Tämä kirjakaksikko on sen tason kuuluisuus että monet asiat olivat tuttuja jo ennen lukemista, mutta paljon löysin silti itselleni uuttakin. Juonen puute vähän yllätti; pääosin homma etenee siten että yhdessä luvussa Liisa tapaa yhden henkilön ja seuraavassa toisen, eikä aiempien tuttavuuksien seuraan useinkaan palata. Ainakin ensimmäisen kirjan osalta asia varmaankin menee tarinan Wikipediassakin kerrotun alkuperän piikkiin. Sitä ei siis ole alkujaan ollenkaan suunniteltu kirjaksi. Mutta kysehän on toki ihmemaasta jossa tapahtuu ihmeellisyyksiä - mitäs siinä nyt niin juonella tekisikään. Parempi vain heittäytyä uteliaaseen hämmästelyyn!
Viihdyttävää luettavaa nämä kyllä ovat sanaleikkeineen ja kielikikkailuineen, eikä kirjoja ainakaan ennalta-arvattavuudesta voi moittia. John Tennielin kuvituskin on hienoa katseltavaa. Jotain Liisan tarinan yleisestä tuttuudesta kertoo sekin, että vaikka en ollut koskaan lukenut kirjaa enkä muista edes nähneeni mitään elokuvaa/animaatiota, pystyin silti häiriintymään siitä että Irvikissan nimi olikin tässä käännöksessä Mörökölli. Mörökölli! Mikä nimi se nyt muka on? Irvikissa on ainoa oikea!
Lukudiplomi-haasteen kategoria Fantasiaa tuli suoritettua, mutta päätin kyllä olla sen verran tylsimys että skippaan tehtävät ja suoritan haasteen vain normibloggauksilla. Luovuuteni on sen verran rajallista että saan tuollaisista vain stressiä. :) Sen sijaan linkitän bonuksena kirjallisia tatuointeja esittelevän Contrariwise-blogin tarjonnan tunnisteella Alice's Adventures in Wonderland!
Ensimmäiset lauseet: Liisa istui joen töyräällä sisarensa vieressä ja alkoi kyllästyä joutilaisuuteen./Ainakin se oli varmaa, että valkoinen kissanpoika ei ollut sotkenut kerää.
Englanninkieliset alkuteokset: Alice's Adventures in Wonderland (1865)/Through the Looking Glass (1875)
Ulkoasu: Yhteisnide on raikkaan kaunis ja kivan värinen. Kannen kuva: John Tenniel.
Kustantaja Gummerus 2010, 3. painos, suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner, 278 s.
Edelleen poden huonoa omatuntoa Lukudiplomi-haasteen suorittamattomuudesta... ensi vuonna sitten uudella puhdilla.
VastaaPoistaLiisa ihmemaassa on yksi suuria klassikkosuosikkejani juuri sen ennalta-arvaamattomuuden takia.
Aah, molemmat kuuluvat lempikirjoihini. Juuri ennalta-arvaamattomuus niissä viehättää minuakin ja samoin se, että niistä löytää joka lukukerralla uutta. Carroll on sijoittanut kirjoihinsa paljon viittauksia englantilaisiin lastenloruihin ja sen sellaiseen; kun oppii tuntemaan taustalla olevaa perinnettä, oppii myös ymmärtämään Carrollin hulvattomia väännöksiä. Mutta toki nonsensesta voi nauttia ihan sellaisenaankin.
VastaaPoistaMulla on lukudiplomi ihan kelpo vauhdissa mutta juuri listailin omaksi postauksekseen kaikkea muuta ensi vuodelle suunnittelemaani... Huhhuh! :)
VastaaPoistaHauska sattuma muuten, että moitin tätä ennen lukemaani Shakespearea päättömyydestä ja siitä olimme ihan eri mieltä, mutta vaikka tämä on oikeastaan vielä päättömämpi, niin tästä pidämme molemmat. Tutkimattomat ovat kirjoista tykkäämisten tiet, kuten on täytynyt usein ennenkin todeta! :)
Vastaus yllä siis Minnalle, Outi ehti väliin:
VastaaPoistaJoo, näistä tulikin sellainen olo että voisi joskus perehtyä taustaan tarkemmin ja lukea vaikka ne alkukielisetkin. Melkoisia runsaudensarvia joista tosiaan varmaan löytää aina uutta.