keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Ensi vuoden lukuhaasteista

Voisi ehkä sanoa, että haasteiden hamstraaminen on lähtenyt lapasesta. :) Mutta ei se mitään, en aio ottaa asiasta turhia paineita vaan enimmäkseen vain lähteä katsomaan kuinka käy.

Aiemmin alkaneista ensi vuoden puolelle jatkuvista haasteista, Lukudiplomista ja Kirjavuorelle kiipeämisestä, olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Ne ovat ihan mukavassa vauhdissa: Lukudiplomin kymmenestä kirjasta luettuina on neljä ja viides kesken, kirjavuorihaasteen viidestäkymmenestä taas luettuina yhdeksän ja kymmenes kesken. Siihen myös uppoavat näppärästi lähes kaikki muihin haasteisiin kaavailemani kirjat.

Noiden kahden lisäksi Kide-novellihaaste on sellainen, jonka suhteen olen eniten "tosissani". Sitä varten tavoitteenani on lukea ensi vuoden aikana 50 novellia, mikä käytännössä tarkoittanee neljää tai viittä kokoelmaa. (Seuraavaan haasteeseen listattu Shieldsin kirja tosin riittäisi yksinäänkin...) Tällä hetkellä suunnittelen toteuttavani tämän niin, että kesken on aina kokoelma tai pari, ja kirjoitan blogiin yhdestä novellista viikossa. Hyllyssäni tarjolla olevia vaihtoehtoja voi kurkata TBR-välilehdeltä.

Ja sitten olisi Sannan 24 kirjaa omasta hyllystä -haaste, joka tietysti limittyy täysin kirjavuorihaasteeseen. Tämän vuoksi innostuin kuitenkin tekemään vielä erillisen listan 24 kirjasta, jotka ovat odottaneet lukemista erityisen pitkään. Tällaisia nimiä sille päätyi:
  1. Bram Stoker: Dracula
  2. William Golding: Kärpästen herra
  3. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
  4. Alan Drew: Vesipuutarhat
  5. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
  6. Pirjo Hassinen: Suistola
  7. Lawrence Hill: The Book of Negroes
  8. Rohinton Mistry: Tales from Firozsha Baag
  9. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
  10. Katherine Howe: The Lost Book of Salem
  11. Natsuo Kirino: Out
  12. Danny Scheinmann: Random Acts of Heroic Love
  13. Leena Krohn: Valeikkuna
  14. Katri Lipson: Kosmonautti
  15. Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
  16. Lionel Shriver: Poikani Kevin
  17. Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa
  18. Abraham Verghese: Cutting for Stone
  19. Helen Oyeyemi: White is for Witching
  20. Richard Mason: Muistojen huoneet
  21. Cormac McCarthy: Tie
  22. Eugenia Kim: The Calligrapher's Daughter
  23. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
  24. Paul Auster: Illuusioiden kirja
Maukan Kansankynttiläin kokoontumisajot -haaste taas rohkaisee tietokirjojen pariin. Lähden varovaisesti tavoittelemaan alinta tasoa eli kolmea luettua. Hallussani olevat vaihtoehdot selviävät jälleen TBR-sivulta, kuten seuraavaankin haasteeseen tyrkyllä olevat teokset:

Susa käynnisti Seitsemän sarja -sarjishaasteen, joka tulee suoritetuksi nimensä mukaisesti seitsemällä sarjakuvateoksella. Sarjakuvat, samoin kuin tietokirjat ja novellitkin, tuppaavat jäämään lukemistossani romaanien jalkoihin, joten enpä malttanut jättää tätäkään väliin!

Viimeisenä ainakin toistaiseksi, ennen kuin joku taas keksii jotain vastustamatonta, on Riinan Lukemattomat kirjailijat -haaste, jonka puitteissa olisi tarkoitus viimein tutustua kuuteen jo pitkään lukulistalla roikkuneeseen kirjailijaan. Sopivia nimiä löytyy tuolta 24-listaltakin: Adichie, Shields, Shriver ja Auster. Lisäksi mielessä ovat mm. Byatt, Irving, Waltari, Le Guin, Oates ja Findley.

Siinä sivussa saanen taas ruksia nimiä myös TBR100-listalta.

Haaste jos toinenkin suunnitelmissa, siis. :) Mutta kuten todettu, eniten tosissani olen kolmen ensimmäisen suhteen, muiden kohdalla olen tyytyväinen jos saan niiden innoittamana luettua edes osan niihin kaavailemistani, monessa tapauksessa pitkään lukemista odottaneista kirjoista.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Satuklassikko jatko-osineen Liisan kokemuksista hyvin, hyvin kummallisissa paikoissa joissa asuu vielä kummallisempaa väkeä.

Tämä kirjakaksikko on sen tason kuuluisuus että monet asiat olivat tuttuja jo ennen lukemista, mutta paljon löysin silti itselleni uuttakin. Juonen puute vähän yllätti; pääosin homma etenee siten että yhdessä luvussa Liisa tapaa yhden henkilön ja seuraavassa toisen, eikä aiempien tuttavuuksien seuraan useinkaan palata. Ainakin ensimmäisen kirjan osalta asia varmaankin menee tarinan Wikipediassakin kerrotun alkuperän piikkiin. Sitä ei siis ole alkujaan ollenkaan suunniteltu kirjaksi. Mutta kysehän on toki ihmemaasta jossa tapahtuu ihmeellisyyksiä - mitäs siinä nyt niin juonella tekisikään. Parempi vain heittäytyä uteliaaseen hämmästelyyn!

Viihdyttävää luettavaa nämä kyllä ovat sanaleikkeineen ja kielikikkailuineen, eikä kirjoja ainakaan ennalta-arvattavuudesta voi moittia. John Tennielin kuvituskin on hienoa katseltavaa. Jotain Liisan tarinan yleisestä tuttuudesta kertoo sekin, että vaikka en ollut koskaan lukenut kirjaa enkä muista edes nähneeni mitään elokuvaa/animaatiota, pystyin silti häiriintymään siitä että Irvikissan nimi olikin tässä käännöksessä Mörökölli. Mörökölli! Mikä nimi se nyt muka on? Irvikissa on ainoa oikea!

Lukudiplomi-haasteen kategoria Fantasiaa tuli suoritettua, mutta päätin kyllä olla sen verran tylsimys että skippaan tehtävät ja suoritan haasteen vain normibloggauksilla. Luovuuteni on sen verran rajallista että saan tuollaisista vain stressiä. :) Sen sijaan linkitän bonuksena kirjallisia tatuointeja esittelevän Contrariwise-blogin tarjonnan tunnisteella Alice's Adventures in Wonderland!

Ensimmäiset lauseet: Liisa istui joen töyräällä sisarensa vieressä ja alkoi kyllästyä joutilaisuuteen./Ainakin se oli varmaa, että valkoinen kissanpoika ei ollut sotkenut kerää.

Englanninkieliset alkuteokset: Alice's Adventures in Wonderland (1865)/Through the Looking Glass (1875)

Ulkoasu: Yhteisnide on raikkaan kaunis ja kivan värinen. Kannen kuva: John Tenniel.

Kustantaja Gummerus 2010, 3. painos, suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner, 278 s.

lauantai 15. joulukuuta 2012

William Shakespeare: Juhannusyön uni

Ateenan herttua Theseus on menossa naimisiin amatsonikuningatar Hippolytan kanssa, ryhmä käsityöläisiä harjoittelee häitä varten näytelmää ja nuoret rakastavaiset selvittelevät solmuun menneitä välejään, joihin sotkeutuu myös keijukuningas taikoineen.

Luin tämän joskus pari viikkoa sitten ja muistikuva on lähinnä sellainen, ettei hommassa ollut oikein päätä eikä häntää enkä tavoittanut sitä pointtia, minkä vuoksi näytelmä on ylipäätään kirjoitettu. Luultavasti olen sivistymätön moukka joka ei alkuunkaan ymmärtänyt kaikkia tekstin tarjoamia fantastisen mielenkiintoisia tulkinnanmahdollisuuksia, mutta ei mahda mitään! :)

Tämä oli huomattavasti nuivempi kokemus kuin minua aiemmin ihastuttanut Kuningas Lear, jonka tarina on järkevämpi, henkilöt mielenkiintoisempia ja repliikit räväkämpiä. Se myös nauratti huomattavasti enemmän vaikka onkin tragedia. Juhannusyön unen takakannessa mainitaan parin hahmon olevan unohtumattomia ja toisen vieläpä "Shakespearen mahtavimpia koomisia luomuksia". Aha. Kyseinen mahtava koominen luomus oli mielestäni niin pönttö, että suorastaan toivon unohtavani hänet pian, kuten varmasti tuleekin tapahtumaan koska en keksi hänestä oikein mitään muistamisen arvoista.

Taitaa olla parasta, että koetan uudelleen onneani tragedioiden parissa! Tulipa tämäkin luettua, ja samalla suoritettua Lukudiplomi-haasteen kategoria Runoja ja näytelmiä.

Ensimmäinen repliikki: Theseus: Hääjuhlat lähestyvät, kaunis Hippolyta;
uusi kuu on neljän päivän kuluttua.

Englanninkielinen alkuteos: A Midsummer Night's Dream (n. 1590-1596)

Ulkoasu: Ihan sopivan utuisen sekavahko kansi. Piirros: Hendrick Goltzius, kannen suunn.: Martti Ruokonen.

Kustantaja WSOY 2005, suom. Matti Rossi, 132 s. 

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kide-novellihaaste

J. S. Meresmaa käynnisti Kide-novellihaasteen, joka minun blogiini rantautui Ankilta. Novelli palaa -hankkeen innoittamana olen muutenkin suunnitellut panostavani ensi vuoden puolella novellien lukemiseen vähän enemmän kuin viime aikoina, joten tämä haastehan sopii kuvaan just hyvin.



Kide-haasteen ohjeistus näyttää tältä:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.


Tässä siis viisi mieleen jäänyttä novellia:

Anna Gavalda: Pieniä saintgermainilaisia harrastuksia (kokoelmasta Kunpa joku odottaisi minua jossakin)
Koko kokoelma on niin ihana, että saisin vitosen helposti kasaan pelkästään sen sisällöstä. Mutta mainitaan nyt tämä kirjan avaava tarina, joka ihastuttavassa kepeydessään kertoo kaiken oleellisen siitä hetkestä, kun mies kohtaa kadulla kauniin naisen - siitä, kuinka se pitäisi mennä ja kuinka sen ei pitäisi mennä. Novellin minäkertoja on yksi suosikkinaisiani kirjallisuudessa! :)

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Alla pinnan Toiseus piilee (kokoelmasta Taivaalta pudonnut eläintarha)
Toinen wau-kokoelma, jossa ehkä eniten wau oli tämä novelli jonka nimikin on sellainen että se jää aina soimaan päähäni. Tämä pitäisi lukea uudelleen koska en oikeastaan muista tarinasta juuri mitään. Siis muuta kuin sen herättämän tunteen siitä että sain juuri lukea jotain todella hyvää.

Sari Vuoristo: Tyhjyys (kokoelmasta Säätiedotus merenkulkijoille)
Nainen seilaa Grönlannin rannikkoa edestakaisin koska sieltä se vielä löytyy. Tyhjyys nimittäin. Haikean hieno ajatus.

Jhumpa Lahiri: Kolmas ja viimeinen maanosa (kokoelmasta Tämä siunattu koti)
Siitä on jo aikaa, kun olen Lahiria lukenut. Muistikuvat ovat varsin hataria, mutta yksi hetki on jäänyt mieleen: se, kun mies kajauttaa vanhalle tiukkapipoiselle vuokraemännälleen tämän odottaman vastauksen ja saa kuulla ensimmäistä kertaa vaimonsa nauravan.

Roald Dahl: Äänikone (kokoelmasta Nahka ja muita novelleja)

Se puun ulvaisu puistattaa vieläkin.

Luen mielelläni novelleja, mutta käytännössä ne usein jäävät lukemistossani harmillisesti romaanien jalkoihin. Hyllyssä on kyllä odottamassa monenlaista kiinnostavaa: Johanna Sinisaloa, Carol Shieldsiä, lisää Lahiria, Gao Xingjiania, Annie Proulxia, ja niin edelleen. Aion lukea kokonaisia kokoelmia, en siksi ettenkö arvostaisi novelleja yksittäisinä teoksina vaan siksi että häiritsee jos hyllyssäni retajaa osittain luettuja kirjoja. :) Sekä tämän että Jennin Novelli palaa -hankeen blogissa esittämän haasteen hengessä nostan sitten erikseen esiin yksittäisiä novelleja, jotka mielestäni ovat erityisiä helmiä. Katsotaan millaiseksi käytännön toteutus lopulta muodostuu. Tavoitteen lasken yksittäisinä novelleina, ja taidanpa uskaltautua heittämään lukemaksi 50 kappaletta.


Nyt täytyy lähteä töihin joten en ehdi pohtia kenet haastaisin mukaan, joten ehkäpä palaan siihen myöhemmin. Haasteen saa toki sitä odotellessa (tai sen jälkeenkin) napata itselleen kuka vain! :)

maanantai 3. joulukuuta 2012

Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset" - Tuokiokuvia Venäjältä

Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén kertoo kokemuksiaan Venäjästä ja venäläisistä. Käsitellyiksi tulevat monenlaiset aiheet yhteiskunnasta ja yksityisemmästä elämästä, kuten byrokratia, korruptio, sukupuolet ja niiden suhteet, vodkan juomistavat, nimi- ja puhuttelukäytännöt, demokratian tila ja tulevaisuudenkuva sekä arkielämän vinkit jonottamiseen (tai sen välttelyyn).

Monet seikat tuntuvat käsittämättömiltä. Esimerkiksi mainitun byrokratian kiemurat ja statussymbolien hankkiminen hyvän julkisivun ylläpitämiseksi tilanteessa, jossa sellaiseen ei todellakaan ole varaa. Ja sitten taas on valtavasti lämpöä: ystävyyden pyhyyttä, vieraanvaraisuutta, yhteenkuuluvuutta, aitoa ja välitöntä kiinnostusta tavattuihin ihmisiiin. Aiempi mielikuvani Venäjästä ristiriitaisuuksien maana säilyi ja vahvistui; välillä ajattelin lukiessani, että repisin siellä hiukset päästäni silkasta turhautumisesta, mutta luultavasti yhtä usein ajattelin myös oi, wau, mahtavaa.

Laurén kirjoittaa todella kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti, kriittisesti rakkaudella, havainnollistaen esiin tuomiaan asioita monilla omilla ja ystäviensä kokemuksilla. Suosittelen jos haluat kurkata Venäjälle, tätä oli mukava lukea!

Underbara finlandssvenskar vid papper -haasteen kategoria Sakprosa kuitattu.

Ruotsinkielinen alkuteos: "De är inte kloka, de där ryssarna" - Ögonsblicksbilder från Ryssland (2008)

Ulkoasu: En nyt oikein osaa päättää, pidänkö vain enkö; ihan ok mutta ei erityisen kiinnostustaherättävä. Ulkoasu: Terhi Haikonen.

Kustantaja Teos & Söderströms 2010, 2 painos (1. painos 2008), suom. Laura Beck, 183 s.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Tove Jansson: Kevyt kantamus

Yhteisnide sisältää kaksitoista novellia ja pienoisromaanin Kivipelto.

Aiemmin lukemastani Janssonin novellikokoelmasta, Seuraleikistä, jäi hyviä muistoja. Tämä sen sijaan oli, harmillista kyllä, vähemmän menestyksekäs kokemus.

Kyllä hyvää lupaavia aineksia oli: lähteminen kauan odotetulle matkalle mahdollisimman kevyin kantamuksin, haluten irtautua kaikesta, kaksi vanhaa miestä joista kumpikin on sitä mieltä että kasvitieteellisen puutarhan penkki on juuri hänen pävittäiselle käynnilleen varattu istumapaikka, jopa dystopiaa jota en alkuunkaan osannut odottaa! Mutta vaikka halusin pitää kirjasta, ja yritin pitää siitä, siirtyen toiveikkaana aina seuraavaan novelliin, en lopulta löytänyt yhtäkään joka olisi oikeasti puhutellut. Hyviä hetkiä oli, mutta ne jäivät ohimeneviksi. Kaiken lisäksi tajusin kyllä lukevani hienoa tekstiä, mutta syystä tai toisesta se silti jäi etäiseksi. Kertomukset eivät päässeet sisälleni, tai minä niiden sisälle.

Voi höh! Kaiken kaikkiaan aika turhauttava lukukokemus, jonka kruunasi se että tämä kirjaston poistomyynnistä hankittu, ilmeisen hyvinpalvellut kirja alkoi lukemisen edetessä hajota käsiin. Sivut irtoilivat lohkoina liimauksesta, niin että kirja on tällä hetkellä neljänä palana. Höh vielä toistamiseen!


Tulipa edes Underbara finlandssvenskar vid papper -haaste viimein korkattua. :)

Ruotsinkieliset alkuteokset: Resa med lätt bagage (1987) & Stenåkern (1984)

Ulkoasu: Kannesta sentään pidän, se on mukavan seesteinen! Piirros: Tove Jansson.

Kustantaja WSOY 1989, suom. Oili Suominen, 266 s.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Annukka Salama: Käärmeenlumooja


Havahduin vähän aikaa sitten sellaiseen tosiasiaan, että olen onnistunut kokonaan ohittamaan lukemistossani kotimaiset nuortenkirjat. Kun vähän asiaan perehdyttyäni tajusin, että niissäkin on vallalla vahva spefi-henkisyys, aloin olla aika innoissani. (Se, miten olin kirjablogeja seuraavana ihmisenä onnistunut välttymään asian tiedostamiselta aiemmin, on jonkinasteinen arvoitus.) Pian tuli jo sellainen olo että haluan lukea jotain HETI - siis lukulistan kanssa kirjastoon. Ja jess, yksi eniten kiinnostavista kirjoista, Käärmeenlumooja, oli kuin olikin paikalla. Sen kanssa kävikin sitten sillä tavalla että ajattelin vilkaista vähän ja päädyin ahmimaan koko kirjan. Muistelen näin tapahtuneen jollekin muullekin. :)

Unna on aina tiennyt olevansa erilainen, vikkelä ja käsittämättömän ketterä. Tavatessaan Rufuksen hän saa viimein erilaisuudelleen nimen: Unna on faunoidi, harvinainen ihminen joka on saanut kykyjä omalta voimaeläimeltään.

Tarinan ydin on vanha: on yksinäinen, erilainen tyttö joka tapaa upean pojan joka näkeekin hänet toisin kuin muut ja... Mutta se on niitä juttuja, jotka toimivat yhä uudelleen kunhan toteutus on raikas. Ja Salamalla on! Idea faunoideista on mainio, ja eri eläinlajien legendaarisiakin ominaisuuksia on välillä käytetty aika hauskasti. Eläinteema tuo mieleen Philip Pullmanin daimonit, mutta faunoidi on kuitenkin ihan eri asia.

Ihastusta herätti myös luonteva kieli. En tiedä Unnan ikätovereiden mielipidettä, mutta ainakin mulle tuo sujuva nuorekkuus meni ihan täysin läpi. :) Faunoiditeeman ohessa käsitellään paljon myös ihan normaaleja nuoren elämään kuuluvia asioita. Ehkä sitä paranormaalia toimintaa olisi voinut olla vähän enemmänkin, mutta hyvinpä tämä käy näinkin - jäi sopivasti langanpäitä auki sarjan tulevia osia ajatellen!

Ensimmäinen lause: Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa.

Ulkoasu: Kivat värit! Tykkään myös kirjassa käytetystä fontista. Suunnittelijatiedot taitavat olla kirjaston tarrojen alla.

Kustantaja WSOY 2012, 330 s.