Toisen maailmasodan jälkeen, vuonna 1946, lontoolaiskirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen guernseyläiseltä mieheltä, joka on löytänyt hänen osoitteensa aiemmin Julietille kuuluneesta kirjasta. Mies kuuluu sodan aikana perustettuun kirjalliseen piiriin, jonka tapaamiset auttoivat jäseniä jaksamaan Saksan miehittämällä saarellaan. Juliet päätyy kirjeenvaihtoon muidenkin piiriläisten kanssa ja kirjeiden kautta hänelle avautuu lukuisia tarinoita saaren asukkaista.
Kokonaan kirjeistä koostuva rakenne epäilytti aluksi, mutta toimi oikein hyvin. Kirjeet suihkivat Julietin, saarelaisten, hänen ystäviensä, kustantajansa ja sulhasehdokkaansa välillä, tuoden samoihin asioihin eri näkökulmia. Välillä kyllä mietin että minkälainen lähettipoika-armeija Lontoossa oikein on ollut kirjeitä kuskaamassa, kun kahden kaupungissa asuvan henkilön välillä saatettiin saman päivän aikana käydä useammankin viestin mittainen keskustelu.
Olen alkanut kiinnostua hyvinkin paljon toisesta maailmansodasta ja siitä mitä sen aikana missäkin päin tapahtui ja mitä siitä siellä seurasi. Tämä kirja toi taas valaistusta asiaan yhden pienen maailmankolkan osalta. Shaffer (joka siis on kirjan varsinainen kirjoittaja, Barrows viimeistelijä) kertoo hienosti sodan jälkeisen ajan tunnelmasta - toisaalta rikkinäisyydestä, toisaalta elpymisestä.
Näihin vähemmän iloisiin asioihin kirja yhdistää saarielämän leppoisuuden. Olen aiemmin maininnut etten erityisemmin kaipaa kirjoiltani leppoisuutta, eikä tilanne ole siitä muuttunut. Pidin kyllä kirjasta, mutta mitään suurta ihastumista se ei aiheuttanut - luulen kuitenkin että moni muu tulee pitämään siitä paljon enemmän!
Ensimmäinen lause: Hyvä Sidney,
Susan Scott on ihme.
Englanninkielinen alkuteos: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (2008)
Kustantaja Otava 2010, suom. Jaana Kapari-Jatta, 298 s.
Heh, kerrankin minäkin olen lukemassa jotain uutta, juuri tuota samaa kirjaa nimittäin. Yritän kirjoittaa oman arvioni vielä tällä viikolla. Kauheasti se ei tule kyllä sinun kirjoituksestasi poikkeamaan! :)
VastaaPoistaMä en uskalla lukea, mitä olet kijoittanut, sillä odottelen tätä kirjaa juuri postista. :)
VastaaPoistaToivottavasti marjis ehtii lukea kirjan pian, ettei tarvitse Jenninkin blogia lukea silmät kiinni! :D
VastaaPoistatää on kyl pakko lukea kun "kaikki muutkin" - vaikkakin arviot on ollut jokseenkin keskinkertaisia. yhdessä jenkkiblogissa oli tosin todella ylistävä kirjoitus - mielenkiintoni on virallissti heräänyt =)
VastaaPoistaMuistelen nähneeni tämän aika monen jenkki-/brittibloggarin "Vuoden 2009 parhaat" -listalla, joten kyllä tällä kirjalla ystäviäkin riittää! :)
VastaaPoistaMinusta tämä oli todella hyvä kirja ja arvostelin juuri sen mukaan. Kun olin tämän tehnyt, minulle tuli yllätyslähetys: Sain Siilin eleganssin Kustannusherralta, joka myi sen minulle niin, että 'kerran pidit Kirjallisesta piiristä peruankuoripaistoksen ystäville, niin...' Ja niinhän se meni: Siilin eleganssi on ollut yksi blogini runsaimmin ja ansiokkaimmin kommentoitujan kirjoja.
VastaaPoistaSuloinen kirja. Tulin niin hyvälle mielelle. Herätti myös ajatuksia.
VastaaPoistaKyllä tämä hyvästä syystä on pidetty kirja, vaikka ei ihan omiin suosikkeihini kuulukaan! :)
VastaaPoista