Betty Smith: Puu kasvaa Brooklynissa
Nolanin perheen elämä Francie-tytön silmin katsottuna, Brooklynissa ennen ensimmäistä maailmansotaa oli oikeastaan aika mukavaa ja nostalgisuudessaan kesään sopivaa luettavaa, mutta alkoi lopulta puuduttaa hidastempoisuudessaan. Luin ehkä 150 sivua ja silmäilin loppuja kolmea sataa sieltä täältä, ja silti tuntui että sain ihan riittävän hyvän käsityksen tapahtumien kulusta. :)
Arturo Pérez-Reverte: Flaamilainen taulu
Tämän päätöksen kanssa jouduin tappalemaan itseni kanssa. Miten muka julkeaisin jättää kesken kirjan mieheltä, joka on kirjoittanut fantastisen upean Taistelumaalarin? Vanhan taulun ja sen sisältämän shakkiottelun arvoitus kiinnosti kyllä, mutta se kiinnostus ei lopulta riittänyt ylittämään henkilöitä kohtaan tuntemaani tympääntymistä. Ainoa mielenkiintoinen tapaus oli juro shakkinero Muñoz - sen sijaan päähenkilö-konservaattori Julia ja hänen ystävänsä, antiikkikauppias César ja galleristi Menchu sijoittuivat kaikki johonkin samantekevän ja lievästi ärsyttävän välimaastoon. Mutta silti: höh. Vieläkin harmittaa.
Hauska kansi tuossa ekassa kirjassa :)
VastaaPoistaEn olekaan itse jättänyt pitkään aikaan kesken mitään kirjaa, mutta pari kertaa on kyllä ollut houkutus ;)
Olen jossain toisaallakin kertonut Jörn Donnerista, joka tunnusti jättävänsä kesken kirjan, ellei se heti lähde viemään mukanaan. Hän piti silloin kirjaa jotenkin huonona ja totesi vielä, ettei hänen elinaikansa riitä edes kaikkien hyvien kirjojen lukemiseen. Minusta hän on oikeassa ja rehellinen.
VastaaPoistaItse en enää yritä väkisin lukea kirjaa, joka ei nappaa. Vika ei välttämättä ole kirjassa, sillä se saattaa jossain toisessa elämäntilanteessa puhutella aivan eri lailla. Samoin uudestaan luettuna joku kirja tuntuu erilaiselta, kun itse on vuosien varrella muuttunut kokemustensa myötä.
Susa: Julkaistu vuonna -56, poikkeaa ihan mukavasti nykykansista. :)
VastaaPoistaKattojen yli: Olen myös Donnerin mielipiteen kannalla! Suurimman osan kirjoista luen loppuun asti, mielelläni, mutta jos ei kulje eikä kiinnosta niin sitten vaihdan johonkin muuhun.
Olen lukenut lapsena Betty Smithin Puu kasvaa Brooklynissa monta kertaa. Se oli vanhempieni kirjahyllyssä. Muutama vuosi sitten tilasin sen netistä (muistaakseni antikka.net) ja luin uudelleen. On hassua, mitä kirjasta on jäänyt mieleen. En esimerkiksi muistanut mitään raiskausyrityksestä (en varmaan ollut ymmärtänyt, mitä tapahtui), mutta muistin joitakin hassuja yksityiskohtia. Kirja on kuitenkin mielestäni edelleen lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaKirjassa oli kyllä kiinnostavia asioita ja sillä on käsittääkseni enemmänkin ystäviä, tavallaan voisin jopa suositella sitä vaikkei se nyt itseeni tarpeeksi kolahtanutkaan! :)
VastaaPoista