Katja mainitsi tämän, kun Jenni kyseli kirjoja, jotka ovat sekä hyviä että mukavia. Ja sellainen tämä kyllä on: hyvin kirjoitettu, ajattelemaan laittava mutta myös helposti lähestyttävä kirja, jota on mukavaa lukea. Ensimmäinen Calvinoni, mutta ei varmasti viimeiseni. Pidin hänen varsin epäryppyotsaisesta tyylistään.
Cosimo elää kiinnostavan elämän - ja koska, kuten olen useammassakin yhteydessä tullut maininneeksi, olen puufani, seurasin usein suorastaan kateellisena hänen siirtymistään jykeväoksaisesta rautatammesta jalavaan, siitä silkkiäispuuhun ja niin edelleen... :) Kirjan teemoina ovat mm. erilaisuus ja oman tien kulkeminen, ja varmasti paljon muutakin mikä meni ajatuksiltani ohi siinä Cosimon tarinaan keskittyessä.
(Eiköhän tämä ole jo tarpeeksi klassikko niin että voin laskea tämän klassikkohaastetta varten luetuksi - se lista nimittäin alkaa kaivata täytettä... :) Edit: Niin tosiaan, minihaasteeseenkin osallistuin tällä kirjalla!
Ensimmäinen lause: Kesäkuun 15. päivänä 1767 istui veljeni Cosimo Piovasco di Rondó keskuudessamme viimeisen kerran.
Italiankielinen alkuteos: Il barone rampante (1957)
Ulkoasu: Joskus aiemmin tämän kannen nähdessäni en ollut erityisen ihastunut, mutta sittemmin olen muuttanut mieleni ja pidän siitä. Tyyli tuntuu sopivan kirjaan hyvin. Sekin on kiva juttu, että Cosimolla on kannessa juuri tarkalleen kirjassa kuvattu alkuaikojen asunsa. Kansi: Martti Mykkänen.
Kustantaja Tammi 2004, 4. painos (1. painos 1960), suom. Pentti Saarikoski, 248 s.
Kiinnostuin tästä jo Linnean Kujerruksia-blogissa ja oli kiva kuulla että sinäkin pidit :).
VastaaPoistaTästä on helppo pitää! :)
VastaaPoistaHeh, tämä oli kyllä...mielenkiintoinen...kirja :)
VastaaPoistaOi, kiva että sinäkin olet lukenut tämän! Calvinon tyyli hurmasi kyllä minutkin, ja puissa eläminen oli suorastaan ihana kokemus.
VastaaPoistaSinut on haastettu blogissani. :)
VastaaPoistaAhmu: Aika omaperäinen kyllä! :)
VastaaPoistalinnea: Harmittelen kovasti sitä ettei täällä oikein ole sellaista puustoa jossa tuollaista elämää voisi kokeilla! ;)
Anki: Kiitos haasteesta! Nytpä täytyy miettiä listaa...
Calvinoa kannattaa kyllä lukea. Erityisesti mieleeni on jäänyt Kosmokomiikkaa, joka kertoo maailmankaikkeuden alkuajoista Calvinon hassuttelevalla ja sydämellisellä tyylillä.
VastaaPoistaCalvinoon tutustuminen oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, ja olen iloinen että viimein sen tein! Jos talviyönä matkamies on odotellut omassa hyllyssäni jo jonkin aikaa, mutta muiden blogikirjoitusten perusteella arvelin ettei se taida olla paras aloituskirja. Paroni puussa on ainakin helposti lähestyttävä!
VastaaPoista