perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ensimmäisiä lauseita

Kuten jokaisen kirjapostaukseni alaosasta kenties voi päätellä, olen kiinnostunut kirjojen ensimmäisistä lauseista. Syystä tai toisesta mieltäni on aina kiehtonut ajatus siitä, miten valtavan monella tavalla tarinan voikaan aloittaa. Olen joskus suunnitellut kerääväni hyllyni kirjoista mielestäni hyviä ja kiinnostavia aloituksia, ja innostuin viimein tekemään sen kun Katjakin tarjoili alkuja pääsiäiseksi. Kurkkasinpa siis jokaisen omistamani romaanin alkua, novellikokoelmat sentään jätin toistaiseksi rauhaan. :)


Alla löytöjäni - osa tuttuja ja lukemisen muiston mieleen tuovia, osa uuteen tarinaan kutkuttavasti kutsuvia. Kirjojen nimet olen luetellut erikseen parista syystä: ensinnäkin siksi että halukkaat voivat leikkiä tunnistuskilpailua, ja toiseksi siksi että haluaisin kuulla, minkä näistä valitsisit seuraavaksi luettavaksesi jos valinta pitäisi tehdä pelkästään alkulauseen perusteella? Kerro toki myös jos sinulla on joku erityinen suosikki (tämän listan ulkopuolelta siis) tai joku aloitus on muuten vaan jäänyt mieleen!

  1. Silmä lepää silloin kun se katsoo kauas, eikä mikään ole kauempana kuin taivas.
  2. It began with my father not wanting to see the Last Rabbit, and ended up with me being eaten by a carnivorous plant.
  3. Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.
  4. Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden.
  5. Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.
  6. I'd been waiting for the vampire for years when he walked into the bar.
  7. Voisimme aloittaa desertorumista, triviaalinimeltään koukkuinen kääpiöeukalyptus.
  8. Tällainen ihminen sinusta on siis tullut, Kay sanoi itselleen, ihminen jonka kellot ovat pysähtyneet, ja joka päättelee ajan siitä milloin joku tietty rampa ilmestyy vuokraisännän oven taakse.
  9. Meitä oli jo neljä silloin kun Ida syntyi sinä epätavallisen kylmänä kesäyönä.
  10. After killing the red-haired man, I took myself off to Quinn's for an oyster supper.
  11. Se alkaa unesta, se alkaa siitä kun olen viisi ja seison keskellä pihaa ja tunnen harteillani taivaan painon, minun täytyy kulkea kumarassa jotta jaksan taivaan kantaa, jottei taivas putoa eivätkä tähdet kahahtele niskaani.
  12. Pariisi, kuusi kolmekymmentä, hetki ennen aamunkoittoa.
  13. Kymmenen päivää sodan päättymisen jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta.
  14. Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran tyttövauvaksi Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja toisen kerran nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Petoskey-nimisen paikan lähistöllä Michiganissa elokuussa 1974.
  15. Seuraavana päivänä ei kukaan kuollut.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------


  1. Leena Krohn: Valeikkuna
  2. Jasper Fforde: Shades of Grey
  3. Carlos María Domínguez: Paperitalo
  4. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
  5. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
  6. Charlaine Harris: Dead Until Dark
  7. Murray Bail: Eukalyptus
  8. Sarah Waters: Yövartio
  9. Renate Dorrestein: Kivisydän
  10. Michael Cox: The Meaning of Night
  11. Markku Pääskynen: Vihan päivä
  12. Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki
  13. Margaret Atwood: Sokea surmaaja
  14. Jeffrey Eugenides: Middlesex
  15. José Saramago: Oikukas kuolema

24 kommenttia:

  1. Hienoja aloituksia! Minulle näistä oli tuttu vain Harjukaupungin salakäytävät. Jostakin syystä nro 10 oli erityisen vakuuttava aloitus.

    Hassua, että kirjoitit juuri aloituksista, sillä itse ajattelin kirjoittaa lopetuksista, koska koin eilen yhden täydellisen kirja lopetuksen. Olenkin ehdottomasti enemmän lopetuksen kuin aloituksen fanittaja, kirjan alku menee minulta usein vähän ohi, mutta hyvä lopetus voi kohottaa hyvän kirjan täydelliseksi, tai pelastaa huonon ja tietysti päin vastoin.

    Lempialoituksiani on Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjassa. Siinä ei oikeastaan ole edes mitään erityisen ihmeellistä, mutta se sai minut sukeltamaan kirjan maailmaan heti ensihetkestä lähtien.

    VastaaPoista
  2. Huikeita aloituksia. Tunnistin heti muutaman. Jännä, että esimerkiksi tuon nelosen. Sen lukemisesta on aikaa jo kymmenen vuotta ja itse kirja on mielestäni hyvä, mutta kuitenkin aika helppo lukuromaani, mutta silti siinä on jotain niin mieleenpainuvaa. Myös 5. ja 14. tunnistin heti. :)


    Kiva, että linkitit pääsiäisalkuni. Niissäkin kaikissa kirjoissa on todella mukaansatempaava ja ikimuistoinen alku.

    Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen Aloittamisen taito muuten esittelee kirjojen alkuja pohtii juuri sitä, kuinka tärkeä hyvä alku kirjalle on.

    Täytyy alkaa miettiä omia suursuosikkeja!

    VastaaPoista
  3. Oi että, ihan tässä kutkuttavat nämä kaikki ilmassa väräjävät aloitukset, mihin tartutaan.

    Jääskeläisen toki tunnistin, Harrisin arvasin, kasia en muistanut vaikka olen lukenut.

    Polet koukutti Pariisillaan, Eugenidesin haluaisin lukea uudelleen.

    Ei nyt ihan heti tule mitään erityistä mieleen, mutta pitääpä pohtia.. mikä kirja olisi vienyt heti mukanaan.

    (ps. ihanan raikkaat värit täällä!)

    VastaaPoista
  4. Tunnistin numerot 4, 6 ja 15. Vitosen arvasin, vaikken ole edes lukenut koko kirjaa, enkä tiedä siitä oikein mitään. Oikukkaan kuoleman alku on erityinen lempparini, varsinkin kun sain koko kirjan luettua :) Noista muista kiinnostusta herätti 11 ja 14.

    Alut on minullekin kovin tärkeitä. Se on niin monesti juuri se, joka saa kiinnostumaan kirjasta.

    VastaaPoista
  5. Tunnistinpa muutaman. Tuo 15. on kyllä varsin häkellyttävä kirjan aloitus. Pelkkien alkujen perusteella tarttuisin kirjaan nro 13.

    Minulla on jäänyt alkulause: "Taisto jäi Seinäjoelle."

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Mahtava ajatus. Isä on ollut aina kiinnostunut kirjojen aluista, sillä olisi varmaan paljonkin sanottavaa tähän. Itse yritin joskus innostua samalla tapaa, mutta ollessani tässä herkässä iässä käteen tuntui osuvan vain kirjoja, joiden aloitukset tuntuivat aika latteilta... alustukselta jollekin varsinaiselle koukulle myöhemmin sivulla tai luvussa. En sitten jatkanut tutkimuksia. Olisi ehkä pitänyt...

    Näitä oli tosi hauska lukea, kiitos! Erityisen houkuttavilta tuntuivat 3,5,7 ja 15 eli Paperitalo, Harjukaupungin salakäytävät, Eukalyptus ja Oikukas kuolema. Näistä olisin ensinnä alkujen perusteella tarttunut varmaan tuohon kolmoseen. Nyt tekee hirmuisesti mieli mennä ja kaivaa nämä kirjastosta! Vaan eipä voi: lähiseudun kirjastot ovat kiinni järjestelmäuudistuksen takia... ja gradu hönkii niskaan erityisesti niinä hetkinä kun aikaa lukemiseen luulee olevan.

    VastaaPoista
  8. Amma: Tuo kymppi on kyllä aika tehokas! Ja kuinka sopivaa, että kirjoitat lopetuksista. Aloitus on se, joka houkuttaa sukeltamaan kirjaan, mutta lopetus taitaa useimmissa tapauksissa olla se jonka muistaa jälkeenpäin. Jään odottamaan juttuasi! :)

    Bulgakoviin minäkin muuten koukutuin heti alussa.

    Katja: Olen kanssasi aika lailla samaa mieltä Tarttista! Aloittamisen taitoa olen joskus selaillut kirjastossa ja haluan jossain vaiheessa tutustua tarkemminkin.

    Linnea: Polet onnistuu hyvin vähäeleisesti luomaan kutkuttavan odottavan mielikuvan tietystä hetkestä, josta lähdetään liikkeelle...johonkin. En ole lukenut, joten en tiedä vielä mihin. :)

    Kun krookukset ja tulppaanit alkoivat puskea maasta ylös ja siemenet itää ikkunalla, tuli niin keväinen olo että oli ihan pakko tuoda se blogiinkin!

    Janninna: Alut ovat tosiaan tärkeitä ja houkuttavia. Joskus harrastan nautinnollista itsekidutusta poimimalla hyllystäni vielä lukemattomia kirjoja, lukemalla ensimmäisen sivun ja laittamalla kirjan takaisin...ja jäämällä odottamaan sitä päivää jolloin ehdin jatkaa eteenpäin! :)

    Jaakko: Tuo Saramagon hätkähdyttävä aloitus kiinnittää kyllä lukijan huomion kirjaan saman tien!

    Maukka: Monenlaisia alkuja tuli kyllä vastaan tuota omaakin hyllyä tutkiessa, toiset enemmän ja toiset vähemmän tekokkaita.

    Paperitalo on lyhyt kirja, äkkiä sen lukaisee jossain välissä... ;)

    VastaaPoista
  9. Voi, miten ihana ajatus ja ihana postaus jälleen!

    Tähänhän on tartuttava. Kirjoitan itsekin aina kirjan luettuani aloituslauseen muistiin. Ehkä pitäisi alkaa kerätä myös loppulauseet Amman tavoin.

    Minua koukutti eniten Watersin aloitus. Kirja, jota en ole lukenut. Hieno alkulause.


    Tunnistin kolmesta lukemastani kaksi. Numero 15 on huikein. Tarttin alkulause ei olliy jäänyt mieleeni, Harjukaupungin salat oli tunnistettavin.

    Sopiiko, että palaan tähän minäkin?

    VastaaPoista
  10. Kivaa, että joku muukin pitää aloituksista! Minä valitsen aina seuraavan luettavan ensimmäisen kappaleen perusteella.

    Tunnistin Harrisin ja Jääskeläisen, vaikken jälkimmäistä ole vielä lukenut. Juuri nyt tarttuisin 1, 3 tai 13.

    Omista lempialoituksista tuli ensimmäisenä mieleen Rikoksen ja rangaistuksen aloitus. Siinä tapahtumat sijoitetaan johonkin paikkaan ja aikaan sitä lopulta kuitenkaan tekemättä.

    VastaaPoista
  11. Joskus aikaa sitten ennen blogia keräsin minäkin kirjojen loppulauseita alkulauseiden rinnalla, ne ovat todella kiinnostavia myös.

    Ja palaa ihmeessä asiaan! :)

    VastaaPoista
  12. Tintti ehti näköjään väliin Valkoiselle Kirahville vastaillessani: Rikoksen ja rangaistuksen alku on jäänyt omaankin mieleeni. Sanasta sanaan en muista mutta tunnistan kyllä jos sen jossain näen!

    VastaaPoista
  13. Minäkin tunnistin Harjukaupungin alun (vaikken ole vielä lukenut!) ja Middlesexin. Sillä onkin aika koukuttava alku. :)
    3. kirja kuulostaa alun perusteella houkuttelevalta.

    VastaaPoista
  14. Minäkin tunnistin/arvasin Jääskeläisen ja Harrisin, vaikka en ole kumpaakaan lukenut :)

    Minäkin kirjoitan aina kirjan alkulauseen ylös, mutta en ole niitä blogiini laittanut. Amman idea lopetuksista on hyvä, pitääköhän ottaa käyttöön aloituslauseen rinnalle...

    Eipä tule minullekaan mieleen hyvää aloitusta.

    VastaaPoista
  15. Hieno idea! Itse tunnistin vain numeron 13, mutta se onkin ehkä kaikkien aikojen suosikkikirjastani. :) Olin myös melko varma numerosta 6, vaikka en olekaan sitä lukenut.

    Näiden ensimmäisten lauseiden perusteella haluaisin lukea numerot 3, 4 ja 8.

    VastaaPoista
  16. Zephyr: Numero 3 on opettavaista lukemista kirjojen ystäville - kuten alkukin kertoo, kirjat ovat vaarallisia! ;)

    Villasukka kirjahyllyssä: Harjukaupunki taitaa olla helppo arvattava lähes kenelle tahansa kirjablogistaniassa oleilevalle! :)

    Marja: Atwood onkin mulla juuri nyt kesken, en tosin ole vielä ehtinyt paljonkaan alkua pidemmälle mutta uskon saavani hienon lukukokemuksen.

    VastaaPoista
  17. Itse en tunnistanut yhtään, eikä ihme koska en ole ensimmäistäkään lukenut.

    Mutta suosikkialoitukseni noista mainitsemistasi on ehdottomasti numero 3.

    Itse kiinnitän varsin vähän huomiota aloitukseen, mutta joskus ne saavat odotukset nousemaan, kuten kävi esimerkiksi Liksomin Hytti nr 6 kanssa:
    "Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskevan auringon kosketukselta".

    VastaaPoista
  18. Kyllä munkin pitää oikeastaan ihan erikseen kiinnittää huomiota alkulauseeseen, muuten se humahtaa ohi siinä muun alun mukana - mutta kun niitä katsoo tarkemmin niin löytää mielenkiintoisia vaihtoehtoja! :)

    VastaaPoista
  19. Hienoja alotuksia, muutaman tunnistinkin ja muutama kutkutti (ja pari nauratti =D). Itse täysin vierasta kirjaa valitessani usein avaan kirjan summittaisesti keskeltä ja sen perusteella teen valintani kannattaako kirjaa kokeilla :)

    VastaaPoista
  20. Minä taas saatan lukea alusta pari sivua - keskeltä en uskalla kun ajattelen kuitenkin törmääväni just johonkin spoileriin! :D

    VastaaPoista
  21. Minä en ole lukenut noista kuin Tarttin ja lukemisesta on niin kauan, etten sitäkään tunnistanut. Minulla on juuri lukemista odottamassa Böllin Tohtori Murken kootut tauot (saksaksi) ja sen alkulause mahtuu juuri ja juuri ensimmäiselle sivulle, siinä on satakunta sanaa. Niinkin voi siis aloittaa ja jopa Nobel-palkinnon tasolla.

    VastaaPoista
  22. Heh, mua aina ärsytti koulussa kun kerrottiin että tyylikeinona voi kirjoittamisen sääntöjä toisinaan rikkoa, ja sitten kun tein niin (omasta mielestäni luonnnollisesti todella onnistuneesti) niin sain vain punakynää. Saramagoa lukiessani tunnen siis aina vahingoniloista riemua siitä että sääntöjä rikkomallakin voi päästä Nobelistiksi - ehkä tuosta Böllistä tulisi samanlainen tunne! :D

    VastaaPoista
  23. Mahtava postaus! Suosikkialkui olivat 1, 9 ja 11. Tunnistin Harjukaupungin ja Eukalyptuksen.

    VastaaPoista
  24. Kiitos! :) Tekisi mieli alkaa heti lukemaan noita kaikkia, kun nyt taas itsekin silmäilin nuo alut läpi... :D

    VastaaPoista