Maggie O'Farrell: The Vanishing Act of Esme Lennox

Edinburghilainen Iris saa yllättäen tietää että hänen isoäidillään on sisar, joka on viettänyt lähes koko elämänsä mielisairaalassa. Sairaalaa ollaan sulkemassa ja sukunsa historiasta pois pyyhitty Esme tarvitsee uutta asuinpaikkaa.

Tarina epäsovinnaisen nuoren naisen hylkäämisestä sairaalan lukkojen taakse rakentuu vähitellen sekä Esmen omista että hänen Kitty-sisarensa muistoista. Kirjan nykyhetkessä Kitty sairastaa Alzheimeria ja asuu hoitokodissa, ja hänen ajatuksensa poimivat katkelmia sieltä täältä, kuudenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista hoitajan tarjoamaan jogurttiin. Pidin tästä kätevästi valitusta kerrontatekniikasta, sillä Kittyn hajanaiset muistot tarjoavat hyvän keinon heitellä lukijalle uteliaisuutta herättäviä ajatuksenpätkiä ilman että ne tuntuvat millään lailla väkisin mukaan tungetuilta.

Esmen nuoruus vertautuu Iriksen elämään. Tämäkään ei sitoutumista välttelevänä ja varattua miestä tapailevana ole kaikkien normien mukainen, mutta uudempi aika antaa hänelle huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin Esmellä oli tarjolla. Iriksestä ei henkilönä saa niin hyvin otetta kuin isotädistään, mutta Esmen kiinnostavuus paikkaa tilannetta hyvin.

Tarina pohjautuu siihen, että ennen Britanniassa (Ja monessa muussakin paikassa, luulen?) mies saattoi pelkällä allekirjoituksellaan määrätä vaimonsa tai tyttärensä suljettavaksi mielisairaalaan. Käytäntö jatkui 50-luvulle asti, ja monet näistä (Ainakin alun perin!) useinkin aivan terveistä naisista pääsivät pois vasta 90-luvulla kun sairaaloita suljettiin.

Hyvä kirja, mutta vielä en ole ihan varma, onko tämä todella hyvä. Tämä saattaa hyvinkin kuulua niihin, jotka jatkavat elämäänsä ajatuksissa ja kasvavat aikaa myöten suuremmiksi.


Ensimmäinen lause: Let us begin with two girls at a dance.


Ulkoasu: Todella kaunis kansi! Siitäkin pidän miltä kirja näyttää sisältä, fontti on mukavan ilmavaa. Kannen kuva: Condé Nast Archive/CORBIS.

Kustantaja Headline Review 2006, 277 s.