Ismail Kadare: Seuraaja

Seuraaja sijoittuu Albaniaan Enver Hoxhan kommunistisena ja sulkeutuneena valtakautena. Kirjassa hänet tosin tunnetaan vain Johtajana. Hän on valinnut itselleen Seuraajan, joka löydetään aamuvarhaisella kuolleena kotoaan. Oliko se itsemurha? Seuraaja oli ollut epäsuosiossa ja huhujen kohteena jo kuukausia, tekemänsä virheen vuoksi. Mutta kuka nähtiin yöllä talon ulkopuolella? Entä onko totta, että kellarista johtaa salainen käytävä Johtajan taloon?

Eristäytyneessä massa vallitsee vainoharhaisuus ja pelko. Asemansa voi menettää koska tahansa, tai joutua vastaamaan asiasta johon ei edes ole syyllinen. Ehkä joutumalla internoiduksi, ehkä hengellään.

Kansipapereissa puhutaan trilleristä ja rikosromaanista, mutta jos tätä ryhtyy normaaliin dekkarinnälkään lukemaan, seurauksena on todennäköisesti pettymys. Tämä on kertomus sisäänpäinkääntyneestä hulluudesta. Arvostan kurkistusta maan rajojen taakse ja nautin Tuula Nevalan kääntämän tekstin virtauksesta, mutta muuten tämä pääsi välillä vähän puuduttamaan, eikä osunut omaan makuuni niin hyvin kuin aiemmin Kadarelta lukemani Kolme surulaulua Kosovolle ja Särkynyt huhtikuu. Mutta jos aihe vaan kiinnostaa, kannattaa kirjaan tutustua! Nobelistiksikin moneen kertaan tyrkyllä ollut Kadare tekee laatutyötä.

Ensimmäinen lause: Seuraaja löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan aamunkoitteessa 14. joulukuuta.

Albaniankielinen alkuteos: Pasardhësi (2003)

Suomentanut Tuula Nevala, avustajanaan Eset Feka

Kustantaja Into 2012, 158 s.