lauantai 24. syyskuuta 2011

Astrid Lindgren: Ronja ryövärintytär (äänikirja)

Matiaksenlinnan ryöväriruhtinaalle syntyy ukkosyönä tytär, joka saa nimekseen Ronja ja kasvaessaan ottaa omakseen linnaa ympäröivän metsän jossa ajattarat uhkaavat ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa.

Olen lukenut tämän joskus, samoin kuin muutakin Lindgreniä, mutta siitä on niin kauan etten muistanut oikeastaan yhtään mitään. Oli siis uusinnan aika, ja se kyllä kannatti. Ronja ryövärintytär on viisas, ihastuttava kirja! Äänikirjan kanssa vauhtiin pääseminen tökki vähän, ja ajattelin jo että jätän tämän version kesken ja haen painetun lainaan. Mutta kun vain sitkeästi kuuntelin eteenpäin (jotenkin se Ronjan keskeyttäminen vaan tuntui ihan liian törkeältä aikomukselta :) niin pian en olisi malttanutkaan lopettaa, ja lopulta kokemus olikin todella hyvä.

Mieleen jäi monenlaista, kuten Ronjan ihana ajatuksenjuoksu. Kun Matias käskee Ronjan varoa tippumasta jokeen, niin Ronja menee ihan erikseen varomaan - hypellen joenrannan kivillä ja varoen koko ajan. :)

Vaikka tarina kulkeekin ympäri vuoden, kirja tuntui hyvin vahvasti keväiseltä. Siksi että se ankaran talven jälkeinen kevät oli niin hieno! Se kevät, jolloin Ronja ja Birk istuessaan metsässä olivat keväässä, jolloin Ronjan täytyi huutaa keväthuuto jottei halkea, jolloin villihevoset ryntäsivät läpi metsän ja juoksivat talven ruumiistaan.

Tämä oli sellainen elämys, että taidan napata vanhempieni hyllystä mukaan sen Lindgrenin Satuja-kokoelman, jonka joskus vuosia sitten luin moneen kertaan...

Ruotsinkielinen alkuteos: Ronja Rövardotter (1981)


Ulkoasu: Tuo kirjan kansikuva on niin tuttu jo pitkän ajan takaa, etten osaa kuvitella sen olevan toisenlainenkaan. Ja miksi pitäisikään, koska se on niin hyvä ja sopiva! Kuva: Ilon Wikland, pakkaus: Kai Toivonen.

Kustantaja WSOY 2011 - äänitysvuodeksi kotelossa kylläkin kerrotaan 1988 (painettu julk. 1981), suom. Tuula Taanila, lukija Ritva Vepsä, n. 6 h

5 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut Lindgreniä viimeksi lapsena, Ronja oli yksi suosikeistani. Muistan silloin ajatelleeni, että sitten "aikuisena kun minulla on lapsia, laitan nimeksi Ronja! ;)

    VastaaPoista
  2. Ronja on niin ihana! Kukahan tässä on lukijana?

    Äänikirjat ovat jännä juttu. Olen jonkin verran kuunnellut ulkomaista äänitietokirjallisuutta, muutaman kotimaisen, lähinnä romaanin. Minusta keskittyminen on kaiken a ja o. Minä en aina kykene siihen kirjan ansaitsemalla tavalla. Nyt minulla on pitkästä aikaa hitaasti kuunneltavana Tuula-Liina Variksen Rakas, josta postailen varmaan joskus kuukauden päästä...

    VastaaPoista
  3. Susa: Pidän myös Ronja-nimestä, ja olen joskus harkinnut että jos saisin tytön, voisin antaa tuon nimen. :)

    Paula: Hyvä kun kysyit lukijaa, unohdin näköjään sen mainita! Lukijana on Ritva Vepsä.

    Äänikirjat vaativat kyllä tosiaan vähän omanlaistaan keskittymistä, ajatukset saattavat lähteä harhailemaan eikä sitten olekaan niin helppoa palata taaksepäin kuin itse lukiessa. :) Autossa kuuntelu tuntuu sopivan itselleni täydellisesti, ja on mahtavaa kun voin nykyään viettää työmatkatkin kirjojen parissa! :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kirja <3 Pitäisi lukea se pitkästä aikaa...

    Esikoisesta muuten oli hyvin lähellä tulla Ronja, mutta toinen nimi vei sitten voiton :)

    VastaaPoista