Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (äänikirja)

Pikkupoikana Aslak oli iloinen lapsi joka sai kaikki muutkin hymyilemään. Ensimmäisenä koulupäivänään hän tiesi, että kaikilla muilla on jo kaveri. Monin yksinäisten vuosien jälkeen hänestä on tullut nuori mies, joka kiipeää Helsingin keskustassa rakennuksen katolle ja alkaa ampua.

Kun aika loppuu sijoittuu noin viidentoista vuoden päähän. Sen tulevaisuudenkuva on epämukavan realistinen. Ilmastonmuutos etenee edelleen ja tarpeelliset ratkaisut odottavat tekemistään. Romanikerjäläisten lisäksi kadulla näkee suomalaisiakin vanhuksia. Voisiko niin todella käydä?

Enimmäkseen äänessä on Aslakin äiti Laura, joka pitää luentoa ilmastokatastrofista sinä iltana, jolloin sellainen palapelin palanen, josta hän ei voi puhua kenellekään, tuntuu loksahtavan kohdalleen. Hän on miehensä Eerikin kanssa yrittänyt jo pitkään tarjota apua pojalleen, joka ei ota sitä vastaan. Laura tietää jonkin olevan vialla, ja sitten, sinä iltana poliisit odottavat häntä. Välillä kertojana on Somaliassa lääkärinä työskentelevä isosisko Aava, joka myös aavistaa jo kuulleessaan uutisen ampumisesta ja miettii syyllisenä omaa lähtöään ja Aslakin jättämistä.

Aina rakkaus ei riitä. Aivan tavallisten, hyvien vanhempien tavallisesta lapsesta voi kasvaa tappaja. Romaanissa on monta vaikuttavaa asiaa, mutta ehkä eniten vaikutuin Hirvosen piirtämästä Aslakin muotokuvasta. Hän on kaukana pahasta. Surua, yksinäisyyttä, ahdistusta, ja sitten viimein, joku jonka kanssa on samalla aaltopituudella...

Äänikirjan loppuun kuuntelemisesta on jo kuukauden verran joten kaikki ei ole enää tuoreimmassa muistissa, mutta kyllä tämä erinomainen ja rintaa puristava kirja on. Ville Tietäväisen taiteilema kansikin on samaa sarjaa. Krista Putkonen-Örn äänikirjan lukijana oli vähän turhankin herkkävireinen ja nosti repliikkien loppuja hieman häiritsevästi, mutta tottuipa tuohonkin taas kuuntelun edetessä.

Kustantaja WSOY 2015, 6 h 39 min