lauantai 10. syyskuuta 2011

Tiiliskivifobian selättäjiä

Heinä-elokuun minihaasteessa tehtävänä oli lukea kirja, jossa on vähintään 500 sivua. Osallistujia kertyikin ilahduttavan paljon!

Kirsi luki Margaret Atwoodin Sokean surmaajan (707 sivua),
Ahmu Gregory David Robertsin Shantaramin (1040 sivua),
Linnea Emily Brontën Humisevan harjun (598 sivua),
Jum-Jum Lionel Shriverin So Much for Thatin (539 sivua),
Margit John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä (610 sivua),
Sonja Fedor Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen (516 sivua),
Teresita George R. R. Martinin Korppien kestit (690 sivua),
Taava Hilary Mantelin Susipalatsin (798 sivua),
Sara Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia (628 sivua),
Maija Sarah Watersin Vieras kartanossa (592 sivua),
Karoliina Adam Langerin California Avenuen (617 sivua),
Amma Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen (785 sivua),
Katja Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät (690 sivua),
ja minä John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen (606 sivua).

Lisäksi ihan vahingossa haasteen suorittaneita ilmaantui sen verran monta että haluan listata heidätkin! ;)

Leena Lumi luki mm. Kate Mortonin Paluu Rivertoniin,
Eriqou George R. R. Martinin Game of Thronesin,
Jossu John Irvingin Oman elämänsä sankarin.
(Linkitän vielä vähän lisää myöhemmin :)

Olenkohan taas onnistunut ohittamaan/jättämään kirjaamatta muistiin jonkun?


Kunniamaininta Ahmulle, 1040-sivuista kirjaa ainakin voi ihan kiistattomasti sanoa tiiliskiveksi! :)

16 kommenttia:

  1. Meneillään... katsotaan, jahka loppu häämöttää :D

    VastaaPoista
  2. Satu, tämä on mennyt minulta ohi. Tämä olisi ollut juuri minulle, josta tuntuu, että kirjailijat änkeävät teoksiinsa kolmen kirjan matskut.

    Heti muistin kolme kirjaa, joissa yli 500 sivua: tutkijoiden Andersson-Henriksson teos Intiaanit, Max Mannerin 13. huone ja Kate mortonin Paluu Rivertoniin. Siis mikä laaja skaala;-)

    Max Manner olisi voinut tiivistää 300 sivuun aivan hyvin. Intiaanit oli juuri sopivan kokoinen ja todella kiinnostava. Kate Mortonin Paluu Rivertoniin olisi saanut jatkua toiset 500 sivua.

    Kiva haaste tämä...Mikä sääli, etten ehdi huomata edes kaikkia aiheita. Minulle saa tällaisia vinkata vaikka meiliin, jos viitsii.

    Suloista syyskuun viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hyvä me! Tuuletusta! Leenan kanssa olen aika usein samaa mieltä, että kirjat saisivat olla lyhyempiä. Mutta on tosiaan niitä jotka voisivat olla vieläkin muhkeampia :) 500 sivua ei sinänsä ole mikään mahdottomuus minulle, jos vain kirja on hyvä. Harkitsen juuri aloittelevani Grossmanin Sinne missä maa päättyy -kirjaa, ja siinä näkyy olevan 679 sivua...

    VastaaPoista
  4. Jipii, onnea kaikille kirjoja kahlanneille!

    1040 sivua on aika huima saavutus, vau.

    Minulla ei nyt vähään aikaan pitäisi olla tiiliskiviä tiedossa, korkeintaan sellaisia 400 sivuisia. Liian pitkiä ei jotenkin nyt jaksaisi lukea kun lukuaika on muutenkin rajallista. :)

    VastaaPoista
  5. Luin hilpeästi otsikoksi Tiiliskiviromaanin selittäjiä. Ilmankos nimeäni ei löytynyt lukijoiden listasta. Olen Johannes Angelokseni kanssa lähtöpisteessä, eikä oikeastaan voi sanoa edes niin, jos ei lähtenyt eli aloittanut.

    Hektinen syyskauden aloitus ja paljon toimintaa työrintamalla. Tosin tämä piti vissiin lukea lomalla. Sekin oli hektinen jakso keikka(t)öineen.

    VastaaPoista
  6. Valkoinen kirahvi: Hyvä hyvä, anna mennä! :)

    Leena: Kyllä sitä tiivistämisen varaa tosiaan toisinaan olisi. Jokaiselle kirjalle on kai olemassa sopiva mitta, toisille pidempi ja toisille lyhyempi - ja olisi toivottavaa että kirjailija osuisi siihen! :)

    Jos vilkuilet Haastavaa lukemista -blogia silloin tällöin, niin sieltä nämäkin kaikki jatkossa löytyvät.

    Ihanaa viikonloppua sinullekin! Omani tulee olemaan hyvinkin syksynraikas, koska vietän ensi yön teltassa metsässä. Kaveripariskunta järjestää yhteiset, vähän epätavallisemmat kolmekymppisjuhlat! :D

    Kirsi: Haluaisin myös lukea tuon Grossmanin kirjan. 500 sivua ei tosiaan ole välttämättä mikään paha mitta ja aiemmin paksuihin kirjoihin tuli ehkä helpommin tartuttakin, mutta kai tämä nykyisen elämäntilanteen rajallisempi lukuaika on saanut vähän vieroksumaan niitä.

    linnea: 1040 on kyllä aika kova! :) Jotkut Diana Gabaldonin kirjat taitavat olla yli tuhatsivuisia, mutta muuta yhtä pitkää en muista lukeneeni.

    VastaaPoista
  7. Kattojen yli: Lukusuunnitelmilla on taipumus muuttua! :)

    VastaaPoista
  8. Haaste meni minulta ohi, mutta olen kyllä kahlannut viime aikoina läpi George R.R. Martinin "The Song of Ice and Fire" - sarjan kaksi ensimmäistä osaa. "Game of Thrones" ja "A Clash of Kings". Molemmissa yli 700 sivua, eikä tarinan loppua näy vielä lähimaillakaan...
    Niin, ja kesällä luin tuon Atwoodin "Sokean surmaajan" mutta englanniksi senkin... Kummasti on näköjään tiiliskiviä kertynyt viime aikoina. Ilmankos bloggaustahti on hidastunut.

    VastaaPoista
  9. Komea pino tiiliskiviä! Lisään joukon jatkoksi itseni: Sinuhe egyptiläinen 785 sivua:)

    VastaaPoista
  10. Vau! Hienoja tiiliskiviä. :) Minäkin osallistuin, mutta unohdin heinäkuun helteillä ilmoittaa:

    Katherine Pancoul: Krokotiilin keltaiset silmät 690s. :)

    http://luminenomena.blogspot.com/2011/07/katherine-pancoul-krokotiilin-keltaiset.html

    VastaaPoista
  11. Minultakin meni haaste ohi, kun lomailin mökillä netin ulottumattomissa. Olen näköjään kuitenkin lukenut (rimaa hipoen) yhden haasteeseen sopivan kirjan heinäkuussa, nimittäin Elif Shafakin Rakkauden aikakirjan (533 s.).

    VastaaPoista
  12. Onnea haasteen selättäjille! Tajusin, että vaikken mitenkään ilmoittautunut haasteeseen, luin tuossa heinä-elokuussa yli 500 sivuisen eepoksen eli Irvingin Oman elämänsä sankari. Mulla ei ole koskaan ollut paksun kirjan kammoa. Itse asiassa aika usein ajattelen sen olevan vain hyvä asia. Kirja ei sitten ainakaan heti lopu kesken! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kunniamaininnasta ;) Shantaramia lukiessa meinasi kyllä ranteet väsähtää kun kirja painoi (!) niin hurjan paljon.

    Taisin lukea elokuussa myös Valtaistuinpelin ja Orjattaren, jotka ylittävät tuon 500 sivun rajapyykin. Minä rakastan paksuja kirjoja! Ajattelinkin heti ensi vuoden alusta lisätä vuosittaisen "luettu sivumäärä" -laskurin, koska kirjoja tulee määrällisesti luettua vähän verrattuna moniin bloggareihin, mutta sivumäärältään ne ovat usein aika tiiliskiviä :)

    VastaaPoista
  14. Minäkin inspiroiduin tästä haasteesta heinäkuussa, kiitos! Luin Haruki Murakamin 639-sivuisen Kafka Rannalla -teoksen. :)

    VastaaPoista
  15. Upea urakka kaikilla haasteeseen osallistuneilla! Oho, yli tuhat sivua olisi minullekin todellinen haaste!

    Harmi etten ehtinyt osallistua tähän haasteeseen tuolloin, silloin tuli luettua yksi yli 500 sivun pituinen kirja: Nora Roberts "Jumalainen pahuus".

    Tällä hetkellä luen tiiliskiveä, joka välillä meinaa hieman puuduttaa ja toivoisin sen olevan lyhyempi: Alexander Melli "Lapsihallitus". Sivuja kirjassa on 652, idea kiva, mutta välillä tahtoo mennä jaaritteluksi...

    VastaaPoista
  16. Kylläpä olettekin lukeneet paljon houkuttelevia paksukaiskirjoja! Voi olla että huitelen listalle kaikki niin tarkoituksella kuin vahingossakin haasteen suorittaneet kunhan tästä ehdin linkittelemään - toimikoon tämä rohkaisuna niihin tiiliskiviin tarttumiseen jatkossakin! ;)

    VastaaPoista