Jason Goodwin: Käärmekivi

Käärmekivi jatkaa Janitsaaripuun aloittamaa historiallista dekkarisarjaa istanbulilaisen Yashimin, sulttaanin luottoeunukin tutkimuksista. Vuonna 1838 sulttaani makaa kuolemaisillaan uudessa palatsissaan, ja kaupunki odottaa mitä tulee tapahtumaan. Alkaa paljastua outoja murhia, ja Yashimkin joutuu epäillyksi yhdestä, päätyen selvittämään asiaa itsekin kilpaillen aikaa vastaan.

Istanbul vaikuttaa kaikkine kurjuuksineenkin edelleen yhtä kiehtovalta ja houkuttelevalta kuin Janitsaaripuuta lukiessani. Goodwin luo kaupungista rikkaan kuvan historioineen, monine kansallisuuksineen ja perinteiden ja länsimaistumisen välisine ristiriitoineen. Henkilötkin ovat riemastuttavia. Niin Yashim itse kuin hänen ystävänsäkin: tapahtumahetkellä olemattoman Puolan valtion suurlähettiläs Palewski, sulttaanin äiti validé ja drag queen Preen.

Nautin siis tunnelmasta, mutta itse tarina jäi aika etäiseksi, enkä oikeastaan olisi osannut edes heti kirjan suljettuani selittää mistä juonessa olikaan kysymys, vielä vähemmän nyt viikkoa myöhemmin. Luin tätä kyllä pitkähkön aikaa, pienissä pätkissä ja usein lievästi univajeisena, joten osittain sekavat mielikuvat menevät omaan piikkiin, mutta oli siihen syytä kirjassakin.

Ainakin sarjan ensimmäiseen osaan kannattaa kyllä tutustua jos historialliset dekkarit kiinnostavat! Goodwinin kirjoissa on omanlaistaan tyylikkyyttä. Täytyy kuitenkin varoittaa, ettei näitä kumpaakaan kannata lukea nälkäisenä, sillä Yashim tekee ihan liian hyvältä kuulostavaa ruokaa. Usein! :)

Ensimmäinen lause: Ääni oli matala ja karhea, se kuului hänen takaansa iltahämärän laskeutuessa.


Englanninkielinen alkuteos: The Snake Stone (2007)


Kustantaja Karisto, suom. Pekka Tuomisto, 338 s.