maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pottermore!

Hartaasti hiottu, Potter-sarjan maailmaa syventävä Pottermore-sivusto on viimein avoinna kaikille. Toistaiseksi olen ehtinyt vain hyvin vähän vilkaista, mutta tarjolla näyttää olevan ainakin kiinnostavia Rowlingin kirjoittamia taustanippelitietoja sekä mahdollisuus osallistua lajitteluseremoniaan ja keräillä suklaasammakkokortteja - ja ties mitä muuta! Tutustumaan siis! :)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ensimmäisiä lauseita

Kuten jokaisen kirjapostaukseni alaosasta kenties voi päätellä, olen kiinnostunut kirjojen ensimmäisistä lauseista. Syystä tai toisesta mieltäni on aina kiehtonut ajatus siitä, miten valtavan monella tavalla tarinan voikaan aloittaa. Olen joskus suunnitellut kerääväni hyllyni kirjoista mielestäni hyviä ja kiinnostavia aloituksia, ja innostuin viimein tekemään sen kun Katjakin tarjoili alkuja pääsiäiseksi. Kurkkasinpa siis jokaisen omistamani romaanin alkua, novellikokoelmat sentään jätin toistaiseksi rauhaan. :)


Alla löytöjäni - osa tuttuja ja lukemisen muiston mieleen tuovia, osa uuteen tarinaan kutkuttavasti kutsuvia. Kirjojen nimet olen luetellut erikseen parista syystä: ensinnäkin siksi että halukkaat voivat leikkiä tunnistuskilpailua, ja toiseksi siksi että haluaisin kuulla, minkä näistä valitsisit seuraavaksi luettavaksesi jos valinta pitäisi tehdä pelkästään alkulauseen perusteella? Kerro toki myös jos sinulla on joku erityinen suosikki (tämän listan ulkopuolelta siis) tai joku aloitus on muuten vaan jäänyt mieleen!

  1. Silmä lepää silloin kun se katsoo kauas, eikä mikään ole kauempana kuin taivas.
  2. It began with my father not wanting to see the Last Rabbit, and ended up with me being eaten by a carnivorous plant.
  3. Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.
  4. Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden.
  5. Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.
  6. I'd been waiting for the vampire for years when he walked into the bar.
  7. Voisimme aloittaa desertorumista, triviaalinimeltään koukkuinen kääpiöeukalyptus.
  8. Tällainen ihminen sinusta on siis tullut, Kay sanoi itselleen, ihminen jonka kellot ovat pysähtyneet, ja joka päättelee ajan siitä milloin joku tietty rampa ilmestyy vuokraisännän oven taakse.
  9. Meitä oli jo neljä silloin kun Ida syntyi sinä epätavallisen kylmänä kesäyönä.
  10. After killing the red-haired man, I took myself off to Quinn's for an oyster supper.
  11. Se alkaa unesta, se alkaa siitä kun olen viisi ja seison keskellä pihaa ja tunnen harteillani taivaan painon, minun täytyy kulkea kumarassa jotta jaksan taivaan kantaa, jottei taivas putoa eivätkä tähdet kahahtele niskaani.
  12. Pariisi, kuusi kolmekymmentä, hetki ennen aamunkoittoa.
  13. Kymmenen päivää sodan päättymisen jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta.
  14. Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran tyttövauvaksi Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja toisen kerran nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Petoskey-nimisen paikan lähistöllä Michiganissa elokuussa 1974.
  15. Seuraavana päivänä ei kukaan kuollut.


Kuva: Weheartit



  1. Leena Krohn: Valeikkuna
  2. Jasper Fforde: Shades of Grey
  3. Carlos María Domínguez: Paperitalo
  4. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
  5. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
  6. Charlaine Harris: Dead Until Dark
  7. Murray Bail: Eukalyptus
  8. Sarah Waters: Yövartio
  9. Renate Dorrestein: Kivisydän
  10. Michael Cox: The Meaning of Night
  11. Markku Pääskynen: Vihan päivä
  12. Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki
  13. Margaret Atwood: Sokea surmaaja
  14. Jeffrey Eugenides: Middlesex
  15. José Saramago: Oikukas kuolema

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Alex Johnson: Bookshelf

Bookshelf sisältää noin kaksi ja puoli sataa sivua "sitä itseään" - siis kirjahyllyjä. Kirjassa on muutamia lyhyitä, mielenkiintoisia tekstiosuuksiakin, joissa käsitellään mm. hyllytilan tarpeen muuttumista e-kirjojen myötä, mutta pääpaino on design-hyllyjen esittelyllä. Niitä on monenlaisia: kekseliäitä, käteviä, hauskoja, kauniita, kummallisia ja toisinaan vielä kummallisempia. Monet ovat niin pieniä että ehta kirjanhamstraaja taitaisi tulla niistä tosipaikan tullen vain kiukkuiseksi, mutta voisihan niitä toki käyttää vaikka niiden suurimpien suosikkien parempaan esiintuomiseen. Ja hauskaa niitä joka tapauksessa on katsella!

Niistähän riittäisi tietysti linkitettäviä esimerkkejä vaikka millä mitalla, mutta yritän hillitä itseni. Ensin muutama suosikkini "ihan oikeaa käyttöä" ajatellen:
Keveän tyylikästä Libriä, iloisen eläväistä Parametricia ja Tetris-palikoista koostuvaa Tetradia voi kaikkia jatkaa mielin määrin niin kauan kuin seinää riittää. Tässä kissanomistajan spesiaalissa on ihana idea: hyllyssä on portaat joita pitkin kissa pääsee hyllyn päälle. Jos hyllyn laittaa niin päin että portaat ovat seinän puolella, kissa voi hiippailla salaa kirjojen takana. Hih! :D

Ihastusta herättäneistä ideoista puheen ollen on pakko mainita Pimp My Billy -tuotesarja. Siis lisäosia, joilla voi tuunata Ikean Billyä. Niitä olisin mielelläni nähnyt enemmänkin. Mitähän muuta voisi keksiä?

Niitä erikoisempiakin tapauksia siis löytyy. Kaikkia ei välttämättä ensisilmäyksellä edes hyllyksi tunnistaisi, ainakaan tyhjänä. Kuten vaikka tätä Cantileveria. Kirjahylly voi olla myös pinkki lehmä tai tehty vanhojen pöytien puolikkaista. Luettuja ja lukemattomia kirjoja punnitseva Read-Unread ei taida olla erityisen käytännöllinen, mutta hauska kuitenkin. Ja kyllä, tuo kirjan kannessa näkyvä hylly tekee täyden ympyrän ja liikkuu vapaasti. Kirjansa voi viedä vaikka kävelylle, kunhan muistaa varoa alamäkiä! ;)

Kaiken tämän linkittämisen päätteeksi ohjaan teidät vielä yhteen paikkaan, siihen jonka vuoksi tämä kirjakin on olemassa: Bookshelf blogiin. Sieltä löytyvät, uskoisin, kaikki kirjassa esitellyt hyllyt ja ties miten paljon muita.

EDIT: Korjattu Librin linkki joka näköjään vei ihan mihin sattuu.


Ulkoasu: Kansi on raikas, ja mikä oleellisinta, siinä on kirjahylly. :) Pidän muutenkin: neliömäinen muoto on kiva ja sivut selkeitä.

Kustantaja Thames & Hudson 2012, 268 s.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

Kuten ihmiset yleensä asuin kauan äitini ja isäni kanssa. Isä katseli mielellään painia, äiti paini itse, ja mitä tahansa vastaan. Hän halusi olla kehässä ja sillä siisti.
   Hän ripusti isoimmat lakanat ulos tuulisimpina päivinä. Hän halusi että mormonit koputtivat oveen. Ja vaalien lähestyessä hän pani työväenpuoluetta äänestävässä tehdaskaupungissa ikkunaan konservatiiviehdokkaan valokuvan.
   Hän ei ollut kuullut sekoittuneista tunteista. Oli vain ystäviä ja vihollisia.


Vihollisia olivat:
Paholainen (monissa muodoissaan)
Naapuri
Seksi (monissa muodoissaan)
Etanat


Ystäviä olivat:
Jumala
Meidän koira
Madge-täti
Charlotte Brontën romaanit
Etanasyötit


ja minä, aluksi, olihan minut tuotu taloon jotta lähtisin hippasille hänen kanssaan muuta maailmaa vastaan.

Jeanette adoptoidaan 60-luvulla pohjoisenglantilaisessa teollisuuskaupungissa asuvaan uskonnolliseen perheeseen. Hänestä on tarkoitus tulla lapsisaarnaaja ja lähetystyöntekijä, ja sitä kohti tie näyttää vievänkin, kunnes hänen suhteeseensa seurakuntaan tulee särö. Jeanette rakastuu tyttöön. Hän on langennut Saatanan pauloihin, himojensa vietäväksi, hän on täynnä riivaajia, sanoo pastori Finch.

Wintersonin 23-vuotiaana kirjoitettu esikoisromaani perustuu hänen omaan elämäänsä. On hankalaa arvioida paljonko siitä on totta, koska Wintersonin kerrontatyyli saattaa saada aivan tavallisetkin asiat kuulostamaan lievästi absurdeilta. Puhumattakaan niistä asioista jotka ovat jo valmiiksi enemmän tai vähemmän kummallisia. Mutta ei kai totuudella ole niin väliäkään. Muistelen törmänneeni jossain kirjailijan omaan kommenttiin siitä, että tärkeintä on tarina.

Siinä onkin yksi syy Wintersonin tuotantoon ihastumiseeni. Kaikissa kolmessa tähän mennessä lukemassani kirjassa näkyy vahvana rakkaus tarinoihin ja niiden kertomiseen. Tässä päähenkilö Jeanette ujuttaa väliin omia kertomuksiaan, ja Winterson voisi varmasti itsekin todeta saman kuin Intohimon Villanelle: "Minä kerron teille tarinoita. Luottakaa minuun." Majakanvartijan vanha Pew ja Hopea-tyttö taas tuntuvat olevan asian ytimessä tässä keskustelussaan:

"Tarinoita. Sinun on opittava ne. Ne, jotka minä tunnen ja ne, joita minä en tiedä."
"Miten minä opin ne, joita sinä et tiedä?"
"Sinun on kerrottava ne itse."


Kirjoista itsestään Intohimo on ehyin ja kokonaisin tarina ja säilyy ehdottomana suosikkinani. Wintersonin upea, elävä kieli ja persoonallinen kerrontatyyli ovat olemassa jo tässä esikoisessa ja tekevät lukemisesta nautittavaa. Parasta antia olivat alun kuvaukset Jeanetten lapsuudesta, hänen äidistään ja muista seurakunnan jäsenistä. Lopusta olin vähän vähemmän innostunut mutta hyvä oli silti sekin. Oli totta tai ei, katkeruutta ei tekstissä ainakaan ole havaittavissa. Enemmänkin Winterson havainnoi menneisyyttään yhtä aikaa lempeästi ja terävästi.

Ensimmäinen lause: Kuten ihmiset yleensä asuin kauan äitini ja isäni kanssa.

Englanninkielinen alkuteos: Oranges are not the Only Fruit (1987)

Ulkoasu: Hmm, hyvää peruslaatua, muttei itseäni sykähdytä mitenkään erityisesti. Ehkä kaipaisin väritykseen vähän lisää eloa. Kuva: Great Shots, Päällys: Helena Modéer/Moma.

Kustantaja Bazar 2007, suom. Raija Mattila, 230 s.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kevään 24-Hour Read-a-Thon

Kirjoitin syksyllä kirjahullujen vuorokauden ympäri kestävästä lukumaratonista. Se on täällä taas, sillä kevään 2012 Read-a-Thon järjestetään lauantaina 21. huhtikuuta. Lue lisää tuosta aiemmasta jutustani tai tapahtuman omasta blogista ja lähde mukaan! :)

Start Times -sivulla puhutaan vielä syksyn tapahtumasta, mutta eiköhän tuo aloitus kolmelta iltapäivällä Suomen aikaa pidä edelleen paikkansa.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kirjankierrätyssaalis

Kävin aiemmin mainostamassani kierrätystapahtumassa (pariinkin kertaan) ja tokihan sieltä pino tarttui mukaan... Saalis oli aika klassikko-/nobelistipainotteinen, ja myös aika yllättävä sikäli että olen perinteisesti katsonut vähän kieroon kirjakerhopainoksia, varsinkin vanhoja sellaisia. Vaikka samoja kirjoja on kyllä tullut aiemminkin vastaan ihan minimaalisella hinnalla, niin silti ilmaisuudella näkyy olevan jokin ihmeellinen voima: yhtäkkiä tulikin sellainen olo että haluan nuo ihan välttämättä ja oikeastaan tuollaiset 70-luvun kirjakerhokirjat ovat ihanan nostalgisia... :D No, mutta ihan oikeasti olen iloinen koko pinosta! Tulipa taas täytettä hyllyyn joka on tosin ennestäänkin ylitäytetty. Vein sentään kierrätykseen enemmän kuin otin itselleni, ja oli tietysti mukavaa huomata ettei niitä viemiäni enää toisena päivänä juuri tullut vastaan! :)


Nämä tarttuivat mukaan:

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa
James Dickey: Syvä joki
Arto Salminen: Lahti
Yashar Kemal: Haukkani Memed
Halldór Laxness: Salka Valka
Daphne du Maurier: Serkkuni Raakel
Aleksander Solženitsyn: Ivan Denisovitšin päivä
Yasunari Kawabata: Kioto
John Steinbeck: Vihan hedelmät 1-2
Bo Carpelan: Alkutuuli
Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret