Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Kirja kertoo kahden afganistanilaisnaisen tarinan. Ensin määräilevän ja väkivaltaisen Rashidin vaimoksi päätyy rikkaan miehen avioton tytär Mariam, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin Laila, jonka haaveet sota murskaa. Samalla kun sotijat vaihtuvat mutta sota jatkuu, naiset kestävät kaiken Rashidin tekemän koska heidän on vain kestettävä, ja heidän välilleen kasvaa ystävyys joka on kaikkia vaikeuksia vahvempi.

Tämä on tullut niin monessa paikassa vastaan että taitaa olla yksi (parin) viime vuoden luetuimpia kirjoja, eikä lainkaan syyttä. Moni on jopa maininnut tämän olevan yksi parhaista koskaan lukemistaan kirjoista. Itse en ihan sellaisiin ylisanoihin ryhdy, mutta pidin kyllä kirjasta paljon. Se on sekä kaunis että järkyttävä ja ennen kaikkea erittäin koskettava. Vaikkei juuri tämä tarina olekaan totta, en uskalla edes kuvitella kuinka moni tämän kaltainen on.

Toisaalta kirjaa on myös moitittu turhasta viihteellisyydestä, ja teksti olikin kieltämättä tyyliltään yllättävän kevyttä, aiheesta huolimatta. En kuitenkaan pitänyt sitä huonona asiana, ei keveys sisältöä huonontanut mutta teki kirjasta nopealukuisen.

Ensimmäinen lause: Mariam oli viiden vanha, kun hän kuuli ensi kerran sanan harami.

Englanninkielinen alkuteos: A Thousand Splendid Suns (2007)


Kustantaja Otava 2009, nid. laitoksen 5. painos (1. painos 2008), suom. Kristiina Savikurki, 395 s.