tiistai 31. tammikuuta 2012

Maggie O'Farrell: The Vanishing Act of Esme Lennox

Edinburghilainen Iris saa yllättäen tietää että hänen isoäidillään on sisar, joka on viettänyt lähes koko elämänsä mielisairaalassa. Sairaalaa ollaan sulkemassa ja sukunsa historiasta pois pyyhitty Esme tarvitsee uutta asuinpaikkaa.

Tarina epäsovinnaisen nuoren naisen hylkäämisestä sairaalan lukkojen taakse rakentuu vähitellen sekä Esmen omista että hänen Kitty-sisarensa muistoista. Kirjan nykyhetkessä Kitty sairastaa Alzheimeria ja asuu hoitokodissa, ja hänen ajatuksensa poimivat katkelmia sieltä täältä, kuudenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista hoitajan tarjoamaan jogurttiin. Pidin tästä kätevästi valitusta kerrontatekniikasta, sillä Kittyn hajanaiset muistot tarjoavat hyvän keinon heitellä lukijalle uteliaisuutta herättäviä ajatuksenpätkiä ilman että ne tuntuvat millään lailla väkisin mukaan tungetuilta.

Esmen nuoruus vertautuu Iriksen elämään. Tämäkään ei sitoutumista välttelevänä ja varattua miestä tapailevana ole kaikkien normien mukainen, mutta uudempi aika antaa hänelle huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin Esmellä oli tarjolla. Iriksestä ei henkilönä saa niin hyvin otetta kuin isotädistään, mutta Esmen kiinnostavuus paikkaa tilannetta hyvin.

Tarina pohjautuu siihen, että ennen Britanniassa (Ja monessa muussakin paikassa, luulen?) mies saattoi pelkällä allekirjoituksellaan määrätä vaimonsa tai tyttärensä suljettavaksi mielisairaalaan. Käytäntö jatkui 50-luvulle asti, ja monet näistä (Ainakin alun perin!) useinkin aivan terveistä naisista pääsivät pois vasta 90-luvulla kun sairaaloita suljettiin.

Hyvä kirja, mutta vielä en ole ihan varma, onko tämä todella hyvä. Tämä saattaa hyvinkin kuulua niihin, jotka jatkavat elämäänsä ajatuksissa ja kasvavat aikaa myöten suuremmiksi.


Ensimmäinen lause: Let us begin with two girls at a dance.


Ulkoasu: Todella kaunis kansi! Siitäkin pidän miltä kirja näyttää sisältä, fontti on mukavan ilmavaa. Kannen kuva: Condé Nast Archive/CORBIS.

Kustantaja Headline Review 2006, 277 s.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Arto Salminen: Varasto



Olen jahkaillut Arto Salmisen lukemisen kanssa siitä asti kun hänen tuotantoaan alkoi blogeissa näkyä. Toisaalta kirjailija kiinnosti, mutta arvelin tekstin kuitenkin olevan turhan karua makuuni. Mika Kukkonen oli se joka lopulta innosti hakemaan Suomalaisen alepöydästä Varaston jota olin siellä hiplaillut jo aiemmin.

Ja kiitos vain, se kyllä kannatti. Ajoituskin sattui olemaan sopiva: olin jo valinnut muuta luettavaa, kun tulikin sellainen fiilis ettei nyt tee mieli mitään kaunista vaan aivan jotain toisenlaista, ja sen tarpeen tuore ostos täytti erinomaisesti. Varasto vie lukijan maailmaan jonka olemassaolo on monen mielestä kenties helpompi vain unohtaa. Mutta monelle muulle se on todellisuutta, siksipä siis sinnekin on syytä välillä kurkistaa.

Siinä maailmassa viikonloppuhoito huijaa maalikaupan huonotapaisen varastomiehen perheenisäksi, työttömäksi jäävän työkaverin kohtalona on päätyä Alkon eteen kerjäämään saastaisinen naamoineen ja kohmeisine kourineen ja seksiä haluavan vanhemman naisen on huolittava kotiinsa ryyppäävä äijä joka pyyhkii räkää housuihinsa.

Ei mitään nättiä meininkiä siis ollenkaan, mutta Salminen toteuttaa sen tyylillä. Varastomies Rouskun kerronta on välillä vähän turhankin tyylikästä ollakseen täysin uskottavaa, mutta eipä se häirinnyt.

Huumori puri myös, aiheuttaen muutamia kunnon tyrskähdyksiä vielä kyseisten kohtien uudelleenluennallakin. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvinkin positiivinen. Kyllähän se teksti karuakin oli, mutta sellaisena virkistävä poikkeus normaaliin lukemistooni. Lisää täytyy saada taas tätäkin lajia, ja kävinkin jo hakemassa samaisesta alepöydästä omakseni myös kappaleen Paskateoriaa.

Ensimmäinen lause: Istuin kahvihuoneessa ja leikkelin kynsiäni.

Ulkoasu: Tehokas väriyhdistelmä ja hyvältä näyttää muutenkin. Graafinen suunn.: Mika Tuominen.

Kustantaja WSOY 2007, 2. painos (1. painos 1998), 148 s.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Jos minä saisin valita...

Kiitos Valkoiselle Kirahville haasteesta!

Jos minä saisin valita...
Suuryritysten johtajien palkat noudattaisivat edes alkeellista suhteellisuudentajua,
Uskonnon varjolla ei tuomittaisi muita,
Apua tarvitseva saisi sitä ilman valtavaa määrää byrokratiaa,
Kaikki viimekesäiset/-syksyiset istutukseni selviytyisivät talvesta,
Kouluissa ei pakkoluettaisi klassikkoja vaan innostettaisiin oppilaita lukemisen pariin heille läheisempien kirjojen avulla (ehkä näin nykyään jo tehdäänkin, mistäs minä tiedän),
Ehtisin harrastaa enemmän monenlaisia asioita - ja lisäksi vielä lukeakin enemmän,
Tuohon olohuoneen seinälle ilmestyisi koko seinän mittainen ja korkuinen kiinteä kirjahylly,
Ihmiset hymyilisivät enemmän (Myös omalle peilikuvalleen!),
Jokainen saisi sekä tuntea oman arvonsa että osaisi antaa sen muille,
Kaikki saisivat arvokkaan vanhuuden,
Ihonvärillä, seksuaalisella suuntautumisella ynnä muilla seikoilla ei ihan oikeasti olisi kenenkään mielestä mitään muuta merkitystä kuin positiivinen erilaisuuden rikkaus.

Olisihan sitä paljon muutakin valittavaa niin omassa pienessä elämässä kuin suuremmassa ja tärkeämmässäkin mittakaavassa, mutta se olisi loputon lista...

Haastaan omia valintojaan kertomaan Norkun, peikkoneidon ja Amman!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Guy Delisle: Pjongjang

Kanadalainen Guy Delisle vietti kaksi kuukautta työmatkalla pohjoiskorealaisella animaatiostudiolla, ja kertoo näkemästään ja kokemastaan tässä sarjakuvamuotoisessa matkapäiväkirjassa.

Jos mahdollista, vierailijan silmin maa näyttäytyy vielä absurdimpana kuin uutisten perusteella. Propagandan määrä on käsittämätön. Haluaisin tietää vastauksen samaan kysymykseen jonka Delislekin pariin kertaan esittää: Uskovatko ihmiset siellä aivan todella kaiken mitä heille kerrotaan? Täytyy lisätä lukulistalle Barbara Demickin Suljettu maa, ehkä vastaus löytyy siitä. Tai ainakin lisää ymmärrystä tilanteeseen.

Delislen kerronta on sekä tarkkanäköistä että viihdyttävää, ja selkeä piirrosjälkikin miellyttää.

Teos ansaitsisi kyllä saada osakseen enemmänkin kommentointia, mutta Pohjois-Korea vetää niin epäuskoisen ja hölmistyneen sanattomaksi että joudun toteamaan: ei vaan pysty.

Ranskankielinen alkuteos: Pyongyang (2003)

Ulkoasu: Vaikka kansi toki sopiikin kirjan sisältöön, niin en varmaan sen perusteella olisi kirjasta kiinnostunut. Taitaisin kaivata jotain lisää, mutta en osaa sanoa mitä se voisi olla.

Kustantaja WSOY 2011, 2. painos, suom. Saara Pääkkönen, 176 s.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kustantaja Olli Suomisen elämä menee sekaisin hänen nuoruudenrakastettunsa Kerttu Karan kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan myötä.

Päätin jo joskus marraskuussa aloittavani uuden kirjavuoden niin että se tuntuu juhlalta: nimittäin sukeltamalla viimeinkin Harjukaupungin salakäytäviin. Sateenvarjon alle, päärynämekossa, etsimään M-hiukkaskeskittymiä (Miten helppoa onkaan uskoa että sellaisia tosiaan on!). Jääskeläinen on kahdella edellisellä kirjallaan tehnyt itsestään suosikkikirjailijani, ja hänen tekstiinsä palaaminen oli nautinnollista. Toisaalta kirja tuntui alusta lähtien kuin vanhalta tutulta, toisaalta taas kutkutti ajatus siitä, että saan taas lukea uuden mielikuvituksellisen, arkisen maailman paikaltaan vinksauttavan tarinan enkä yhtään tiedä, mitä edessä mahtaa olla.

No, on mulla moitelistakin, joka ei tosin liity kirjan laatuun vaan siihen että kirja ja omat mieltymykseni eivät joka asiassa onnistuneet kohtaamaan. En esimerkiksi pidä siitä, jos kirjassa selostetaan usein ja pitkään henkilöiden näkemiä unia, ja yleensä vain silmäilen ne melko pikaisesti. Tässä tapauksessa ne olivat sentään Jääskeläisen kirjoittamia unia ja jaksoin ne kyllä lukea, mutta olisin pärjännyt vähemmälläkin. :) Toinen ongelma oli Facebook. Vaikka sen osuus tarinaan hyvin istuikin, niin vierastan kirjan sitomista tiettyyn aikaan tuollaisen "muotivillityksen" kautta. Mahtaako kirja tuntua vanhentuneelta, jos sen lukee kymmenen vuoden päästä? Ehkä kirjailija on halunnutkin kirjoittaa tämän ajan romaanin vähät välittäen mahdollisesta vanhentumisesta, mihin hänellä toki onkin oikeus, mutta itseäni asia silti häiritsee. Ja vielä kolmantena: koska lapset ja aivan erityisesti pikkupojat ovat nykyään heikko kohtani, Ollin epämääräisen välinpitämätön suhtautuminen poikaansa ärsytti välillä aika reilusti.

Ihan yhtä lumoutunut en ollut tätä lukiessani kuin aiempien kirjojen kohdalla, mutta nautin kyllä moitteista huolimatta. Ja kyllä se siltä juhlalta tuntui. Kadoksissa ollut lumouskin alkaa hiipiä mieleen nyt, runsas viikko lukemisen jälkeen. Sitä vain harmittelen että tunnen Jyväskylää niin onnettoman huonosti!

Vaihtoehtoisista lopuista omaan kappaleeseeni osui blanc, mutta rougenkin kävin lukemassa. Vaikka molemmat toki ovatkin hyvin elokuvallisia, niin kyllä mulle se oikea on blanc. Karri oli aivan oikeassa. Niin sen kuului mennä.

Ensimmäinen lause: Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.

Ulkoasu: Juuri oikea kansi tälle kirjalle! :) Bonuspisteitä juurakkoteeman vilahtamisesta myös osien alussa ja sisäkansien karttakuvioista. Kansi ja välilehdet: Jussi S. Karjalainen.

Kustantaja Atena 2010, 372 s.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Minihaaste 1/12: Sarjakuvat

Kahden kuukauden välein vaihtuvassa minihaasteessa on tarkoituksena lukea yksi annettuun aiheeseen sopiva kirja. Normaalista poiketen tällä kertaa käy vain yksi kirjallisuudenlaji! :) Luettuasi kirjan esittele se blogissasi tai tämän postauksen kommenteissa.

Voisi ehkä sanoa että minihaaste-emännällä on vuoden ensimmäisen aiheen valinnassa oma lehmä ojassa, sillä olen jo jonkin aikaa ajatellut että haluaisin tutustua sarjakuviin huomattavasti entistä muutaman teoksen kokemustani laajemmin, ja hyllyynkin niitä on päässyt jo kertymään lukemista odottamaan. Mutta en sentään usko olevani yksin aikomuksineni, ja muistan monen sanoneenkin että haluaisi myös kokeilla kyseistä kirjallisuudenlajia. Tammi-helmikuun haastetehtävä kuuluu siis:

Lue sarjakuva-albumi!


Hyppää tuntemattomaan, tai jos olet sarjakuvat jo löytänyt, lue lisää! ;)


 

perjantai 6. tammikuuta 2012

Vuosi 2011: tilastoja ja top 10

Jospa viimein ehtisin vähän keskittyä ajattelemaan viime vuoden lukemisia, ennen kuin tämänvuotiset pääsevät painostamaan tullakseen blogissa esitellyiksi! ;)

Ensin tilastoja. Vastaavat vuodelta 2010 löydät täältä!

Vuoden saldo: 47 paperikirjaa + 12 äänikirjaa = 59 kirjaa. Koko listaa voit kurkata tuosta ylempää Luetut 2011 -välilehdeltä. Pudotusta edellisvuodesta siis 30 kirjaa. Mihinkähän olen oikein käyttänyt kaiken sen ajan jonka olen viettänyt poissa kirjan äärestä?? En suinkaan vain huomattavasti entistä useamman kirjablogin lukemiseen... :)

Luettuja sivuja yhteensä: 13956 (+ sivunumeroimaton The Arrival). Tässä vähäisempi lukeminen vasta näkyykin - luku on lähes puolittunut! :o Sivuja/kirja keskimäärin 303. Pisin kirja Anna Karenina, 917 sivua, lyhin Lastentarinoita, 69 sivua.

Äänikirjojen kuuntelua yhteensä: 192 h 50 min. Tunteja sentään on kertynyt! Onneksi olen löytänyt äänikirjat, sillä ilman niitä työmatkaviihdykkeenäni vuoden saldo olisi entistäkin vähäisempi. :) Keskimäärin 16 h/kirja. Pisin kuunneltu kirja Harry Potter ja Feeniksin kilta, 33 h, lyhin Ronja ryövärintytär, 6 h.

Kirjoja naisilta 21, miehiltä 38. Lukemiseni ovat yleensäkin lievästi mieskirjailijoihin painottuneita, mutta 2011 näkyy olleen erityisen miesvaltainen vuosi - varsinkin kun ottaa huomioon että naisten osuudesta peräti kolmannes on yhden ainoan naisen, J. K. Rowlingin aikaansaannosta.

Omasta hyllystä 24, kirjastosta 35. Omassa hyllyssä sitä lukemista tosiaan riittäisi useammankin vuoden tarpeiksi, mutta pahus kun tuosta kirjastossa käymisestä tulee aina kierre... :)

Romaaneja 47
Novellikokoelmia 6
Runokirjoja 1
Tietokirjoja 1
Sarjakuvia 1
Valokuvakirjoja 1
Harrastekirjoja 1
Näytelmiä 1
Viime vuodenvaihteessa haaveilin saavani luettua edes yhden tietokirjan kaiken kaunon lomassa, ja siinä sentään onnistuin. Aikomus tälle vuodelle: lisää sarjakuvia!!

Alkuteos julkaistu:
2010-l. 2
2000-l. 31
1990-l. 10
1980-l. 6
1970-l. 4
1950-l. 1
1910-l. 1
1800-l. 4
Vähän vähemmän 2000-luku-keskeinen jakauma kuin viimeksi.

Kotimaisia 12, ulkomaisia 47.

Suomenkielisiä alkuteoksia 10
Englanninkielisiä alkuteoksia 6
Käännöksiä näistä kielistä:
englanti 24
ruotsi 6
ranska 2
italia 2
venäjä 2
espanja 2*
unkari 1
albania 1**
kreikka 1
portugali 1
saksa 1
*toinen luettu englanninkielisenä käännöksenä
**suomennettu ranskannoksesta

Uusia kirjailijatuttavuuksia 35.

--------------------------------------------------------

Ja sitten siihen vaikeampaan tehtävään, eli vuoden huippujen valitsemiseen. Vaikka valinnanvaraa olikin aiempaa vähemmän, mahtui joukkoon monta erittäin hienoa lukukokemusta. Pähkäilyn ja tuskailun jälkeen, tässä top 10 ilman mitään keskinäistä paremmuusjärjestystä:











Kiitos kaikille lukijoilleni erinomaisesta seurasta viime vuonna! :)