Näin tapahtui myös tuona keväänä vuonna 1389, kun heti epätavallisesta rauhasta kertovien uutisten jälkeen saapuikin viesti, että alkaisi sota ja että juuri tämä sota olisi sellainen... epätavallinen.
Keväällä 1389, kuten kaikkina muinakin keväinä, Balkanin kansojen keskuudessa liikkuu huhuja. Huhuja sodasta, huhuja rauhasta. Sitten saadaan tieto: sulttaani Murad on tulossa taistelemaan osmaniarmeijansa kanssa. Balkanin joukot yhdistävät voimansa vihamielisyyksistään huolimatta ja lähtevät taisteluun Kosovoon, jota Mustarastaiden kentäksikin kutsutaan. Siellä risti häviää puolikuulle verisesti, kammottavasti.
Kolme surulaulua Kosovolle on pikkuinen kirja, vain 88 sivua, mutta miten paljon niille sivuille mahtuukaan! Kadaren upeassa tekstissä kuuluu suru joka on säilynyt tuosta taistelusta tähän päivään asti. Silti äänen saavat puolueettomasti molemmat osapuolet. Historiasta kertomalla kirja antaa samalla myös uutta ymmärrystä Balkanin läheisempään historiaan. Todella hieno kirja, suosittelen!!
Ensimmäinen lause: Rauhaa ei koskaan ollut tehty sen jälkeen, kun huhu sodan alkamisesta oli levinnyt.
Albaniankielinen alkuteos: Tri këngë zie për Kosovën (1998)
Kustantaja Faros 2009, suom. Tuula Nevala, 88 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti