Minna Canth x 5

Yhteisnide sisältää teokset Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan ja Lehtori Hellmanin vaimo.

En koskaan ajattele lukevani todellisuuspaon vuoksi. Sen sijaan Köyhää kansaa -kirjaa lukiessani halusin paeta sitä. Omaan elämääni, toisiin kirjoihin, mihin vain. Niin karua Minna Canthin realismi on. Sairaita ja nälkäisiä lapsia ryysyisissä vaatteissa, kerjuulla käyntiä, jatkuvaa työn etsimistä, ilman tietoa tai toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tämä kyllä pysäytti.

Kauppa-Lopon olen lukenut joskus kouluaikana, mikä ei varsinaisesti ollut otollisin ajankohta. Pakkolukeminen on harvoin muutenkaan kirjalle eduksi, ja kun vielä tuolla iällä olin sitä mieltä että klassikko = tylsä, niin eipä kirjasta ollut jäänyt muuta muistikuvaa kuin se että jotakin se akka kaupitteli ja koko juttu oli pahuksen pitkästyttävä. Tämä siis oli ennen tähän niteeseen tarttumista ainut kosketukseni Canthin tuotantoon. Nyt voin vain ihmetellä teini-ikäistä itseäni: Miten en muka nähnyt sitä kiinnostavaa persoonaa, niin kovin inhimillistä ihmistä Lopon nuuskatahraisen naaman takana? Tai huvittunut hänen rojunmyyntitaidoistaan, käpertynyt kokoon hänen vieressään kuullessani rouva Kortmanin sanat, kaivannut kaukana olevia miestä ja poikaa?

Ahdistavan aloituksen ja vanhan Kauppa-Lopo -trauman jälkeen Hanna pääsi yllättämään sisältämällä paljon jopa kepeitäkin sävyjä kuvatessaan nuorten tyttöjen kesänviettoa ja ihastumisia. Kepeyttä löytyi myös niin Lain mukaan - kuin Lehtori Hellmanin vaimo -kirjoistakin, vaikka yhdenkään tarinan lopusta sitä on turha etsiä, sen enempää kuin lohdullisuuttakaan. Kari Levolan kirjoittaman esipuheen otsikko on Särkyviä naisia, mikä kuvaakin täydellisesti tätä kokoelmaa. Viisi erilaista naispäähenkilöä erilaisissa tilanteissa, niin työväen kuin "paremmankin" väen edustajia, mutta särkymään he joutuvat kaikki, tavalla tai toisella.

Minna Canth teki minuun suuremman vaikutuksen kuin lainkaan osasin odottaa, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän tekisi sellaista vielä moneen muuhunkin.

Ensimmäinen lause: Anni oli kipeänä. (Köyhää kansaa)


Ulkoasu: Tässäkin on sarja, jonka ilmeestä kokonaisuutena pidän paljon. Tuo kuva nyt kyllä vääristää värejä aika reilusti, oikeasti ne ovat paljon raikkaammat. Tyylikkään kaunis kirja! Graafinen suunn.: Jenni Noponen.

Kustantaja Gummerus 2007, 3. painos (alkup. julkaisuvuodet 1886/1889/1886/1889/1890), 441 s.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Kirja kertoo kahden afganistanilaisnaisen tarinan. Ensin määräilevän ja väkivaltaisen Rashidin vaimoksi päätyy rikkaan miehen avioton tytär Mariam, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin Laila, jonka haaveet sota murskaa. Samalla kun sotijat vaihtuvat mutta sota jatkuu, naiset kestävät kaiken Rashidin tekemän koska heidän on vain kestettävä, ja heidän välilleen kasvaa ystävyys joka on kaikkia vaikeuksia vahvempi.

Tämä on tullut niin monessa paikassa vastaan että taitaa olla yksi (parin) viime vuoden luetuimpia kirjoja, eikä lainkaan syyttä. Moni on jopa maininnut tämän olevan yksi parhaista koskaan lukemistaan kirjoista. Itse en ihan sellaisiin ylisanoihin ryhdy, mutta pidin kyllä kirjasta paljon. Se on sekä kaunis että järkyttävä ja ennen kaikkea erittäin koskettava. Vaikkei juuri tämä tarina olekaan totta, en uskalla edes kuvitella kuinka moni tämän kaltainen on.

Toisaalta kirjaa on myös moitittu turhasta viihteellisyydestä, ja teksti olikin kieltämättä tyyliltään yllättävän kevyttä, aiheesta huolimatta. En kuitenkaan pitänyt sitä huonona asiana, ei keveys sisältöä huonontanut mutta teki kirjasta nopealukuisen.

Ensimmäinen lause: Mariam oli viiden vanha, kun hän kuuli ensi kerran sanan harami.

Englanninkielinen alkuteos: A Thousand Splendid Suns (2007)


Kustantaja Otava 2009, nid. laitoksen 5. painos (1. painos 2008), suom. Kristiina Savikurki, 395 s.