Parhaiden kirjojen listaamista on ollut liikkeellä, eikä tässä yllytyshullun auta muu kuin ottaa tämäkin haaste vastaan! :)
Kuten muutkin ovat todenneet, tämä ei ole mikään helppo homma, ja lista elää jatkuvasti fiiliksen mukaan.
Ja sitten ovat vielä ne kirjojen moninaiset tavat olla omalla tavallaan hyviä. Kaunis kieli, uskomaton tarina, unohtumaton henkilö... ja ties mitä muuta. Mikä on tärkeintä? Lisäksi jotkut kirjat ovat sellaisia, että niitä lukiessaan on suorastaan hurmoksessa ja ajattelee kirjan olevan huippu - ja sitten ei parin päivän päästä pysty enää millään tavoittamaan kirjan tunnelmaa mielessään. Toiset taas eivät ehkä lukiessa edes tunnu mitenkään mullistavilta, mutta myöhemmin huomaa että niistä on jäänyt mieleen jälki joka ei katoa. Näilläkin tapauksilla on molemmilla omat ansionsa.
Mutta jaarittelut sikseen, omaa suosikkilistaani kriittisin silmin katsellen ja edelläolevia pointteja mietiskellen sain aikaiseksi kolmiosaisen listan joka sisältää:
Viisi vanhaa suosikkia jotka olen lukenut tarpeeksi monta kertaa tietääkseni että ne kuuluvat tähän:
David Eddings: Belgarionin taru
No joo, tämä on viiden kirjan sarja. Mutta kirjat muodostavat yhtenäisen tarinan eikä yhdellä osalla tee mitään ilman muita. Eddingsillä on vikansa, mutta tämä teinirakkaus ei sammu! Kunnon fantasiaseikkailu sisältäen kiehtovan maailman, hyvän ja pahan taistelun, velhoja, taikaesineen, valitun ja mitä muuta oleellista sitä nyt on... :)
Terry Kay: Valkoisen koiran varjo
Tämä ajat sitten jonkin Lapin reissun matkalukemiseksi ostettu kioskipokkari on lähes salainen pikku helmeni. Koska tämä on julkaistu vain Book Studion pokkarina, tätä ei taida löytyä kuin divarista hyvällä tuurilla. Kirja kertoo ihanan itsepäisestä vanhasta miehestä, joka leskeksi jäätyään näkee talonsa lähettyvillä valkoisen koiran, ja uskoo että vaimo on tullut sen hahmossa hänen luokseen. Kukaan muu ei onnistu koiraa näkemään ja ylihuolehtivat lapset pitävät miestä höperönä, mutta hän on varma, että on oikeassa.
Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
Äidin kirjahyllystä joskus löydetty (ja pöllitty). Kunnon lukuromaani joka kertoo esihistoriallisesta ajasta. Neandertalilaisten kasvattaman Aylan voittojen ja vaikeuksien mukana on tullut elettyä moneen kertaan.
Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Runomuotoinen kertomus parisuhteen päättymisestä. Olen mainostanut tätä ennenkin, mutta teen sen uudelleen: Kotro leikkii upeasti sanoilla ja kielellä, ja suosittelen tätä lämpimästi myös runoallergikoille!
Stephen King: Kuoleman käytävä
Itkettävä, naurattava, ihmeellinen tarina vankilan kuolemaantuomittujen osastosta. Elokuva (
Vihreä maili) on myös hyvä, mutta kirja on vielä parempi.
Viisi tuoreempaa lukukokemusta, jotka ovat hyvässä muistissa mutta joiden lukemisesta on sen verran aikaa että tiedän mieleeni jääneen sen aiemmin mainitun jäljen:
Rohinton Mistry: A Fine Balance
Neljän ihmisen tarina 1970-luvun Intiasta. Luettuani tämän viime vuonna kirjoitin näin: "Monta tuntia sen lopettamisen jälkeen yllätin itseni yhä uudestaan istumasta hiljaa, ajatuksiini unohtuneena. Nyt, pari päivää myöhemmin, tapahtumia ajatellessani tuntuu että on hankalaa hengittää." Edelleen tuntuu samalta. Nyt osaan vastata, jos minulta kysytään parasta lukemaani kirjaa ja saan valita vain yhden.
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Vanhan kalastajan ja miekkakalan taistelu teki vaikutuksen hiljaisella voimallaan.
Yann Martel: Piin elämä
Kertomus siitä, miten poika ja bengalintiikeri selvisivät merellä pelastusveneessä 227 vuorokautta. Haluaisin tämän olevan totta.
Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho
Nuori mies saapuu sääaseman hoitajaksi eristyneelle saarelle Etelämantereen lähettyville ja kohtaa siellä jotain yllättävää, kummallista ja hengenvaarallista. Pidin kyllä kirjasta paljon sitä lukiessani mutta en olisi siinä vaiheessa uskonut, että laitan sen vielä joskus tällaiselle listalle. Mutta tässä se nyt on. En osaa edes selittää miksi, mutta on se silti. :)
Diana Gabaldon: Muukalainen
Aikamatkailua, klaanien Skotlanti, vauhdikas seikkailu ja suosikkikirjallisuuspariskuntani Claire ja Jamie. Täydellinen paketti!
Ja sitten vielä pari bonusta: muistikuvani näistä kirjoista ovat heikonpuoleisia mutta rakastin niitä aikoinaan lukiessani niin paljon etten raaskinut jättää niitä poiskaan!
Richard Mason: Meren huoneissa
Mies kertoo miksi tuli murhanneeksi vaimonsa jonka kanssa oli onnellisesti naimisissa lähes 50 vuotta. Uppouduin lumoavan tarinan pyörteisiin täysillä.
Karel G. van Loon: Rakkauden hedelmä
Mies saa tietää vaimonsa kuoleman jälkeen ettei olekaan lapsensa isä. Tarinan lisäksi ihastuttí tekstin keveys.
