sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Brittiläisen keraamikon Edmund de Waalin isänpuoleinen, juutalainen suku kasvoi odessalaisista viljakauppiaista Euroopan kaupunkeihin levittäytyneeksi pankkiirimahdiksi. Rikkaus karisi 1900-luvun karun historian myötä mutta jälkipolvet ovat muuttaneet yhä laajemmalle. Ja jotain säilyi, jotain sellaista minkä kautta suvun tarinaan on hyvä ottaa kiinni: isoisoisän serkun, taidekriitikko ja -keräilijä Charles Ephrussin Pariisissa 1800-luvun loppupuoliskolla hankkima netsukeiden, japanilaisten pienoisveistosten kokoelma. 264 norsunluista tai puksipuista, taidolla veistettyä, kosketeltavaksi tarkoitettua pikkuista eläintä, ihmistä, esinettä.

Kertomisen urakkaan ryhtyessään de Waal ei arvannut kuinka paljon aikaa siihen tulisi käyttämään, mutta vaiva ehdottomasti kannatti. Kaikki kirjastoissa ja arkistoissa vietetyt tunnit sekä vierailut suvun vanhoissa palatseissa ovat tuottaneet teoksen joka on elävää historiaa, välillä kipeääkin omakohtaisuutta ja mittakaavojen leikkiä, kun pienet netsuket kulkevat keskellä paljon isompia asioita.

Suvun vaiheisiin limittyy joukko tunnettuja nimiä: netsukekokoelman ostaja Charles on päätynyt niin Proustin Swann-hahmon esikuvaksi kuin Renoirin maalaukseenkin seisomaan silinterihattu päässä, isoäiti Elisabeth taas kävi kirjeenvaihtoa Rilken kanssa. Elegantin taiteellisista tunnelmista onkin sitten onnetonta pudota holokaustiin, jonka aikaiset avoimen juutalaisvihamieliset puheet kuulostavat nykypäivää ajatellen ikävän tutuilta.

Jänis jolla on meripihkanväriset silmät ei ehkä varsinaisesti aiheuta huikeaa wow-fiilistä mutta vaikuttaa sen sijaan hillittymmin, hiljaisella voimallaan, niin etten voinut lopulta antaa sille Goodreadsissa vähempää kuin viisi tähteä.

Englanninkielinen alkuteos: The Hare with Amber Eyes. A Hidden Inheritance (2010)

Suomentanut Virpi Vainikainen

Kustantaja Schildts & Söderströms 2013, 338 s.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lukumaratoonaamaan!

Aika liittyä muiden lukumaratoonaajien seuraan - melkoinen määrä meitä tällä kertaa onkin! :) Oma maratonini jäänee viimevuotiseen tapaan melko vaatimattomaksi mutta ei se mitään, mukana on kiva olla jo kannatuksenkin vuoksi. Meinasin aloitella jo illalla mutta ensin en ehtinyt ja sitten tuli väsy, ja huomisen puolelle en pahemmin pysty jatkamaan koska on tosi varhainen työpäivä. Päivän aikanakin varsinaista lukurauhaa on todennäköisesti tarjolla varsin rajallisesti. Mutta lukuaika on lähimenneisyydessä ollut siinä määrin kortilla että olen pienestäkin iloinen ja tyytyväinen! :)

Nyt jatkan jo pienen ikuisuuden kesken ollutta Edmund de Waalin teosta Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Olen sivulla 235, katsotaan mihin pääsen!

Päivitys klo 21: Wuhuu, sain luettua päivän mittaan de Waalin viimeiset 103 sivua! Vaikka taas jonain päivänä haluan maratoonata ihan tosissani, niin tässä kohtaa tämä tuntuu suureltakin voitolta. :) Lukemisen kanssa on tosiaan ollut hiljaista, ja kun vielä olen tullut ajaneeksi itseni monen kirjan loukkuun niin tuntui ettei mistään meinaa tulla valmista. Paperinen lukupäiväkirjani sanoo että viimeksi olen saanut luettua kirjan loppuun 22.5.!!!!!!! Yhden äänikirjan olen kuunnellut loppuun sen jälkeen, mutta siitäkin on jo yli kuukausi. Oli siis jo aikakin päästä sulkemaan takakansi! Ja kun luettavana ollut kirja oli vielä hyväkin, niin nautin kyllä lukemisesta tänään ihan kunnolla. :) Saatan ehtiä lukea jokusen sivun Mervi Heikkilän Tuonella kulkijoita vielä illan mittaan tai aamupalan kylkiäisenä, joten jätetään maratonin lopputulos vielä lyömättä lukkoon!

Maanantaina: Aamulla luin vielä 15 sivua Tuonella kulkijoita, ja työmatkalla kuuntelin 22 minuuttia Risto Isomäen Kurganin varjoja äänikirjana. Sitten raportoimaan tuloksia koosteeseen! :)