavaraa, lumoten eloisalla kielellä ja vanhalla maailmalla jossa kaikki tehtiin itse. Tämän jäljiltä tekee mieli mennä metsään! Sinnikkäät, kätevät, välillä hieman hankalaluonteiset mutta myös tunteelliset veljekset ansaitsevat seitsemän sydäntä: ♥♥♥♥♥♥♥!

Ensimmäinen lause: Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää.

Ulkoasu: No enhän minä toki lähde komeaa Gallen-Kallelan kuvitusta moittimaan! Kannen suunn.: Heikki Kalliomaa, kannen kuva: Akseli Gallen-Kallela.

Kustantaja Gummerus 2009 (1. julk. 1870), 336 s. 

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Vastahakoisten sukulaisten elättämä orpotyttö Jane Eyre päätyy tyttökoulun kautta kotiopettajattareksi varakkaan Mr. Rochesterin omistamaan Thornfield Halliin. Kartanon synkkäilmeinen isäntä ei lopulta olekaan ollenkaan niin yrmeä kuin ensin näyttää...

Kunnon vanhan ajan rakkaustarinan vietäväksi heittäytyminen tuntui vaihteen vuoksi yllättävänkin mukavalta. Piilevä romantikkoni haluaa ilmeisesti aina silloin tällöin päästä valloilleen. ;) Pienen alkutihkaisun jälkeen kirja paljastui jopa varsin koukuttavaksi, ja viimeinen puolikas teki mieli suorastaan ahmia. Charlotte Brontë on sijoittanut kertomukseensa juuri sopivasti ylä- ja alamäkiä, eikä homma edennyt ollenkaan niin suoraviivaisesti kuin ehkä ennakkoon ajattelin.

Ei tämä mitään suurempia intohimoja herättänyt henkilöidensä tai tapahtumiensa puolesta, mutta oikein mielelläni kyllä luin. Ja tulipa taas paikkailtua sivistystä kun oli tällainenkin klassikko vielä lukematta!

Ensimmäinen lause: Sinä päivänä oli mahdotonta lähteä kävelylle.

Englanninkielinen alkuteos: Jane Eyre (1847)

Ulkoasu: Ihanan ällöhempeä! :P Päällyksen kuva: Petri Holma, kannen typografia: Marjaana Virta.

Suomentanut Tyyni Haapanen

Kustantaja Suuri suomalainen kirjakerho 1991, 478 s.

Lionel Shriver: Poikani Kevin

"Kun nousin tavalliseen tapaan puoli seitsemältä huhtikuun 8. päivänä vuonna 1999, minulla ei ollut vielä tarvetta kursivoida sen viikonpäivän nimeä."

Eva ja Franklin ovat onnellisesti naimisissa ja tyytyväisiä elämäänsä. Sitten syntyy Kevin, lapsi johon ei saa kunnollista kontaktia ja joka tuntuu jo pikkuvauvana halveksivan koko maailmaa ympärillään. Kahdeksantoista vuotta myöhemmin Kevin on ollut kaksi vuotta vankilassa tehtyään hirvittävän rikoksen ja Eva kirjoittaa kirjeitä Franklinille, josta se torstai on hänet myös erottanut, käyden läpi kaikkea tapahtunutta ja yrittäen ymmärtää, miksi kävi niin kuin kävi.

Onko Kevin tosiaan paha luonnostaan vai olisiko suurempi äidinrakkaus tehnyt hänestä toisenlaisen? Olisiko muuttanut asioita, jos Franklin olisi tukenut Evaa eikä sokeasti aina vain pitänyt Kevinin puolta? Yksi Shriverin luoman kuvion hienouksista on siinä, että sen voi tulkita monin tavoin. Oma tulkintani on se, että mikään, mitä Eva olisi saattanut tehdä, ei olisi muuttanut Keviniä. En sanoisi häntä varsinaisesti pahaksi, mutta pahantahtoiseksi kyllä, kuten Evakin poikaansa jossain kohtaa kuvaa. Ja sitä paitsi loppu (joka on hieno) tuntuu todistavan Evan täysin kykeneväksi rakastamaan Keviniä.

Frankliniin olin enimmän aikaa kohtuullisen ärsyyntynyt. Olisi hän sentään joskus voinut edes raottaa silmiään todellisuudelle. Mutta ehkä Kevin vain oli liian hyvä siinä mitä esitti isälleen. Puolen välin paikkeilla nyppi melko pahasti myös pikkupoika-Kevin njännättelyineen. Arveluttavaa tai ei, niin melkein teki mieli hurrata silloin kun Evalta lopulta, kerrankin, meni hermot. Teini-Kevin sen sijaan jaksaisi kiehtoa varmaan loputtomasti. Siinäpä on kaikessa puistattavuudessaan todellisella taidolla luotu hahmo, jonka pinnan alle haluaisin välttämättä päästä porautumaan oikein kunnolla.

Samalla tavoin en järkyttynyt kuin monelle muulle tuntuu tämän kanssa käyneen, mutta kyllähän tämä hätkäyttää ja herättää monenlaisia ajatuksia mm. lapsista, vanhemmista ja kasvatuksesta. Eikä tätä ainakaan ole helppoa unohtaa.

Ensimmäinen lause: Rakas Franklin
En oikein tiedä, miksi haluan kirjoittaa sinulle pienestä vastoinkäymisestä, jonka koin tänään iltapäivällä, mutta nyt kun emme enää ole yhdessä taidan surra kaikkein eniten sitä, etten voi enää selostaa töistä palattuani päivän sattumuksia sinulle kuin kissa, joka laskee pyytämänsä hiiret isäntänsä jalkojen juureen.

Englanninkielinen alkuteos: We Need to Talk About Kevin (2003)

Ulkoasu: Ehkei tässä nyt varsinaista vikaakaan ole, mutta tuskin olisi kannen perusteella valikoitunut luettavakseni.

Suomentanut Sari Karhulahti

Kustantaja Loisto/Avain 2008, 2, painos (1. painos 2006), 544 s.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Alison Bechdel: Hautuukoti

Omaelämäkerrallinen sarjakuvateos perheestä, lapsuudesta ja identiteetin löytämisestä. Erityisesti kirja on muistokirjoitus Alison Bechdelin isälle, ristiriitaiselle hahmolle ja kaappihomolle, joka kuoli tyttären ollessa parikymppinen - ehkä tapaturmaisesti tai sitten ei.

Vanhempien avioliitto ei ole onnellinen, ja jännitteet ajavat kaikki perheenjäsenet omiin oloihinsa. Niin vanhemmilla, Alisonilla kuin hänen kahdella pikkuveljelläänkin on omat lahjakkuuden alansa joihin kukin syventyy yksinään, kuten kirjan sivuilta poimittu kansikuva näyttää. Oma ja Addamsin perhe alkavat mennä Alisonilta sekaisin, mitä auttaa varsinkin perheen ensimmäinen asunto jonka yhteydessä on suvulta peritty hautaustoimisto. Lapsia on ankarasti kielletty kiipeämästä ruumisarkkuihin mutta hajusuolan kanssa voi sentään pelleillä. Alison tajuaa 19-vuotiaana yliopiston kirjastossa olevansa lesbo, minkä kerrottuaan hän saa tietää isästäänkin asioita joita ei ole aiemmin kuullut.

Alisonin todelliset ajatukset isästään löytyvät jostain rivien ja kuvien välistä. Suuren osan kirjasta isä vaikuttaa äkkipikaiselta ja hankalalta, lopussa taas tyttären kanssa toisaalta hyvinkin läheiseltä mutta jotenkin pidättyväisellä tavalla.

Tämän lukeminen sai taas huomaamaan kuinka loistavasti sarjakuva sopiikaan muistelmien muodoksi. Bechdelin hillitynsävyisiin ruutuihin uppoaa näppärästi valtava määrä muistoja ja yksityiskohtia. Teini-iän päiväkirjamerkinnät, vuorosanaharjoitukset äidin kanssa, pikkukaupungin kartta joka sisältää puolentoista mailin säteellä suurimman osan isän elämästä, seitsentoistavuotiskaskaiden valtaama puutarha, yökyläilyt kusiaisia luudan kanssa jahtaavan mummon luona. Ja ties mitä muuta, ja sitten vielä loputon määrä kirjallisuusviitteitä, ilman että mikään tuntuu turhalta tai irralliselta. Tämän voisi lukea useampaankin kertaan ja löytää aina jotain uutta. Ja niin aion tehdäkin! Oikeastaan tekisi mieli lukea heti uudestaan, sillä kirjan tunnelma vetää sivuja selaillessa niin vahvasti puoleensa. Kuvan ja tekstin yhteen sovittamisella saa aikaan todella hienoja teoksia kun homman osaa. (Sama toki pätee pelkkään tekstiin tai pelkkiin kuviinkin. :)

Englanninkielinen alkuteos: Fun Home (2006)

Ulkoasu: Osuva kansikuvavalinta, joka jo tulikin mainittua.

Suomentanut Taina Aarne

Kustantaja LIKE 2009, 238 s.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ollikainen, Pratchett, King, Lipson & Hassinen

Pieni luettujen kirjojen pinon putsaaminen tuntuu taas olevan tarpeen bloggausjumituksen välttämiseksi, joten tässä vähän pikaisempia kommentteja:

Aki Ollikainen: Nälkävuosi


Niin HS:n esikoiskirjapalkinnon kuin Blogistanian Finlandiankin napannut Nälkävuosi on kyllä niin upea että ansaitsisi omankin postauksensa, mutta onneksi tästä on kirjoitettu blogeissa niin paljon ja hyvin että voin antaa tämän laiminlyönnin itselleni anteeksi.

On talvi vuonna 1867, peräkkäiset katovuodet ovat vieneet ruoan, ja Marja joutuu jättämään miehensä kuolemaan kylmään torppaan ja lähtemään kerjuulle nälästä heikkojen lastensa kanssa. Kerjäläislaumat kulkevat pitkin teitä, varoen kaatumasta lumihankeen josta ei enää jaksa nousta ylös.

Tämä toi pohjattomassa epätoivossaan mieleen Cormac McCarthyn Tien, saaden moneen kertaan toivomaan että henkilöt saisivat vain kuolla koska parempaakaan ei tunnu olevan tarjolla. Ja minähän en lähes ikuisena optimistina lähde kovin kevyin perustein sellaista toivomaan. Rankka lukukokemus siis, mutta erittäin hyvä myös. Oli aika jolloin nälänhätä oli Suomessakin todellisuutta, ja Ollikainen tuntuu onnistuneen sen ajan vangitsemisessa kirjan sivuille.

Ensimmäinen lause: Hankaimet huutavat kuin lintu.

Ulkoasu: Hyytävän talven väritys ja niukkuutta henkivä pieni kansipaperilipare ovat tällä kirjalle niin oikeita kuin vain voi olla. Graafinen suunn.: Elina Warsta/Solmu.

Kustantaja Siltala 2012, 141 s.

Terry Pratchett: Mort


Huomattavasti hilpeämmissä tunnelmissa ollaan Kiekkomaailmassa, vaikka siellä tavataankin itse Kuolema joka palkkaa pestuumarkkinoilta oppipojakseen nuoren Mortin. Työkeikka menee pieleen kun Mort ottaa mukaansa salamurhaajan kauniin prinsessan sijaan, eikä todellisuuden korjaaminen ole ihan yksinkertainen juttu.

Perusviihdyttävää Kiekkomaailmaa, saa naurahtelemaan mutta huitelee juonen läpi pysähtymättä sen kummemmin pohdiskelemaan syitä ja seurauksia. Ei näistä (ainakaan tähänastisista) yksittäisinä teoksina tunnu erityistä uutta sanottavaa irtoavan, mutta Pratchettin luoman maailman kokonaiskuva kyllä kiehtoo entistä enemmän!

Ensimmäinen lause: Tässä on kirkkaina loistavien kynttilöiden valaisema huone, johon elämänmittarit on varastoitu, hylly toisensa jälkeen pieniä pulleita tiimalaseja, yksi jokaista elossa olevaa ihmistä varten, hauraita lasisia kaksoiskupoleja joissa hieno hiekka valuu tulevaisuudesta menneisyyteen.

Englanninkielinen alkuteos: Mort (1987)

Ulkoasu: Vähän vähemmän höperön näköinen kuin jotkut aiemmin näkemistäni. :) Päällyksen kuva: Josh Kirby.


Suomentanut Margit Salmenoja

Kustantaja Karisto 1994, 272 s.

Stephen King: Kolme korttia pakasta


Rolandin matka kohti Tornia jatkuu pitkin Länsimeren rantaa, jolla hänen eteensä ilmestyy kolme ovea. Niiden takaa löytyy kolmen eri ajan New York ja kolme henkilöä, joiden kohtaamisen mustiin pukeutunut mies korteistaan ennusti.

Viihdyin Rolandin seurassa edelleen erittäin hyvin, ja hänen uusista seuralaisistaan sympatiani sai puolelleen erityisesti alkumetrien jälkeen ryhdistäytynyt narkkari Eddie. Ehkä tässä oli pieni väliosan maku, ja loputtoman rannan tarpominenkin saattoi välillä aavistuksen puuduttaa, mutta ei se mitään. Torni on lähempänä, ja jos Roland sen joskus todella löytää, olen mukana.

Ensimmäinen lause: Revolverimies heräsi sekavasta unesta, joka tuntui koostuvan yhdestä ainoasta kuvasta: merimiehestä tarokkikorttipakassa, josta mustiin puettu mies oli vetänyt (tai ollut vetävinään) kortit jotka kertoivat revolverimiehen synkän tulevaisuuden.

Englanninkielinen alkuteos: The Drawing of the Three. The Dark Tower II (1987)

Ulkoasu: Synkeän mystinen, tykkään! Kannen kuva: Steve Stone.

Suomentanut Kari Salminen (vuoden 2003 muokatun laitoksen mukaan)

Kustantaja Tammi 2012, 2. painos (1. kerran suomeksi julk. Book Studio 1993), 467 s.

Katri Lipson: Kosmonautti


HS:n esikoiskirjapalkinnon voittaja tämäkin.

Neuvostoliiton aikaisessa Murmanskissa nuori Serjoža makaa lumessa kukkulalla parhaan ystävänsä Sašan kanssa, unelmoi siitä hetkestä kun saisi kosmonauttina nähdä Maan ja rakastaa salaa musiikinopettajaansa, punatukkaista, oppilastoverien kiusaamaa Svetlana Kovalevnaa. Vuosia aiemmin Serjožasta ja hänen kosmonauttihaaveistaan on tehty Kremliä myöten noteerattu dokumentti, mutta kun ohjaaja ja kuvaaja palaavat hänen äitinsä Anna Ivanovnan ovelle, asiat ovat peruuttamattomasti muuttuneet.

Kirja tuntuu herättäneen blogistaniassa aika ristiriitaisia mielipiteitä. Pitkään omakin kokemukseni oli melko hämmentynyt, hieman samaan tapaan kuin Jaakolla, joka toteaa että "Juuri kun luuli pääsevänsä vähän mukaan kirjaan, tuli taas sellainen musta aukko, joka imaisi juuri sen ajatuksen, minkä kirjasta oli ehtinyt muodostaa." Kirjassa pilkahteli hienouksia mutta se tuntui silti jäävän etäiseksi, kunnes viimeisillä sivuilla tunsin lopultakin pääseväni siihen kiinni. Matka kannatti, sillä nuo viimeiset surumieliset sivut tuntuvat syvällä. Muistikuva kirjasta on melko utuinen, mutta tämän ainakin haluaisin muistaa:

"Sanotaan, että kuoleman hetkellä koko mennyt elämä vilistää silmien edessä nopeutetun filminauhan lailla. Voihan olla ettei kyse ole muusta kuin että aivot alkavat jo kärsiä hapenpuutteesta ja muistiin tallennetut kuvat lennähtävät ilmaan sekaisin kuin almanakasta revityt lehdet.
  Mutta isoäitini mukaan tämä johtuu siitä, että ikuisuuteen voi valita elämästään yhden hetken, johon saa jäädä ikuisiksi ajoiksi. Hetkeen joka oli Maan päällä, vaikka kuinka lyhyeen. Tätä hetkeä täytyy ajatella kuollessaan, kuin nukahtaisi kehtolauluun joka jää ainiaaksi soimaan."

Ensimmäinen lause: Joskus Svetlana ajattelee, miten kaikki olisi voinut olla toisin.

Ulkoasu: Sopii kirjan Neuvostoliiton henkiin herättävään tunnelmaan. Kansi: Markko Taina, kannen kuva: Annie Griffiths Belt/CORBIS/SKOY.

Kustantaja Loisto/Tammi 2009, 4. painos (1. painos 2008), 199 s.

Pirjo Hassinen: Suistola


Useammalle vuosikymmenelle ulottuva kertomus nuoruuden kesistä, pimeässä kuulluista tarinoista, erikoisesta isyydestä, valheellisesta rakastumisesta, karvaisesta miehestä, ehdottomasta naisesta ja eräästä aviokriisistä.

Hassinen kietoo tekstiinsä monitasoisen kokemusten, ihmissuhteiden ja valintojen verkoston, jota kertojana toimiva Martti, 57-vuotias ministeriön virkamies, havainnoi lähes luonnottoman tarkkanäköisesti. Nautittavaa luettavaa hänen havainnointinsa joka tapauksessa on. Jokainen luku lisää kuvioon jonkin uuden puolen tai näkökulman ja lähihistorian tapahtumat rytmittävät Martin ja hänen läheistensä elämää sekä maailman ja sukupolvien muuttumista. Vielä vähän parempaa uppoutumista tekstiin jäin silti kaipaamaan, tuntuu että jotain jäi avautumatta. Hassisen kerronnasta huokuu elämänkokemus. Eikö omani vielä ihan riittänyt tähän kirjaan?

Ensimmäinen lause: Minä itse en ole tärkeä.

Ulkoasu: Kansi on ihana! Raikas lehtikuvio jatkuu selkämykseen ja takakanteen saakka. Kannen suunn.: Emmi Kyytsönen.

Kustantaja Loisto/Otava 2008, 3. painos (1. painos 2007), 256 s.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kahden kuukauden kirjasaalis

Parin viime kuukauden aikana olen tullut kartuttaneeksi vuoden kirjahankintasaldoa varsin kiitettävästi...mikä ei tässä vaiheessa ainakaan itseäni kauheasti yllätä. :D Kaksilla kirjamessuilla käyminen toki toi normaaliin hamstraukseen vielä oman lisänsä. Tässä siis loka-marraskuun kirjapinot tunnelmavalaistuksessa:


Lähdetäänpä tarkastelemaan:

Amor Towles: Seuraelämän säännöt. Ei ihan tyypillisintä luettavaani, mutta vanhan New Yorkin eleganssi houkuttelee kokeilemaan.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa. Tämä taas oli ihan pakollinen ostos, jonka luinkin saman tien.

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini. Lukuneuvojan blogista bongattu, ja tuli sattumalta myös Hornbyn kirjassa vastaan kehujen kera.

Cécile Slanka: 101 tapaa jättää rakas. Sukua Raymond Queneaun Tyyliharjoituksille, joka on kiinnostava tapaus.

Cormac McCarthy: Veren ääriin. Vatsaa kouristaa vähän jo valmiiksi, mutta McCarthyn rankkuudessa on jotain niin hienoa että sitä on pakko saada lisää. Kannattaa vilkaista tämä Book Riotiin kirjoitettu juttu kirjasta!

Arto Salminen: Turvapaikka. Ihme on tapahtunut: Mies, joka ei yleensä lue, kiinnostui Salmisen Varastosta elokuvan myötä, luki sitten pari muutakin ja Salmista piti hankkia lisää...

Stephen King: Velho. Keräilen Mustaa tornia hyllyyn sitä mukaa kun osia pokkareina ilmestyy.

Anne-Maria Latikka: Tuulensuoja ja muita novelleja. Kunnon heräteostos: Ilkka-lehden juttu tältä suunnalta lähtöisin olevasta kirjailijasta ja kritiikki kokoelmasta herättivät äkillisen pakko saada -tunteen. :)

Melissa Bank: Nyt nappaa! Kurottelua kirjallisen mukavuusalueen ulkopuolelle. Bankia on muutamaankin kertaan jossain blogikeskusteluissa kehuttu.

Pertti Nieminen: Päivä näin sininen ja tyyni. Luettu aiemmin kirjaston kappaleena ja jo jonkin aikaa omaankin hyllyyn etsitty.

Kumman rakas &
Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari. En ole vieläkään lukenut mitään Osuuskumman julkaisemaa, mutta tarjonta on sen verran houkuttelevaa että näitä alkaa kertyä tyrkylle...

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi. Hollinghurstin nimi jäi alun perin mieleen Café Voltaire -sarjan brittiosasta, ja tämä ensimmäinen käännös on ollut ilmestymisestään asti tiiviisti lukulistalla.

Esko Valtaoja: Avoin tie. Pakkohan Kotona maailmankaikkeudessa -teoksen jälkeen on jatkaa Valtaojan lukemista!

Laura Gustafsson: Anomalia. Turun messujen bloggaajapaneelissa jaettu arvostelukappale. Ei totta puhuen vaikuta oikeastaan mun kirjaltani, mutta eihän sitä ikinä tiedä! :)

Maailman parhaat luontokuvat &
Jorma Luhta: Tähtiyöt. Lisää upeita luontokuvia kokoelmiin... Kuvat olen ihastellen selaillut mutta voisi näitäkin joskus käydä läpi ihan ajatuksen kanssa ja tuoda blogiin asti.

Dmitri Gluhovski: Metro 2034. Sarjan ensimmäinenkin osa on kyllä lukematta, mutta olen jo päättänyt että pidän siitä. ;)

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu. Hiplailin tätä jo aiemmin alehyllyssä, ja kun jossain Facebook-keskustelussa sitten tuli pari hyvinkin hehkuttavaa kommenttia niin täytyi käydä katsomassa vieläkö kirja olisi mua odottelemassa. Olihan se!

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Löytyi kirpparilta halvalla niin en malttanut sinnekään jättää. ;) Aiemminkin kiinnosti jonkin verran, mutta nyt kirjaa selailtuani enemmänkin.

Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat. Lessingin lukeminen rajoittuu toistaiseksi kesken jääneeseen Kultaiseen muistikirjaan, mutta olen vakuuttunut siitä että uusi yritys kannattaa.

Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja. Pimeälipas-kokoelma on niin hieno, että...

Iain Banks: Crow Roadin käsikirjoitus. Siinä mielessä harvinaisuus nykyisten kirjaostosteni joukossa, etten ollut tästä kuullutkaan ennen kuin kirja tuli messupöydällä vastaan. Banks on nimenä tuttu, takakannessa puhutaan skottilaisesta sukukronikasta, linnoista ja nummista, viskinjuonnista sekä veljesrakkaudesta ja -kateudesta.

David Mitchell: Black Swan Green. Hieman erityylistä Mitchelliä luettavaksi kiehtovien Ghostwrittenin ja Pilvikartaston jälkeen.

Joyce Carol Oates: Putous. Taisin jo jonkin aiemman kuukauden kohdalla mainita että Oatesia tuntuu kertyvän hyllyyn ennen ensimmäisenkään lukemista. Mutta ei se mitään, taattua laatua varmasti. ;)

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala. Monen bloggarin vakuuttavasti kehuma.

Elimäen kootut tarkoitukset. Booksyn lukemana tietoisuuteeni pompahtanut ja sopivasti messujen divarimyyjältä bongattu paikannimien selitysteos.

Ismail Kadare: Seuraaja. Kadare on huippu!

Lars Saabye Christensen: Malli. Lisää ennen lukemista vakuuttavia kirjailijoita... Velipuolikin on odottamassa. Se tässä nyt vaan häiritsee, että kirjan nimi kaikuu jatkuvasti päässäni Kummeli-hahmo Harri "Höylä" Soikkelin tapaan lausuttuna.

Ari Turunen: Maailman kuvat - Mitä kartat kertovat meistä ja muista? Karttafriikki ei malttanut jättää ostamatta. Eri aikakausien maailmankuvien käsittelyä karttojen kautta.

Katharine Harmon: You Are Here - Personal Geographies and Other Maps of the Imagination. Lisää karttoja, ja ilmeisesti suurelta osin varsin erikoisia! :) Kuten jo sanoinkin, tästä kiinnostumiseen ei vaadittu muuta kuin se, että Hornby mainitsi tämän nimeltä.

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta. Finlandia Junior -ehdokkuus herätti muistamaan että niin tosiaan, tuonhan mä halusinkin. :)

Vaivaiset 32 kappaletta! Vuoden saldo 198. Ja joulukuutahan on kulunut peräti ruhtinaalliset kolme päivää, joten olen jo ehtinyt täräyttää 200 rikki. ;)

Sitten pitäisi vissiin ripustaa nuo valot ihan oikeasti johonkin.