Aiemmin lukemastani Janssonin novellikokoelmasta, Seuraleikistä, jäi hyviä muistoja. Tämä sen sijaan oli, harmillista kyllä, vähemmän menestyksekäs kokemus.
Kyllä hyvää lupaavia aineksia oli: lähteminen kauan odotetulle matkalle mahdollisimman kevyin kantamuksin, haluten irtautua kaikesta, kaksi vanhaa miestä joista kumpikin on sitä mieltä että kasvitieteellisen puutarhan penkki on juuri hänen pävittäiselle käynnilleen varattu istumapaikka, jopa dystopiaa jota en alkuunkaan osannut odottaa! Mutta vaikka halusin pitää kirjasta, ja yritin pitää siitä, siirtyen toiveikkaana aina seuraavaan novelliin, en lopulta löytänyt yhtäkään joka olisi oikeasti puhutellut. Hyviä hetkiä oli, mutta ne jäivät ohimeneviksi. Kaiken lisäksi tajusin kyllä lukevani hienoa tekstiä, mutta syystä tai toisesta se silti jäi etäiseksi. Kertomukset eivät päässeet sisälleni, tai minä niiden sisälle.
Voi höh! Kaiken kaikkiaan aika turhauttava lukukokemus, jonka kruunasi se että tämä kirjaston poistomyynnistä hankittu, ilmeisen hyvinpalvellut kirja alkoi lukemisen edetessä hajota käsiin. Sivut irtoilivat lohkoina liimauksesta, niin että kirja on tällä hetkellä neljänä palana. Höh vielä toistamiseen!
Tulipa edes Underbara finlandssvenskar vid papper -haaste viimein korkattua. :)
Ruotsinkieliset alkuteokset: Resa med lätt bagage (1987) & Stenåkern (1984)
Ulkoasu: Kannesta sentään pidän, se on mukavan seesteinen! Piirros: Tove Jansson.
Kustantaja WSOY 1989, suom. Oili Suominen, 266 s.
Voih, harmi, ettet päässyt imuun mukaan :-( Tämä on yksi lempikirjoistani, minulla on englanniksi käännetty versio. Mieleen ovat jääneet erityisesti kärpästenherramainen The Summer Child, A Foreign City (jota rakastin!) ja The Woman Who Borrowed Memories (aarrggghh tunsin niin sen epätoivon ja -uskon).
VastaaPoistaOlen ahkeraan lainannut tätä ystäville; puolet pitävät, puolet eivät, eli jakaa otantani perusteella lukijat kahtia.
Minä myös rakastuin tähän teokseen. Otin sen mukaan matkalle, jolle lähdin kevyin kantamuksin. Haluaisin lukea kirjan uudelleen, mutta mulla on niin hienot muistot matkasta ja matkaseurasta (vain Tove Jansson), että aion jatkaa vain muistojen varassa.
VastaaPoistaTekstin hienouden tosiaan tunnistin, ja sen vuoksi on helppo uskoa että tähän on moni ihastunut! Monet novelleista alkoivat todella kiinnostavasti ja lupaavasti, mutta eivät sitten lopulta kuitenkaan oikein tuntuneet missään. Harmi!
VastaaPoistaMinä muistelen tykänneeni tästä. Lukemisesta on jo kauan, mutta ainakin sen muistan, että nivinovelli kosketti. Siis se "Kevyt kantamus" -novellin päähenkilö, joka yrittää päästä eroon kaikesta ja kaikista, mutta päätyy kuitenkin pitämään muista huolta niin kuin aikaisemminkin.
VastaaPoistaMuuten en kyllä häpäkseni muista mitä novelleita missäkin Janssonin kokoelmassa on, vaikka olen käsittääkseni ne kaikki joskus lukenut. "Kuvanveistäjän tytär" on mielikuvissani se paras novellikokoelma, mutta muuten en muista mikä kokoelma oli toista parempi.
Minä muistelen tykänneeni tästä. Lukemisesta on jo kauan, mutta ainakin sen muistan, että nivinovelli kosketti. Siis se "Kevyt kantamus" -novellin päähenkilö, joka yrittää päästä eroon kaikesta ja kaikista, mutta päätyy kuitenkin pitämään muista huolta niin kuin aikaisemminkin.
VastaaPoistaMuuten en kyllä häpäkseni muista mitä novelleita missäkin Janssonin kokoelmassa on, vaikka olen käsittääkseni ne kaikki joskus lukenut. "Kuvanveistäjän tytär" on mielikuvissani se paras novellikokoelma, mutta muuten en muista mikä kokoelma oli toista parempi.
Aion kyllä testata vielä muitakin - ehkäpä vaikka Kuvanveistäjän tytär on taas mieluisampi. :)
VastaaPoista