Tämä siis tapahtui jo kuukausi sitten (hieman ollut kortilla tämä bloggausaika...) ja aikaa on kyllä kulunut vähän turhan paljon lukukokemuksen sanoiksi vangitsemista ajatellen. Tosin en ehkä olisi osannut tehdä sitä aiemminkaan. Jotenkin tuntuu että haluan pitää sen kokemuksen vain yksityisenä ja tyytyä olemaan vaikuttunut erittelemättä ajatuksiani sen kummemmin. :)
Mutta ettei asia jäisi epäselväksi: Kyllä, pidin. Paljon. Pikkuisen kadehdin niitä jotka ovat olleet ajoissa asialla ja saaneet kasvaa Pottereiden mukana. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen siitä että kaikki osat olivat nyt jo valmiiksi saatavilla. Varsinkin Puoliverinen prinssi jäi niin jännään paikkaan, että voi kauhistus jos olisin joutunut odottamaan seuraavan kirjan ilmestymistä!
Ensimmäinen lause: Miehet ilmestyivät kapealle, kuun valaisemalle kujalle muutaman jaardin päähän toisistaan. (H. P. ja kuoleman varjelukset)
Englanninkieliset alkuteokset: Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005)/Harry Potter and the Deathly Hallows (2007)
Ulkoasu: En minä fani ole edelleenkään, mutta kyllä nämä kaksi ovat sarjan parhaimmistoa! :) Kannet: Mika Launis.
Kustantaja Tammi 2011 (painettu julk. 2006)/2008, suom. Jaana Kapari-Jatta, lukija Vesa Vierikko, 22 h/828 s.
Ihania Satu nämä sinun Potter-postauksesi!
VastaaPoistaMinä onneksi havahduin Pottereihin siinä vaiheessa kun osia oli saatavilla jo kolme. Nelonen pitikin sitten tahkota jo englanniksi suurella sinnikkyydellä. Osien odottaminen oli ihan kamalaa mutta toisaalta sitten kun se viimeinen tuli ja sen luki yhden päivän aikana.. Oli se aika hienoa. :)
Pitäisi itsekin kyllä lukea nämä uudestaan.
Harry Pottereiden arvo lukukokemuksena kasvaa sitä mukaa kun aikaa kuluu. Hieno sarja! Minä havahduin ehkä samoihin aikoihin Linnea lukemaan näitä ja kyllähän seuraavan kirjan odottelu oli aina tuskaa :) Toisaalta olisi varmaan ollut kivaa olla vähän nuorempi, silloin olisin varmaan elänyt Pottereiden maailmassa ihan täysillä.
VastaaPoistaMinäkin voisin kyllä kuunnella nämä joskus äänikirjana, tulisi vähän erilainen elämys tällä kertaa. Suosittelen muuten Harry Potter elokuvista kertovaa kirjaa (jonka esittelen joskus jahka ehdin lukea loppuun), siinä ona tietysti paljon tietoa elokuvista mutta myös Pottereista yleensä.
Juuri tuota kiihkeää "Pian! Pian se ilmestyy" -odotusta vähän kadehdin, ja Amman tavoin luulen että nuorempana olisin kokenut sarjan vielä vahvemmin. Mutta en mä niin aikuinen ole, ettenkö olisi kirjautunut Pottermoreen odottamaan sen avautumista suurelle yleisölle! :D
VastaaPoista(Pottermoresta puheen ollen, kannattaa lukea sivuston Beta-versiota testaavan Wallacen teksti omasta tupiinlajittelukokemuksestaan!)
Äänikirjoja voin kyllä suositella, Vesa Vierikko lukee nämä niin hienosti että melkeinpä harmitti kun "jouduin" lukemaan viimeisen itse. :D
Ja elokuvakirjaa olen vähän selaillut kaupassa, kyllä sekin täytyy lukea. Ensin tosin voisin katsoa ne elokuvat!
Minäkin olen aika myöhäisherännäinen Pottereiden suhteen. Sekä Pottereita että Twilighteja aloin lukea koska halusin selvittää mistä nyt meuhkataan, molempiin ihastuinkin sitten ikihyviksi!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä noista kansista, nuo kaksihan ovat ihan normaaleja, henkilötkin ihan ihmismäisiä ;)
Olen katsonut elokuvat, paitsi tuon viimeisen päätösosan (2/2), nyt näkyy kaupoissa olevan bokseja joissa on kaikki osat. Täytynee lähteä ostoksille!
Ihanaa, että joku kirjoittaa Pottereista. Minäkin heräsin myöhään. Löysin kirjat isäni kautta, joka suurin piirtein väkisin tyrkytti minulle lainaan sarjan pari ensimmäistä osaa. Oli juuri sopivasti kesäloma, joten ehti hyvin lukea ja vajota kirjojen maailmaan.
VastaaPoistaSiihen mennessä oli ilmestynyt viisi kirjaa. Minusta se oli sinänsä hyvä, sillä en vielä kauheasti innostunut kahdesta ensimmäisestä kirjasta. Vasta kolmas kirja kolahti täysillä.
Pari viimeistä kirjaa pitikin sitten ostaa ja lukea ensin englanniksi huonolla englanninkielentaidollani, koska en vain jaksanut odottaa niiden ilmestymistä suomeksi. Suomenkielisetkin kirjat ostin heti ilmestymispäivänä.
Potter-kirjat onkin tullut sittemmin luettua moneen kertaan. Niihin haluaa palata yhä uudestaan. Minulle tulee aina niitä lukiessani voimakas tunne, että olen päässyt pakoon maailmaa.
Minusta ei voi olla liian vanha eläytyäkseen kirjojen maailmaan, mutta on totta, että jos olisi ollut nuorempi, olisi varmasti eläytynyt enemmän nimen omaan kirjojen lasten kokemuksiin.
Villasukka kirjahyllyssä: Välillä tuo meuhkaaminen ehti jo aiheuttaa mussa vastareaktion enkä ajatellut lukea kirjoja ollenkaan, mutta onneksi tulin muuttaneeksi mieleni! :)
VastaaPoistaTuommoinen elokuvaboksi kyllä kelpaisi mullekin. Ehkäpä täytyy hankkia! :)
Annika: Aivan varmasti minäkin tulen lukemaan nämä uudestaan!
Kirjoihin eläytymiseen ei tosiaan ole ikärajaa, mutta luulen että se hurahdus olisi ollut hurjempi nuorena. :)