Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Kun Richard Papen aloittaa opiskelun Hampden Collegessa, se tuntuu ankean kotikaupungin jälkeen lähes paratiisilta. Richard onnistuu pääsemään mukaan viiden muinaiskreikan opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa muusta koulusta eristyneeseen sisäpiiriin. Vähitellen hän saa tietää rikoksesta johon muut ovat syyllistyneet ja päätyy lopulta yhdessä muiden kanssa murhaamaan yhden ryhmän jäsenen joka uhkaa paljastaa kaiken. (Murhasta kerrotaan jo prologissa, joten se ei ole kummoinen spoileri!)

Alku oli vähän hidastempoinen mutta myöhemmin tapahtumat alkoivat kulkea kiihtyvällä tahdilla ja lopulta viimeiset sata sivua oli pakko lukea yöunien kustannuksella. Jälkimakuna melko vaikuttunut "vai näin siinä sitten kävi"-fiilis.

Vaikka juoni pääpiirteittäin onkin kerrottuna ylempänä, niin oleellisinta on se miten murhaan päädyttiin ja mitä siitä seurasi. Äkkiä kaikki alkaakin hajota käsiin eivätkä henkilöiden väliset suhteetkaan ole enää sellaisia kuin niiden luultiin olevan. Murhan jälkeisen mielentilan kuvauksessa kirja toi monin paikoin mieleen Rikoksen ja rangaistuksen, johon pari kertaa viitattiinkin. Jälleen kirja joka osoittautui kuulemieni kehujen arvoiseksi!

Loppuun vielä pikku käännöskukkanen. :) Eihän tässä sinänsä mitään virhettä ole, mutta kun ihan joka sanaa ei olisi välttämättä tarvinnut kääntää:

"Veimme hänet McDonaldsille", Brady sanoi. "Ostimme hänelle Onnellisen aterian."


Ensimmäinen lause: Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden.


Englanninkielinen alkuteos: The Secret History (1992)

Kustantaja WSOY 2007, 9. painos (1. painos 1993), suom. Eva Siikarla, 551 s.