Elena Beauchamp oli noita. Hän käytti hyväkseen jumaliaan, kuutta Ratsastajaa jotka ottivat hänet valtaansa, ja ne käyttivät hyväkseen häntä. Elenan kuoltua hänen tyttärensä Toni uskoo pääsevänsä eroon noituudesta jota on aina inhonnut, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.
Pidin mutta en ihastunut täysillä. Sean Stewart kuvaa helteistä Teksasia niin elävästi että lukija huomaa melkein hikoilevansa itsekin, ja rehevä kieli sopii kuvaan erinomaisesti, samoin maaginen realismi tuntuu suorastaan kuuluvan asiaan. Eläviä ja kiinnostavia ovat henkilötkin. Parhaiten mieleeni taitaa jäädä Tonin Candy-siskon meksikolaista sukua oleva poikaystävä Carlos, joka on tuunannut ruumisautosta itselleen varsin erikoisen ajopelin.
Silti kirjaa lukiessa tuntui puuttuvan jotain. Jokin pointti, syy miksi tämä kirja on kirjoitettu. Asiat tuntuivat liian irrallisilta. Kun tajusin palata tuohon lainaamaani kirjan alkuun, huomasin että siinähän se on kerrottu: tämä on tarina siitä kuinka Tonista tuli äiti. En vain ole ihan varma siitä, riittääkö se sitomaan koko jutun yhteen. Mutta mitä enemmän kirjaa nyt ajattelen, sitä enemmän huomaan olevani sitä mieltä että kyllä riittää, ja kirja on hyvä juuri tällaisena.
Kuittaan tällä suoritetuksi Kirsin haasteen lintubongareille ja himolukijoille!
Ensimmäinen lause: Kun asiaa ajatellaan pullonpohjaa myöten - kuten Mammalla oli tapana sanoa - tämä on tarina siitä, kuinka minusta tuli äiti.
Englanninkielinen alkuteos: Mockingbird (1998)
Ulkoasu: Kaunis!! Kannen suunnittelu: Sakari Tiikkaja/Radiant Graphics Oy
Kustantaja Karisto 2007, suom. J. Pekka Mäkelä, 288 s.
Minulle jäi tästä ihan samanlainen fiilis. Kirja on periaatteessa hyvä, sen tunnelma on vahva, mutta joitain puuttuu. Ehkä tässä olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän yliluonnollisuutta, kun kirjailija kerta sille tielle lähti?
VastaaPoistaKirjoitin kirjasta vajaat puolitoista vuotta sitten:
http://luminenomena.blogspot.com/2010/08/sean-stewart-matkijalintu.html
Mua palelee niin hirveästi, että melkein voisin yrittää lukea tämän ihan vain noiden hellekuvausten vuoksi :)
VastaaPoistaKatja: Kyllä, yliluonnollisuutta olisi tosiaan voinut hyödyntää! Nyt Ratsastajat lähinnä vain olivat olemassa ja piipahtivat välillä päässä, mutta ei niistä saanut oikein kunnolla selkoa.
VastaaPoistaMaija: Hih, tämä kyllä lämmittäisi! Mutta älä lue seuraavaksi esittelemääni kirjaa, siinä on paaaaljon pakkasta. :D
Tajusin, että mulla on tää hyllyssä englanniksi. Miksen ole lukenut?
VastaaPoistaJos ihan rehellisiä ollaan, pelkään, että olen ostanut tämän jo kahteen kertaan, joten lienee korkea aika lukea se edes kerran...
Kukas noista kaikista monista kirjoista enää selvillä pysyy...? ;)
VastaaPoistaJoskus kuvittelin, että MULLE ei IKINÄ voisi käydä niin että vahingossa esimerkiksi ostan kirjan jonka olen jo joskus lukenut. Mutta onpa vain käynyt niinkin, hahhaa. :)