Mark Dunn: Ella Minnow Pea

Nollopin saaren kansallissankari oli Nevin Nollop, mies joka kirjoitti tunnetun pangrammin - kaikki aakkosten kirjaimet mahdollisimman vähin toistoin sisältävän lauseen - The quick brown fox jumps over the lazy dog. Kun tämän lauseen sisältävästä muistomerkistä tippuu kirjain Z, saarta hallinnoiva neuvosto päättää että Nevin Nollopin tahto on, ettei kyseistä kirjainta enää käytetä saarella missään yhteydessä. No, eihän Z niin kauhean yleinen ole, kai sitä ilmankin pärjää - vai? Ei ihan niinkään, varsinkin kun lipsahduksista rangaistaan varsin ankarasti. Eikä tilanne ainakaan helpotu kun kirjaimia alkaa tippua lisää.

Ella Minnow Pea on kyllä todella omaperäinen kirja! Tunnelmaltaan se on kaksijakoinen: se alkaa leppoisana, vähän hassuna saarielämän kuvauksena tuoden vahvasti mieleen Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville (tämäkin on lisäksi kirjeromaani). Edetessään kirja muuttuu melko pelottavaksi kuvaukseksi mielivaltaisen vallankäytön vaikutuksista, menettämättä silti silloinkaan alkuperäistä vaikutelmaansa.

Nevin Nollopin perintönä saarella on panostettu kieleen ja taiteisiin modernin teknologian kustannuksella, ja siksi saarelaiset kommunikoivat kirjeitse. Kirjeromaanimuoto päästää lukijankin uppoutumaan kunnolla lyhenevien aakkosten ongelmaan, sillä sitä mukaa kun kirjaimia kielletään eivätkä saarelaiset voi niitä enää käyttää, ei kirjailija itsekään voi niitä käyttää. Asioille täytyy keksiä vaihtoehtoisia ilmaisutapoja, mikä käy yhä hankalammaksi kirjan edetessä.

Mielenkiintoinen lukukokemus!

Ensimmäinen lause: Dear Cousin Tassie,
Thank you for the lovely postcards.


Ulkoasu: Mukavan simppeli, ja jollakin tavoin täydellisen sopiva. Kansi: BRILL.

Kustantaja Methuen 2003 (1. kerran julk. MacAdam/Cage 2001), 203 s.

Georges Perec: Tiloja/Avaruuksia

Portaikkoja ajatellaan kovin harvoin.


Vanhoissa taloissa ei ollut mitään sen komeampaa kuin portaikot. Nykyajan taloissa mikään ei ole sen rumempaa, kylmempää, vihamielisempää, viheliäisempää.


Täytyisi oppia elämään enemmän portaikoissa. Mutta miten?


Haluaisin lukea Perecin romaanin Elämä Käyttöohje, mutta siihen tarttuminen vähän epäilyttää. Ajattelin siis hieman maistella miehen tyyliä tämän huomattavasti ohuemman kirjan avulla, mutta toki Tiloja/Avaruuksia on kiinnostava ihan omillakin ansioillaan. Nimen mukaisesti Perec pohtii kirjassa erilaisia tiloja, niiden käyttöä ja ominaisuuksia: sivuja, huoneita, katuja, maita ja niiden rajoja jne, onnistuen avartamaan lukijan ajatuksia moneen kertaan. Pidin Perecin tekstistä jossa on omalaatuista vapaamuotoisuutta ja josta ei koskaan oikein tiedä mihin suuntaan se seuraavaksi lähtee. Kiinnostava tuttavuus!

Kuka hyvänsä kissanomistaja voisi kokemuksesta kertoa että kissat asuttavat taloja paljon paremmin kuin ihmiset. Jopa kaikkein hirvittävimmän nelikulmaisista tiloista ne osaavat löytää mukavimman nurkkaukset.


Ensimmäinen lause: Tämän kirjan aiheena ei varsinaisesti ole tyhjyys, vaan ehkä pikemminkin se mitä on sen ympärillä tai sisäpuolella.


Ranskankielinen alkuteos: Espéces d'espaces (1974)


Kustantaja Loki-Kirjat 1992, suom.Ville Keynäs, 112 s.

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

Tyyliharjoituksia sisältää 99 versiota samasta pikku tarinasta: Bussissa nähty nuori mies, jolla on pitkä kaula ja omituinen hattu, syyttää toista matkustajaa tönimisestä ja menee sitten istumaan. Myöhemmin sama mies nähdään toisaalla saamassa ystävältään neuvoa päällystakkinsa ylimmän napin siirtämisestä.

Tarina on kerrottu mm. eri aikamuodoissa, eri asenteilla, riimiteltynä, oodina, sähkeenä ja eri aistien kautta. Tässä ytimekkäästi tankarunona:

S-bussi saapuu

Hattumies nousee kyytiin

Syntyy rähinää

Myöhemmin asemalla

Keskustellaan napista

Monet jotain "kikkailua", kuten kirjainten paikkojen sekoittamista sisältävät versiot tuntuivat turhilta, typeriltäkin, vaikka niillä olikin hienot nimet. :) Sen sijaan monet muut olivat hyvinkin kiinnostavia ja naurattaviakin (ainakin aluksi, kieltämättä myöhemmin alkoi vähän puuduttaa...). Kokonaisuus on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Osa kiitoksista kuuluu suomentaja Pentti Salmenrannalle, joka on joutunut miettimään monet versiot uusiksi suomenkielisestä näkökulmasta.

Kannattaa kurkata myös Amman ajatuksia aiheesta! :)

Ranskankielinen alkuteos: Exercises de style (1947)

Kustantaja Otava 1991, suom. Pentti Salmenranta, 209 s.