Joskus, kun törmää vaikkapa alekorissa kirjaan josta ei ole koskaan ennen kuullutkaan mutta joka kutkuttelee kiinnostusta ja vaikuttaa siltä että saattaisi ehkä olla hyväkin, ja ajattelee että voisihan tämän viedä kotiin kun ei juuri mitään maksakaan, saattaa tehdä Löydön. Niin kuin nyt. Pieni helmi!
Juostu maa sisältää vain 127 pienikokoista sivua, mutta en minä silti sitä pystynyt kerralla ahmaisemaan vaan välillä piti sulatella ja lukea muuta. Tämä pieni kirja sai minut sekä itkemään että nauramaan - jälkimmäistäkin välillä melkein vedet silmissä.
Tämä vaikutus taisi johtua pääasiassa siitä, että henkilöt tuntuvat niin valtavan aidoilta. Syksy, 10-vuotias tyttö joka pakenee vanhempiensa riitoja ja juoksee halki teollisuuskylän, ja hänen isänsä veli Kalevi, entinen juoksija joka alkaa valmentaa Syksyä. Molemmat ulkopuolisia omassa elämässään, kumpikin haluaa pärjätä itse. Taidan olla vähän rakastunut Kaleviin, kunnolliseen, yksinäiseen mieheen joka ei koskaan sanoisi ääneen kuinka kova paikka oli kun kissa piti haudata.
Syksy ja Kalevi toimivat kertojina vuorotellen, molemmat lyhyillä lauseilla, tajunnanvirtaisesti - mutta ei se tajunnanvirtakaan ole sellaista "hienoa" mallia josta en yleensä pidä, vaan sekin tuntuu aidolta, ihan kuin oikeiden ihmisten ajatuksilta.
Tämä oli mulle kirjavuoden yllättäjä, joka pyörii mielessä lukemisen jälkeenkin. Pienkustantamot-minihaastekin tuli tällä suoritettua. Vaikkei Teos ollutkaan kustantajana ennestään tuntematon, niin olen tyytyväinen että tulin haasteen puitteissa muuten löytäneeksi jotain piileskellyttä hyvää! :)
Ensimmäinen lause: Vaahteran pinta on pehmeä poskea vasten.
Ulkoasu: Tuntuu että sanon joka kansikuvasta että "sopii kirjan tunnelmaan". :) No niin sopii tämäkin, mutta ei ehkä varsinaisesti houkuttele tarttumaan. Muuten kyllä pidän kirjan ilmeestä! Graafinen muotoilu: M-L Muukka, kuva: Fennopress/Johner/Blåvarg.
Kustantaja Teos 2004, 127 s.
oi! minua viehättää suuresti tuollaiset helmet alekorista! olen aivan varma, että siellä piileskelee paljon huippukirjoja. Täytyy laittaa tämä kirja korvantaakse
VastaaPoistaLöydöt ovat ihania! Niin paljon kuin tätä blogiharrastusta rakastankin, omia löytöjä sen myötä tekee yhä harvemmin.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Marjo Niemeltä romaanin Miten niin valo, josta en muista hirveästi, mutta kyllä minä siitä pidin!
Löytöjen tekeminen on tosiaan ilahduttavaa! :) Mutta samoin mulla blogit ovat sitä vähentäneet. Pitäisi varmaan yrittää aktiivisemmin! :)
VastaaPoistaTuollaiset löydöt ovat parhaita! Ja herätitpä kiinnostukseni kirjaa kohtaan.
VastaaPoistaNiin ovat! :) Ja suosittelen tosiaan tutustumaan!
VastaaPoistaOnpa ihana kuulla, että tämä on helmi! Valitsin nimittäin tämän (olikohan kesällä), kun arpaonni suosi arvonnassa, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä tätä lukea. Yhtenä syynä on kenties ollut, etten tiedä kirjasta entuudestaan mitään. Kiitos siis arviostasi! :-)
VastaaPoistaAinakin mulle tämä oli juuri sellainen, toivottavasti sullekin! :)
VastaaPoista