Lastentarinoita sisältää seitsemän kertomusta, jotka ovat pinnalta katsottuina hyvin yksinkertaisia ja suoraviivaisia, nimensä mukaisesti myös lapsille sopivia, mutta ne ovat myös hyvin paljon muuta. "Bichsel on rikkonut tavanomaisen ajattelun kahleet", sanotaan takakannessa erittäin osuvasti. Kertomukset herättävät miettimään: Mitä jos asia olisikin näin, entä jos tekisikin noin.
Parhaiten mieleeni jäivät Pöytä on pöytä ja Hyvämuistinen mies. Ensin mainittu kertoo miehestä joka vaihtaa sanojen paikkaa, alkaa kutsua sänkyä tauluksi, pöytää matoksi ja niin edelleen, kunnes huomaa ettei enää ymmärrä muita, eivätkä muut häntä. Jälkimmäisen päähenkilö, joka muistaa kaiken mahdollisen junista ja niiden aikatauluista, taas kokee elämänmuutoksen kun asemalle tulee neuvontapiste jonka virkailija voi kirjoista katsomalla löytää minkä tahansa tiedon joka hyvämuistisella miehellä on päässään.
Lisäksi kirjassa esiintyvät mm. mies joka ei halua tietää enää mitään ja mies joka aikoo lähteä tarkastamaan onko maapallo todellakin pyöreä ja palaako takaisin samaan paikkaan jos kävelee suoraan sen ympäri.
Lastentarinoita on erikoislaatuinen kirja. Ja sikäli myös turhauttava, etten osaa sanoa siitä ollenkaan niin paljon kuin haluaisin! Onneksi voin ohjata teidät lukemaan tuon jo linkittämäni Jennin tekstin, jossa on sanottu kaikki oleellinen. Kannattaa lukea myös kommentit - Pöytä on pöytä on ilmeisesti monelle yllättävänkin tuttu! :)
Saksankielinen alkuteos: Kindergeschichten (1969)
Ulkoasu: Kansikuva istuu kirjaan hyvin - sopiva ripaus lapsekkuutta siinäkin! :) Ei tietoa suunnittelijasta.
Kustantaja Otava 1982, suom. Markku Mannila, 69 s.
Minäkin kiinnostuin tästä jo Jennin arvion perusteella. Kirja on jo lukulistalla, toivottavasti tulee sopiva lukufiiliskin jossain vaiheessa :)
VastaaPoistaJees, minäkin luin tämän nyt kun sain selville että se on olemassa ja mikä sen nimi on...
VastaaPoistaJa kyllä, hieno kirja, ja sellainen jota voisi oikeastaan suositella ihan kaikille ainakin vilkaistavaksi, kirjallisesta mausta tai sen puutteesta riippumatta :)
Maija: Eiköhän se tule ennemmin tai myöhemmin! :)
VastaaPoistahdcanis: Totta, ei ainakaan nyt yhtäkkiä tule mieleen sellaista lukijaa jolle en voisi tätä suositella.
Minä varmaan kerroin tämän jo Jennillä, mutta aikoinaan ihana musiikinopettajani Tapio Kukkula suositteli tätä minulle. En muista olinko yläasteella vai lukiossa, mutta joka tapauksessa tuossa iässä aika erilainen lukuvalinta sai ihastumaan totaalisesti! Pitäisi lukea kirja joskus uudelleen.
VastaaPoistaTuntuu ihastuttavan vielä tässäkin iässä! :)
VastaaPoistaMulta oli mennyt tämä kirjoitus aivan ohi, mutta onneksi Maijakin oli innostunut lukemaan kirjan ja vinkkasi arviostasi.
VastaaPoistaOlen niin iloinen, että tämä pieni mutta suuri ja hauska mutta surullinen, hieno kirja on saanut ainakin muutamian lukijoita ja blogihuomioita yhtäkkiä. Kommentoin jo Maijan puolella, että tästä tuli kertaheitolla yksi lempikirjoistani. Hdcanisin tavoin minustakin Lastentarinoita voisi suositella ihan kaikille, sillä näennäisestä hassuudesta, satumaisuudesta ja helppoudesta huolimatta näissä tarinoissa on jotain todella oivaltavaa.
Seuraavaa blogiarviota ja uuden Bichsel-fanin ilmoittautumista odotellessa. :)
Ja minä olen iloinen siitä että nostit tämän esille! :) Uskon että tämän lukee vielä useampikin. "Pieni mutta suuri ja hauska mutta surullinen" - niin, juuri sellainen tämä on!
VastaaPoista