Arto Salminen: Varasto

Olen jahkaillut Arto Salmisen lukemisen kanssa siitä asti kun hänen tuotantoaan alkoi blogeissa näkyä. Toisaalta kirjailija kiinnosti, mutta arvelin tekstin kuitenkin olevan turhan karua makuuni. Mika Kukkonen oli se joka lopulta innosti hakemaan Suomalaisen alepöydästä Varaston jota olin siellä hiplaillut jo aiemmin.

Ja kiitos vain, se kyllä kannatti. Ajoituskin sattui olemaan sopiva: olin jo valinnut muuta luettavaa, kun tulikin sellainen fiilis ettei nyt tee mieli mitään kaunista vaan aivan jotain toisenlaista, ja sen tarpeen tuore ostos täytti erinomaisesti. Varasto vie lukijan maailmaan jonka olemassaolo on monen mielestä kenties helpompi vain unohtaa. Mutta monelle muulle se on todellisuutta, siksipä siis sinnekin on syytä välillä kurkistaa.

Siinä maailmassa viikonloppuhoito huijaa maalikaupan huonotapaisen varastomiehen perheenisäksi, työttömäksi jäävän työkaverin kohtalona on päätyä Alkon eteen kerjäämään saastaisinen naamoineen ja kohmeisine kourineen ja seksiä haluavan vanhemman naisen on huolittava kotiinsa ryyppäävä äijä joka pyyhkii räkää housuihinsa.

Ei mitään nättiä meininkiä siis ollenkaan, mutta Salminen toteuttaa sen tyylillä. Varastomies Rouskun kerronta on välillä vähän turhankin tyylikästä ollakseen täysin uskottavaa, mutta eipä se häirinnyt.

Huumori puri myös, aiheuttaen muutamia kunnon tyrskähdyksiä vielä kyseisten kohtien uudelleenluennallakin. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvinkin positiivinen. Kyllähän se teksti karuakin oli, mutta sellaisena virkistävä poikkeus normaaliin lukemistooni. Lisää täytyy saada taas tätäkin lajia, ja kävinkin jo hakemassa samaisesta alepöydästä omakseni myös kappaleen Paskateoriaa.

Ensimmäinen lause: Istuin kahvihuoneessa ja leikkelin kynsiäni.

Ulkoasu: Tehokas väriyhdistelmä ja hyvältä näyttää muutenkin. Graafinen suunn.: Mika Tuominen.

Kustantaja WSOY 2007, 2. painos (1. painos 1998), 148 s.