Leena Krohn: Tainaron

Kirja koostuu kirjeistä, joita niiden kirjoittaja lähettää ystävälleen erikoisesta Tainaronin kaupungista. Kirjoittaja on purjehtinut sinne mutta ei muista miksi, ja hän jää yhtä nimettömäksi kuin ystävänsäkin, joka ei koskaan vastaa kirjeisiin. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisiä, mutta monin tavoin päivittäisissä tekemisissään ihmisten kaltaisia:

Tiedätkö, että joskus kavahdan, kun väkijoukon uumenista vastaani huojuvat kuonomaiset kasvot, joiden yllä hapuilevat tuntosarvet notkeina kuin ruoska tai kun kahvilassa pöytääni lähestyy tarjoilija, jonka suuosat työntyvät esiin kuin milläkin korennon toukalla. Ja eilen raitiovaunussa viereeni istahti olento, joka muodoltaan muistutti lehteä ja näytti niin keveältä, että olisin voinut puhaltaa hänet ilmaan kuin kuivuneen rikan.


Toisilla taas on hieman erikoisempia tapoja:

Tässä aivan lähellä, samassa korttelissa, asuu eräskin herra, pitkä ja soukka, jolla on tapana riipuskella parvekkeeltaan pää alaspäin useita tunteja päivittäin.


Tulin hankkineeksi tämän Krohnin läpimurtoteoksen luettuani hänestä ylistäviä kehuja, ja aloitin lukemisen vähän epäillen, ajatellen ettei ihmismäisten hyönteisten kansoittama kaupunki ole ihan se juttu, josta kertovaan kirjaan olisin ensimmäisenä innoissani tarttumassa. Jo ensimmäisillä sivuilla huomasin kuitenkin lumoutuvani, sekä Krohnin raikkaasta kielestä että kaupungista ja sen asukkaista. Haluan matkustaa Tainaroniin itse, nähdä omin silmin sen monenlaiset ja monenväriset asukkaat, kiivetä katsomaan kaupunkia näkötornista joka nousee maailmanpyörääkin ylemmäksi, osallistua Kuningatarkimalaisen muistojenkeruujuhlaan! Hyvin, hyvin kiehtova kirja!

Ensimmäinen lause: Kuinka unohtaisin kevään, jolloin teimme kävelyretkiä Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, kun täällä Tainaronissakin on sellainen puisto, laaja ja huolella hoidettu.


Kustantaja Teos 2006, 4. painos, 1. painoksen julk. WSOY 1985, kuvitus Inari Krohn, 138 s.