Naurujen maa sisältää kuuluisan filmitähden pojan joka ei oikein tiedä mitä elämältään haluaisi, menestyneen lastenkirjailijan jonka elämäkertaa hän päättää ryhtyä kirjoittamaan, kirjailijan pienen kotikaupungin jossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää, Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotannosta tuttua vinksahtaneisuutta, sekä kepeyttä että synkkyyttä, maagisuutta, taitavaa tekstiä, napakan lopun ja...kaikenlaista. Parempi kun en höpise liikaa. Lukekaa itse, suosittelen. :)
On sellainen kutina, että Carroll voi myöhemmin tulla mainituksi yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Ei vielä, mutta kunhan tutustun hänen tuotantoonsa vähän lisää (ja lisää lisää lisää todella jäin kaipaamaan), niin ehkäpä... Harmi että häneltä on suomennettu tämän lisäksi vain yksi kirja, Valkoiset omenat, mutta täytyy sitten jatkaa englanniksi.
Ensimmäinen lause: "Thomas, sinulta on varmaan kysytty tätä samaa asiaa miljoona kertaa, mutta millaista oli olla Stephen Abbeyn..."
Englanninkielinen alkuteos: The Land of Laughs (1980)
Ulkoasu: Kansi on näyttävä, omaperäinen ja sisältää juttuja joiden merkityksen tietää vastan kirjan luettuaan. Hyvä! Pidin paljon myös siitä, että lukujen alkukirjaimet ovat eläinhahmoja. :) Kansi: Jari Paananen.
Kustantaja Loki-Kirjat 2005, suom. Laura Lahdensuu, 279 s.
Ihanaa ihanaa ihanaa että luit tämän Satu, ja piditkin vielä! :)
VastaaPoistaValkoiset omenat on mielestäni ehkä melkein parempi vaikka Naurujen maa onkin aina se rakkain minulle.. Englanniksi näitä saa kirjastoista ihan kivasti ja Carroll kirjoittaa hyvää ja ymmärrettävää englantia.
Kiitos tästä arviosta, tuli hyvä mieli!
Kiitos vain itsellesi että toit Carrollin tietoisuuteeni, enpä olisi muuten hänen kirjoihinsa tajunnut tarttua! :)
VastaaPoistaLinnean ja nyt sinun arviosi perusteella kiinnostuin Carrolin kirjoista aika tavalla. Vaikuttaa kiehtovalta kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaNaurujen maa oli ensimmäinen lukemani kirja Carrollilta, ja ainakin tähänastisista paras. Valkoiset omenatkin oli muistaakseni hyvä, mutta olen lukenut myös pari muuta Carrollin kirjaa joista en nyt muista edes nimiä...eivät siis ole jääneet kovin vahvasti mieleen. :) Carrollilla on kyllä persoonallinen tyyli ja hänen tarinansa ovat ihanasti vinksahtaneita, mutta jokin hänen kirjoissaan myös ärsyttää. En nyt osaa määritellä mikä, mutta ehkä muistini virkistyy kunhan saan luettua lukupinossa odottavan Sleeping in Flamen.
VastaaPoistaJum-Jum: Kiva että Carrollia luetaan, minun tuttavapiirissäni sitä on tehnyt niin harva. Sleeping in Flame on yksi omia suosikkejani. :)
VastaaPoistaPahoittelen Satu että tulin tänne hengailemaan mutta sattuneesta syystä Carroll-keskustelu kiinnostaa :D
Minä olen jo Linnealle vähän niin kuin luvannut tutustua Carrolliin, ja tämän arvion myötä johonkin hänen kirjoistaan lienee entistä helpompi tarttua. :) On aika ihanaa, kun blogisavujen myötä myös vähemmän tunnetut tekijät saavat ansaitsemaansa huomiota lukijoiden keskuudessa!
VastaaPoistaKatja: Hyvä, niin pitikin kiinnostua! :)
VastaaPoistaJum-Jum: Toisaalta ymmärrän tuon ärsyttävyyden, ja muistelen linneankin kirjoittaneen Carrolliin ärsyyntymisestä (?), hyvällä tavalla vain. :)
linnea: Hengaile toki jos mielesi tekee! :) Yllätyin muuten iloisesti kun kurkkasin kirjaston sivuja: Naurujen maa on minun lisäkseni lainassa jollain muullakin, ja samoin Valkoisia omenoita on kaksi kappaletta maailmalla. Ainakin pari muutakin siis on hoksannut tarttua Carrolliin!
Karoliina: Paljonkohan sellaisia kirjoja ja kirjailijoita onkaan jotka ansaitsisivat paljon blogisavuja?? Ei muuta kuin etsimään vaan... :)
Apua, en ole ikinä kuullutkaan koko kirjailijasta, mutta kaikki maagiseen realismiin liittyvä kyllä kiinnostaa! Lähikirjastosta näyttäisi löytyvän molemmat suomennetut teokset, eli pistetäänpä muistiin seuraavaa käyntiä varten. :)
VastaaPoistaHyvät lukutoukkakollegat, kiinnostavaa lukea kommenttejanne Naurujen maasta! Tutustuin itse kyseiseen kirjaan vuonna 2006 ja olen kirjoittanut siitä arvion koiranomistajan näkökulmasta (löytyy osoitteesta http://lempeahulluus.blogspot.com). Näin eri kantilta voi kirjaa lukea.
VastaaPoistaZephyr, eipä siitä tosiaan kauan ole kun kirjailija oli itsellenikin käytännössä täysin tuntematon. Onneksi blogit sivistävät! :)
VastaaPoistaMia: Kiinnostava näkökulma todellakin! Carrollia lukiessa saattaa kyllä iskeä bullterrierikuume... :)