Suhtauduin äänikirjoihin pitkään hyvin epäilevästi. Ajattelin kyllä niiden olevan hyviä vaihtoehtoja niille joille ne sopivat, mutta omalta jutultani ne eivät tuntuneet. (Eivät tunnu täysin vieläkään, mutta olen huomattavasti avoimempi ajatukselle.) Päädyin kuitenkin lopulta kokeilemaan kuuntelua, koska kuljen vajaan puolen tunnin työmatkani yleensä yksin omalla autolla. Jos sekin aika on mahdollista käyttää lukutoivelistan lyhentämiseen niin kannattaahan asia testata!
Kokeiluni ei kuitenkaan alkanut kovin lupaavasti. Kirjaston valikoimaa tutkittuani päädyin jo joskus keväällä lainaamaan Hemingwayn Vanhuksen ja meren Ismo Kallion lukemana. Pidin paperiversiosta hyvin paljon ja ajattelin että tutusta tarinasta voisi olla hyvä aloittaa - ei välttämättä niin haittaisi jos lause sieltä täältä menisi ohi, epäilin nimittäin keskittymiskykyäni kuuntelun suhteen. Valintaan vaikutti kyllä sekin että Vanhus ja meri on niin lyhyt. :)
Tulos: Tuon kokemuksen jälkeen ymmärrän paljon entistä paremmin, miksi kyseinen kirja on joidenkin mielestä pahuksen tylsä! Vietin sen parissa yhden kohtuullisen haukotuttavan puolituntisen, ja se riitti. Ajatus kuuntelemisesta seuraavilla työmatkoilla ei houkuttanut tippaakaan, joten kesken jäi. Vaikka Kallion ääni toisaalta sopi hyvin tarinan tyyliin ja henkeen, luenta eteni aivan liian hidastempoisesti makuuni, ja jonkinlainen ylieläytyminenkin vähän ärsytti.
Vaikka en sen jälkeen ollutkaan asiasta kovin innoissani, halusin kuitenkin kokeilla vielä jotain muuta, erityylistä, edes sen vuoksi että saisin aiheesta kunnon postauksen aikaiseksi. Katselin äänikirjahyllyä aina välillä kirjastossa käydessäni ja asian muistaessani, mutta mikään vaihtoehto ei oikein tuntunut sopivalta. Yksi vaikutti liikaa keskittymistä vaativalta, toisen olin jo ehtinyt hankkia painettuna, kolmas ei muuten vaan kiinnostanut ja neljäs kiinnosti niin paljon että halusin nautiskella sen ihan oikeasti lukien.
Ratkaisu löytyi kun silmiini osui sattumalta nuortenosaston pieni äänikirjarivistö, jota en ollut hoksannut edes etsiä. Narniaa! Täydellistä! Kirjoja, jotka haluaisin lukea, mutta joita tuskin silti tulisin ihan lähitulevaisuudessa mahduttamaan lukemistooni painettuina versioina, ja jotka todennäköisesti olisivat myös helppoja seurattavia. Nappasin siis mukaani Velhon ja leijonan, jonka totesin jo ensiminuuteilla olleen loistovalinta.
Tarina Narniaan päätyvistä sisaruksista, Valkeasta velhosta ja Aslan-leijonasta vie mukanaan, ja Mikko Leppilampi sopii ainakin tämäntyylisen kirjan lukijaksi loistavasti. Tässä tapauksessa luenta etenee riittävän nopeasti ja juuri sopivan eläväisesti, ääntä puhujan mukaan muunnellen. Kyllähän kuuntelu keskittymistä vaatii, ihan niin kuin lukeminenkin: ajatuksia ei saa päästää pahemmin harhailemaan tai menee pätkä tekstiä ihan ohitse. Yllättävän vaivattomasti se kuitenkin sujui, enkä edes kokenut vaarantavani liikenneturvallisuutta. :) Huomaan kuitenkin, että vaikka toisaalta muistankin tarinan ihan hyvin, tuntuu kauhean hankalalta sanoa siitä mitään. Ehkä se johtuu siitä, että tässä vaiheessa, arviota kirjoittaessani, yleensä tapaan vähän selailla kirjaa?? Noita cd-levyjä tuijottamalla sen sijaan en oikein saa mistään ajatuksesta kiinni. :)
Sarjan osat voisi analysoimalla ja tulkitsemalla kuluttaa vaikka puhki (makuun pääsee http://fi.wikipedia.org/wiki/Narnian_tarinat">Wikipediassa), mutta en yleensä jaksa sellaista harrastaa vaan annan mieluummin vain tarinan viedä. Vaikka kristillinen tematiikka onkin selkeä osa kirjaa, voi sen jättää aika pitkälti huomiottakin ja keskittyä vain maahan, johon pääsee vaatekaapista. Ja mielenkiintoinen paikka se onkin!
Yllätin siis itseni pitämällä äänikirjan kuuntelusta, mutta ihan sinut en vielä asian kanssa ole. Jos joku myöhemmin kysyy multa että olenko lukenut Velhon ja leijonan, niin voinko vastata pokkana myöntävästi ryhtymättä selittelemään: "Joo, tai siis mä kuuntelin sen!" Toisaalta, totta kai voin. Kuten jo sanoin, kuunteleminen ja lukeminen vaativat yhtä lailla keskittymistä, enkä usko että olisin kokenut tarinaa toisenlaisena vaikka olisinkin lukenut sen omin silmin. Mutta silti: ei pino cd-levyjä ole mikään kirja!! Äh. Tästä suunnattomasta ongelmasta huolimatta aion jatkaa äänikirjojen kuuntelua. :) Toinen saatavilla oleva Narnia-sarjan osa, Prinssi Kaspian, on jo loppusuoralla. Sitten taidan jatkaa Pottereilla. Nekin olen halunnut lukea ties kuinka kauan, mutta luettavaa riittää niin paljon ettei ikinä tunnu olevan sopiva hetki aloittaa 7-osaista sarjaa. Ryhdyn siis urakkaan autossa. Viidessä toistaiseksi ilmestyneessä osassa lienee sen verran monta tuntia kuunneltavaa, että alkuvuoden työmatkat tulevat sujumaan mukavasti!
Englanninkielinen alkuteos: The Lion, the Witch and the Wardrobe (1950)
Kustantaja Otava 2005, suom. Kyllikki Hämäläinen, kesto 4h (painetussa 153 s.)
Juuri viikonloppuna ajattelin, että nyt olisi jokin äänikirja poikaa. Minulla oli nimittäin kudontavuoro kangaspuilla ja siinä villashaalia kutoessa olisivat aivotkin tarvineet jotain puuhaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi huonon radiokanavan kuuntelu. :(
VastaaPoistaNäin kesällä pitkästä aikaa kummitätiäni, joka kertoi käyttävänsä työmatkansa tehokkaasti äänikirjoihin ja suositteli niitä lämpimästi. Koska kyseessä oli sama nainen, jonka ansiosta eksyin 10-vuotiaana Pottereiden maailmaan, päätin ottaa vinkistä vaarin.
VastaaPoistaParin viikon kuluttua lainasin kirjastosta jotain Jane Austenia ja kun pääsin kotiin, heitin levyn soittimeen ja oikaisin sängylle. En pitänyt lukijasta yhtään (en muista kuka) ja jo viiden minuutin kuluttua havahduin siihen, etten enää yhtään tiennyt missä mentiin.
Kirjaa lukiessa jos huomaa ajatuksen harhailevan, on helppo palata viimeiseen muistamaansa kohtaan. Kelaile nyt sitten cd-levyä...
Minua kiinnostaa ajatus äänikirjoista, mutta uskoisin, että on ehdottoman tärkeää tehdä samalla jotakin, ettei ajatus karkaa. En siis usko, että ainakaan minulle sopisi vain makaaminen ja kuuntelu, vaan pitäisi samalla ajaa, kävellä tai tehdä vaikkapa juuri käsitöitä. Varmasti lukija vaikuttaa myös kovasti, ja tässä voi vain sanoa, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. :) Eli on vähän arpapeliä, osuuko mieleinen lukija kohdalle.
VastaaPoistaMies alkoi yllytyksestäni juuri jonkin aikaa sitten kuunnella äänikirjoja autossa työmatkoillaan. Hän ei ole mikään kova lukija, mutta nyt on nauttinut jo Steinbeckin Hiiristä ja ihmisistä, Oksasen Puhdistuksesta ja parista dekkarista. :) Minä haaveilen, että saisin joskus ladata iPodille hyviä kirjoja ja pääsisin niiden motivoimana iltakävelyille. Olen niin laiska liikkuja, että todellakin kaipaisin siihen kirjojen kaltaista motivaattoria. Ihana olisi kyllä ajatus myös neulomisesta ja kirjan kuuntelusta (en tee käsitöitä juuri koskaan ja olen niissä, no, käsi, mutta aina välillä innostun hirveästi neulomisesta, ainakin ajatuksen tasolla).
Ala-asteella opettajamme luki meille pitkiäkin kirjoja ääneen ns. jatkokertomuksena ja muistan ne kyllä ihan hyvin, vaikka en kuunnellessani muistaakseni tehnyt muuta kuin pidin silmiä kiinni. :)
Karoliina
marjis: Tuohonkin tilanteeseen äänikirja varmasti tosiaan sopisi hyvin!
VastaaPoistaJanninna: Näinkin vähäisellä kokemuksella on jo käynyt hyvin selväksi että lukijoita on monenlaisia! :) Varmaan jotkut kirjatkin sopivat äänikirjoiksi paremmin kuin toiset. Kannattaa siis kokeilla vielä jotain muutakin, ja myös kuuntelemista jotain tehdessä kuten Karoliinakin kirjoittaa!
Karoliina: En usko että mullekaan sopisi makaaminen ja kuuntelu; jos ehdin makoilemaan niin luen sitten mieluummin "ihan oikeasti" :) Ajaessa kuuntelu toimii siis ainakin itselläni, ja ajatus käsitöiden tai kävelyn yhteydessä kuuntelusta tuntuu myös luontevalta.
Huomasin omalla kohdallani, että suomenkieliset äänikirjat ovat aivan liian hidastempoisia minulle. Menee vain hermot, kun tuntuu ettei tarina etene. Ratkaisin asian omalla kohdallani hankkimalla englanninkielisen äänikirjan ja sellaisen mikä on jännitys/viihde/seikkailu -genreä. Se toimi oikein hyvin ajomatkoilla ja jäin vielä sen verran koukkuun, että viimeiset kaksi tuntia piti kuunnella puoliunessa yhtenä iltana nukkumaan lähtiessä. Tarina oli tosin aika pitkä kokonaisuutena, veikkaisin, että seuraava kirja voisi olla lyhyempi, niin pysyisi kärryillä loppuun asti ;)
VastaaPoistaKovin hidastempoinen tarina ei itseänikään äänikirjana houkuttele. Nämä Narniat ovat ainakin edenneet ihan mukavasti, mutta jotain reippaasti vauhdikkaampaakin voisin kokeilla. En tosin tiedä onko liika koukuttavuuskaan hyväksi, myöhästyn vielä töistä kun pitää jäädä parkkipaikalle kuuntelemaan... :D
VastaaPoista