Ismail Kadare: Seuraaja

Seuraaja sijoittuu Albaniaan Enver Hoxhan kommunistisena ja sulkeutuneena valtakautena. Kirjassa hänet tosin tunnetaan vain Johtajana. Hän on valinnut itselleen Seuraajan, joka löydetään aamuvarhaisella kuolleena kotoaan. Oliko se itsemurha? Seuraaja oli ollut epäsuosiossa ja huhujen kohteena jo kuukausia, tekemänsä virheen vuoksi. Mutta kuka nähtiin yöllä talon ulkopuolella? Entä onko totta, että kellarista johtaa salainen käytävä Johtajan taloon?

Eristäytyneessä massa vallitsee vainoharhaisuus ja pelko. Asemansa voi menettää koska tahansa, tai joutua vastaamaan asiasta johon ei edes ole syyllinen. Ehkä joutumalla internoiduksi, ehkä hengellään.

Kansipapereissa puhutaan trilleristä ja rikosromaanista, mutta jos tätä ryhtyy normaaliin dekkarinnälkään lukemaan, seurauksena on todennäköisesti pettymys. Tämä on kertomus sisäänpäinkääntyneestä hulluudesta. Arvostan kurkistusta maan rajojen taakse ja nautin Tuula Nevalan kääntämän tekstin virtauksesta, mutta muuten tämä pääsi välillä vähän puuduttamaan, eikä osunut omaan makuuni niin hyvin kuin aiemmin Kadarelta lukemani Kolme surulaulua Kosovolle ja Särkynyt huhtikuu. Mutta jos aihe vaan kiinnostaa, kannattaa kirjaan tutustua! Nobelistiksikin moneen kertaan tyrkyllä ollut Kadare tekee laatutyötä.

Ensimmäinen lause: Seuraaja löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan aamunkoitteessa 14. joulukuuta.

Albaniankielinen alkuteos: Pasardhësi (2003)

Suomentanut Tuula Nevala, avustajanaan Eset Feka

Kustantaja Into 2012, 158 s.

Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu

Gjorg on kostanut veljensä veren, ja nyt hänellä on kuukausi aikaa elää ennen aselevon päättymistä. Samalla Albanian ylänköalueella liikkuu myös kirjailija Bessian Vorpsi, joka on tuonut nuorikkonsa Dianan sinne häämatkalle. Bessian ihannoi verikoston ylväyttä, mutta Dianaa aihe järkyttää. Gjorg näkee Dianan kasvot vaunun ikkunassa ja jäljellä olevat huhtikuun päivät hän toivoo vain näkevänsä naisen vielä uudelleen.

Tarinan ytimessä on vanha kirjoittamattomien lakien kokoelma, Kanun, joka säätelee kaikkea elämään kuuluvaa - myös verikostoa. Se on kaikessa kaameudessaan kiehtova aihe, mutta oli silti esillä jopa vähän liikaa koska välillä tunnuttiin toistelevan samoja asioita yhä uudelleen. Toisaalta tuo toisto ehkä kuvaa hyvin sitä, miten syvällä aiheeseen liittyvät ajatukset istuvat. En tiedä millaisessa mittakaavassa verikostoa harrastetaan nykypäivän Albaniassa, mutta olemassa ja voimissaan perinne edelleen on.

Särkynyt huhtikuu on vahva, vaikuttava, traaginen ja dramaattinen. Ihastuin enemmän Kadarelta aiemmin lukemaani pieneen, murheellisen lyyriseen kirjaan Kolme surulaulua Kosovolle, mutta erittäin hyvä on tämäkin. Kadare kirjoittaa vaikeista aiheista kauniisti. Olen iloinen löydettyäni näin kiinnostavan kirjailijan sellaisesta Euroopan kolkasta, josta en ollut aiemmin lukenut juuri mitään!

Ensimmäinen lause: Hänen jalkojaan paleli, ja aina liikauttaessaan kohmettuneita sääriään hän kuuli kivien rasahtavan valittavasti kengänpohjien alla.


Albaniankielinen alkuteos: Prilli i thyer (1978)


Ulkoasu: Rinteillä nurinpäin kasvavat kukat sopivat kirjan tunnelmaan suunnilleen täydellisesti! Pidän myös värityksestä. Kansi: Jenni Noponen.

Kustantaja Gummerus 2006, Jusuf Vrionin ranskannoksesta Avril Brisé suom. Annikki Suni, 225 s.