tiistai 17. tammikuuta 2012

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kustantaja Olli Suomisen elämä menee sekaisin hänen nuoruudenrakastettunsa Kerttu Karan kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan myötä.

Päätin jo joskus marraskuussa aloittavani uuden kirjavuoden niin että se tuntuu juhlalta: nimittäin sukeltamalla viimeinkin Harjukaupungin salakäytäviin. Sateenvarjon alle, päärynämekossa, etsimään M-hiukkaskeskittymiä (Miten helppoa onkaan uskoa että sellaisia tosiaan on!). Jääskeläinen on kahdella edellisellä kirjallaan tehnyt itsestään suosikkikirjailijani, ja hänen tekstiinsä palaaminen oli nautinnollista. Toisaalta kirja tuntui alusta lähtien kuin vanhalta tutulta, toisaalta taas kutkutti ajatus siitä, että saan taas lukea uuden mielikuvituksellisen, arkisen maailman paikaltaan vinksauttavan tarinan enkä yhtään tiedä, mitä edessä mahtaa olla.

No, on mulla moitelistakin, joka ei tosin liity kirjan laatuun vaan siihen että kirja ja omat mieltymykseni eivät joka asiassa onnistuneet kohtaamaan. En esimerkiksi pidä siitä, jos kirjassa selostetaan usein ja pitkään henkilöiden näkemiä unia, ja yleensä vain silmäilen ne melko pikaisesti. Tässä tapauksessa ne olivat sentään Jääskeläisen kirjoittamia unia ja jaksoin ne kyllä lukea, mutta olisin pärjännyt vähemmälläkin. :) Toinen ongelma oli Facebook. Vaikka sen osuus tarinaan hyvin istuikin, niin vierastan kirjan sitomista tiettyyn aikaan tuollaisen "muotivillityksen" kautta. Mahtaako kirja tuntua vanhentuneelta, jos sen lukee kymmenen vuoden päästä? Ehkä kirjailija on halunnutkin kirjoittaa tämän ajan romaanin vähät välittäen mahdollisesta vanhentumisesta, mihin hänellä toki onkin oikeus, mutta itseäni asia silti häiritsee. Ja vielä kolmantena: koska lapset ja aivan erityisesti pikkupojat ovat nykyään heikko kohtani, Ollin epämääräisen välinpitämätön suhtautuminen poikaansa ärsytti välillä aika reilusti.

Ihan yhtä lumoutunut en ollut tätä lukiessani kuin aiempien kirjojen kohdalla, mutta nautin kyllä moitteista huolimatta. Ja kyllä se siltä juhlalta tuntui. Kadoksissa ollut lumouskin alkaa hiipiä mieleen nyt, runsas viikko lukemisen jälkeen. Sitä vain harmittelen että tunnen Jyväskylää niin onnettoman huonosti!

Vaihtoehtoisista lopuista omaan kappaleeseeni osui blanc, mutta rougenkin kävin lukemassa. Vaikka molemmat toki ovatkin hyvin elokuvallisia, niin kyllä mulle se oikea on blanc. Karri oli aivan oikeassa. Niin sen kuului mennä.

Ensimmäinen lause: Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.

Ulkoasu: Juuri oikea kansi tälle kirjalle! :) Bonuspisteitä juurakkoteeman vilahtamisesta myös osien alussa ja sisäkansien karttakuvioista. Kansi ja välilehdet: Jussi S. Karjalainen.

Kustantaja Atena 2010, 372 s.

14 kommenttia:

  1. Hyvin monet jutut ovat olleet enemmän tai vähemmän muotivillityksiä. Kaikki vanhenee.

    En yleensä myöskään tykkää unista kirjoissa, mutta minusta tässä ne olivat perusteltuja, kun kirja muutenkin liikkuu todellisuuden rajamailla.

    VastaaPoista
  2. Minulta jäi toinen loppuvaihtoehto kokonaan lukematta, enkä edes muista kumpi lukemaani kirjaan osui... Tuo alkulause kyllä tempaisi taas mukaansa, pitäsi ehdottomasti saada kaikki Jyväskylässä asuvat kaverit lukemaan tämä :)

    Nykyisin kirjoittaminen on siinä mielessä vaikeaa, että blogit, internet, sen käyttötavat jne. ovat tavallaan kiinteästi monen arkielämään kuuluva osa mutta silti esim. facebookin käyttökin on minusta muuttunut hirveästi sen alkuajoista ja siksi kuvailut voivat tuntua nopeasti vanhentuneilta. Toisaalta taas vaikka jonkun nuoren aikuisen elämästä kertominen niin että tämä ei mene koskaan nettiin olisi tavallaan jotenkin vähän erikoiskannanotto sekin, jos siis jonkinsortin realismia kirjoitetaan. Vaikeita juttuja siis.

    VastaaPoista
  3. Harjukaupungin salakäytävät oli minulle yksi parhaista vuonna 2010 lukemistani kirjoista ja edelleen tulee oikein lämmin ailahdus, kun kirjaa muistelen. :) Minullakin oli versio blanc enkä ole vieläkään lukenut rougea.

    Lukiessani Facebook hieman häiritsi minua, mutta nyt ajattelen, että esim. 10-20 vuoden kuluttua se voi tuntua samalla tavalla viehättävältä, jopa viattomalta, kuin nyt 80-luvun elektroniikkapeleistä tai lankaliittymistä lukeminen. Aikalaiskuvausta siis, mainiota!

    Jos olet Facebookissa, niin haepa huviksesi mm. Kerttu Kara, Olli Suominen tai Karri Kultanen. ;)

    VastaaPoista
  4. Olin ihan cinemaattisen pölyn vaikutuksen alainen tämän kirjan jälkeen. Siitäkin huolimatta, että tartuin kirjaan hiukkasen kriitiisellä otteella - niin paljon hehkuttelu sai minut varautuneeksi ;) Mutta oli se, ihan huippu! Olin myyty.

    VastaaPoista
  5. Tunnelma oli tämän kirjan vahvuus... kahdesta lopusta en ratkaisuna hirveästi tykännyt (ehdottomasti blanc!), mutta cinemaattien fiilis vietteli. Muistelen vieläkin sateenvarjoja... :)

    VastaaPoista
  6. Minullekin tämä oli yksi parhaita viime vuonna lukemiani kirjoja. Ja mieleenpainuva lukukokemus, näin vuosi jälkeenpäinkin vielä hymyilyttää kun mietin kirjaa:)

    VastaaPoista
  7. Minä odotan innolla Jääskeläisen muita teoksia, Lumikko jne. minulla on jo hyllyssäkin. Cinemaattisuus oli tässä i-ha-naa, olin aivan myyty ja sitten välillä pelotti ja hymyilytti ja huii.

    Mukava lukea sinun tekstiäsi tästä, palailla ja muistella. Facebook oli juu mielenkiintoinen näkökulma mutta toisaalta se myös palveli kirjaa.. En nyt ihan heti keksi muuta samankaltaista ratkaisua tuohon juonen kuljetteluun (mutta minäpä en olekaan kirjailija).

    Minä luin myös blancin ensin, sitten rougen. Blancista pidin minäkin enemmän ja haluaisin sen kovasti itselleni.

    (Hihii Katja, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
  8. Oi, Harjis ♥ Minun lempparikirja vuodelta 2010 ja edelleen se on muistissa niin vahvasti. Lumikko ja yhdeksän muuta- kirjasta pidin melkein yhtä paljon ;)

    VastaaPoista
  9. Maija Haavisto: Olet kyllä aivan oikeassa muotivillityksistä, mutta en mahda mitään sille että tällaiset nykyajan teknologiset asiat välillä häiritsevät, varsinkin tällaisessa kirjassa joka muuten on hengeltään niin ajaton. :)

    Tessa: Totta tuokin, että se kaipaamani ajattomuus ja nykyajan realismi eivät välttämättä ole ollenkaan helposti sovitettavissa yhteen.

    Katja: Hih, pitipä käydä tutkimassa Facebookia! :D

    Valkoinen Kirahvi: Minä taas tartuin kirjaan uskaltaen olla lähes varma että rakastaisin sitä(kin) - cinemaattinen pöly on alkanut laskeutua päälleni kunnolla vasta viiveellä, mutta laskeutuupa kumminkin! :)

    Booksy: Luulenpa että kirja tulee mieleen kun seuraavan kerran olen sateenvarjon alla. :) Ja päärynämekko, jos sellainen jossain tulee vastaan niin saattaa olla pakko-ostos...

    Sanna: Kirja löytynee mun tämän vuoden top kympistäni... :)

    Linnea: Joo, juonen kuljetuksen kannalta Facebook kyllä istui tähän erittäin hyvin!

    Susa: Minä pidin Lumikosta ehkä vähän vielä enemmän - mutta kenties tämä olisi vienyt voiton jos olisin lukenut tämän ensin?!?

    VastaaPoista
  10. Olen aloittanut kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdin, jonka takia aion tähänkin kirjaan tutustua. Jos tämä sattuisi minunkin tapauksessani olemaan aarre.

    VastaaPoista
  11. Minä taidan kuulua siihen vähän harvinaisempaan porukkaan, jotka eivät olleet ihan täysin myytyjä tästä kirjasta. Pidin kirjasta valtavasti, mutta vuoden suosikkikirjojen joukkoon tämä ei listautunut. Muistan myös kokeneeni hieman häiritsevänä nuo pitkät selonteot henkilöiden unista. Pitäisi tutusta Jääskeläisen muuhun tuotantoon!

    VastaaPoista
  12. Sonja: Kannattaa kyllä tutustua! Ja munhan pitikin tulla ilmoittautumaan tuohon sun haasteeseesi, hyvä kun muistutit! :)

    Tuulia: Eipä ole olemassa sellaista kirjaa josta kaikki pitäisivät yhtä paljon. :)

    VastaaPoista
  13. Minä olin myös niin cinemaattisessa taikapölyssä, että en tajunnut mistään facebookista mitään vaan istuin koiraa pihalla vahtiessani ulkona lumisateessa Harjukauppunkia lukemassa. Hyvä etten saanut kuoleman tautia...Nyt jos tuon huomaisin, niin kuittaisin, sillä facebook ärsyttää minua jo muutenkin, mutta kun Pasi Ilmari on siitä niin innostunut (mistä hemmetistä hänellä on niin paljon aikaa joutavaan turhuuteen!), että lopetti bloginsa ja jatkaa facebookissa. Ei voisi uskoa, mutta totta se on.

    Siis kirja voisi olla jonkun muun kuin suomalaisen miehen kirjoittama, sillä niin virkistävän erilainen se on ja minä olen kova likka ikävystymään, kun miehet paasaavat. Ainoa tylsä asia Pasi Ilmarissa on typerä facebook lätinä, ei muuta ole vielä havaittu;-)

    VastaaPoista
  14. Virkistävän erilainen, tosiaankin - ei ihan istu vanhaan (ja siis muutenkin täysin virheelliseen ja luuloihin perustuvaan) käsitykseeni suomalaisen kirjallisuuden ankeudesta. :) Mahtavaa, että tällaistakin löytyy!

    VastaaPoista