sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Belitz-Henriksson, Oja & Ranta: Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista

Jenny Belitz-Henriksson kertoo esipuheessaan miten sai idean tähän kirjaan seitsemän vuotta sitten: "...olin matkalla Suomenlinnaan ja näin Kauppatorilla upean yli 70-vuotiaan naisen. Hän oli laittautunut kesäleninkiin, lierihattuun ja kasvoja koristi täydellinen meikki. Se, miksi kiinnitin rouvaan huomiota, oli hänen köynnösmäinen yläkehoa kuvittanut ja leningin alta pilkistänyt upea tatuointinsa." Tuo nainen ja hänen tarinansa jäivät ikävä kyllä tuntemattomiksi, mutta 32 muuta, 17-67 -vuotiasta upeaa, kaunista ja rohkeaakin naista kertoo tässä kirjassa omansa Belitz-Henrikssonin haastattelujen sekä Laura Ojan ja Raisa Kyllikki Rannan näyttävien valokuvien kautta.

Olen jo pitkään tiiraillut uteliaana (toivottavasti edes suunnilleen huomaamattomasti :) millaisia tatuointeja ihmisillä on. Mieltäni kiehtoo se, miten monenlaisia ja monenlaisissa paikoissa niitä voi olla. Sekin kiinnostaa, miten kukin on omat tatuointinsa päätynyt ottamaan ja millaisia kommentteja niistä on saanut kuulla. Tämän kirjan parissa pääsinkin tyydyttämään uteliaisuuttani oikein urakalla.


Mia Kuivamäki. Kuva: Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta
Monet kirjan naisista ovat runsaasti tatuoituja, joillakin kuvia on vain yksi - joka tosin saattaa peittää koko selän. Suhtautuminen asiaan vaihtelee: joku on ottanut tatuointeja näkyviin paikkoihin, toinen taas sellaisiin että kaikki saa peitettyä, yksi keskustelee mielellään aiheesta uteliaiden kanssa, joku muu taas ei jaksaisi kyselijöitä. Hajontaa on odotetusti myös ympäristön reaktioissa. "Lapsesi tulevat häpeämään sinua", saattaa asiakas sihahtaa tatuoidulle kahvilan työntekijälle. Toisaalla mummo kiskoo lapsenlapsensa hihoja ylös kehuakseen tämän tatuointeja innoissaan ystävilleen. Naisille itselleen kuvat ovat luonteva, arkipäiväinenkin osa omaa kehoa. Mukavaa on myös huomata kuinka kukin on löytänyt oman tyylinsä; vaikka kirjassa näkyvistä tatuioinneista oikeastaan suurin osa on sellaisia, etten voisi niitä itselleni kuvitella, kantajiensa iholla ne kaikki näyttävät olevan kotonaan.

Destemóne Koivunen. Kuva: Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

Itselläni ei toistaiseksi ole yhtään tatuointia, mutta mielessä on kyllä erinäisiä (kirjallisia :) ideoita. Tätä kirjaa lukiessani huomasin suhtautuneeni suunnitelmiini vähän turhan ryppyotsaisesti, hakemalla merkityksiä sinnekin missä niitä ei välttämättä tarvita. Hieman ehkä yllätyinkin siitä, kuinka monelle kuvat ovat "vain" koristuksia. Ei-niin-vakavaa asennetta voi opetella Anni Lötjösen kertomuksesta eräästä tatuoinnistaan:

"Johanna Tukiainen -tatuoinnin voitin kaverini tatuointiliikkeen leikkimielisessä huutokaupassa. Osallistuin huutokauppaan vitsillä, mutta yllättäen sainkin tekstarin, että onneksi olkoon neiti, olet voittanut. Kuvaa kaupattiin hauskasti markoilla, ja olin tehnyt korkeimman tarjouksen, joten 60 markalla eli noin kymmenellä eurolla minuun tatuoitiin Johannan kuva. Tekstitatuointien lisäksi tämän kuvan kohdalla mietin kauemmas tulevaisuuteen, että mitähän mieltä olen tästä ihooni ikuistetusta vitsistä sitten, kun se ei enää naurata. Hetken mietittyäni kysymys kääntyikin syyksi kuvan ottamiselle, vasenta reittäni katsoessani muistan, että elämää ei tarvitse ottaa liian vakavasti."

Ihan noin leikkimieliseksi en ehkä ajatellut heittäytyä, mutta pidän tarinasta. :) Ja ylipäätään kirjaa lukiessani sisäistin aiempaa paremmin sen, että jos nyt vain yksinkertaisesti satun pitämään ajatuksesta jonkin tatuoinnin ottamisesta, niin minähän voin sellaisen ottaa.

Eveliina Tammenlaakso. Kuva: Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

Eräs tärkeä pointti kirjassa on tietysti naisnäkökulma. Edelleen tatuoinnit ovat hyväksytympiä miehille kuin naisille, ja kirjan tekijät haluavatkin hälventää ennakkoluuloja ja näyttää että tatuoinnit ovat salonkikelpoisia. Suosittelen tutustumista, jos aihe vain suinkin kiinnostaa! Ja lopuksi täytyy tietysti udella, että minkähänlaisia tatuointeja blogin lukijoilta mahtaa löytyä?

Inka Halme. Kuva: Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta
Lisää kuvia voi kurkkia kirjan nettisivuilta.

Ulkoasu: Kirja on näyttävä kokonaisuus, ja etukannen kuvakin mielestäni todella onnistuneesti valittu. Kannen kuvat: Laura Oja & Raisa Kyllikki Ranta, kansi, ulkoasu ja taitto: Suvi Otranen.

Kustantaja Tammi 2013, 159 s.
Marja Rautavaara. Kuva: Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

9 kommenttia:

  1. Tatuoinnit eivät aineena minua henkilökohtaisesti suuremmin kiinnosta, mutta nuo kirjan kuvat ovat kyllä näköjään niin hienoja, että melkein sen vuoksi tekee mieli selailla tuota kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia tosiaan.
    Minullakaan ei ole tatuointeja. Vuosia sitten säästin kyllä rahaa tatuointiin ja kävin liikkeessä selailemassa mallejakin, mutta lopulta ostin olohuoneeseen uudet verhot. :)
    Muiden ihmisten tatuointien suhteen olen jossain määrin ilkeä: en voi ymmärtää, miksi joku ottaa toista kymmentä tatuointia, jotka eivät millään lailla liity toisiinsa tyyliltään tai aiheiltaan. Kömpelöt tatuoinnit harmittavat ja taidolla tehtyjä ihailen.

    VastaaPoista
  3. sannabanana: Kuvat ovat kyllä katselemisen arvoisia!

    Maija: Kömpelöiden tatuointien näkeminen kyllä harmittaa. (Myötähävettävää tarjolla Feissarimokissa... :D)

    Mutta jotkut sitten taas ovat todella upeita. Jotenkin tämä kirja onnistui myös avaamaan ajatuksia sellaisillekin tyyleille jotka eivät omaa silmää ole niin miellyttäneet.

    VastaaPoista
  4. Tämä täytyy hankkia! Näkökulma kuulostaa kiinnostavalta. Mulla on 4 tatuointia ja koen ne myös ennen kaikkea koristeiksi. Niillä ei ole sen kummempaa syvällistä merkitystä, vaikka ne muistuttavat tietyistä elämänvaiheista ja paikoista. En myöskään koe itseäni "tatuointi-ihmiseksi", en suhtaudu niihin kovin intohimoisesti. Tatuoinnit on nykyään niin yleisiä, että tulevaisuudessa nähdään paljon tatuoituja mummoja :)

    VastaaPoista
  5. Saattaa olla, etten muuan terveydellisestä syystä voi ottaa tatuointia, joten sitäkin kovempi hinku moisiin on :( jaksan myös usein ihailla eri ihmisten erilaisia kuvia, tarinattomia tai omistajalleen merkityksellisiä. Kirja on siis pakko lukea :D

    VastaaPoista
  6. Aah, lainasin tämän juuri kirjastosta ja olen innosta puhkuen jo selaillut kuvia läpi, vaikka perehdynkin teksteihin vähän tarkemmin joskus myöhemmin.

    Olen koko ajan yhä innostuneempi ja innostuneempi tatuoinneista. Minäkin yritän mahdollisimman hienovaraisesti töllöttää ihmisten kuvia, koska jotkut niistä ovat aivan uskomattoman hienosti toteutettuja. Haluaisin itsekin ottaa tatuoinnin, mutta en ole pahanlaatuisen neulakammon vuoksi saanut vielä aikaiseksi. Ideoita on ihan liikaa, joten pitää varmaan hiukan karsia niitä, koska en kuitenkaan halua peittää itseäni kokonaan kuvilla :D Olen myös pikkuhiljaa luopunut ajatuksesta, että jokaisella kuvalla pitäisi olla joku syvällinen filosofinen merkitys, vaikka ensimmäisellä kuvallani tulee todennäköisesti sellainen olemaan.

    Paasaan varmaan aiheesta lisää, kun olen saanut kirjan luettua, koska voisin tarinoida aiheesta vaikka kuinka paljon. Kiva kun tätä käsitellään myös kirjablogeissa!

    VastaaPoista
  7. Olin aivan unohtanut tämän! Pistinkin heti varaukseen :)
    Minulla on muutama tatuointi, mutta kauheasti lisää ei ole suunnitteilla. Kaikki tatskani ovat minulle henkilökohtaisia, osasta haluan kertoa osasta en. Hyvä, että tällainen kirja on tehty kaikille uteliaille (kuten minä itse!) :)
    Silti joskus tuntuu, että ihmiset hölmistyvät, jos en halua kertoa kuvastani puolitutuille tarkemmin tai riisuutua kokonaan sukujuhlissa, jotta he näkisivät esimerkiksi selästä pilkottavan tatuoinnin...
    Olen ottanut tatuointini ehdottomasti itseäni varten, vaikkakin olen niitä esimerkiksi blogissani halunnut näyttää. Kaikelle lienee paikkansa :)

    VastaaPoista
  8. Täytyypä tänään kirjastokäynnillä katsoa löytyykö tätä sieltä kun en ole aiemmin muistanut.

    Itseltäni löytyy kaksi tatuointia, joilla molemmilla on minulle henkilökohtainen merkitys. (Ne eivät jää ainoiksi.) En osaa kuvitella itselleni kuvaa "muuten vain", vaan niiden täytyy merkitä itselleni jotain, olla muistoja jostain.

    Minäkin mielelläni katson muiden tatuointeja, mutta yritän olla tuijottamatta ;D

    VastaaPoista
  9. Mafalala: Tatuoituja mummoja tosiaan tulevaisuudessa riittää! :) Joku tuossa kirjassa miettikin että on jännä nähdä, seuraako meitä sukupolvi joka haluaa pitää ihonsa ihan puhtaana.

    Pia: Harmi, jos et voi! Ja niinhän se usein menee että juuri sitä tekee mieli mitä ei voi saada... :)

    Suvi: Mullakin alkaa olla huolestuttavan paljon ideoita... :D Kiva tietää että tästä on lisää juttua tulossa, täytyypä tulla sitten lukemaan!

    Anni: Monenlaista suhtautumista omiin kuviin tosiaan löytyi kirjaan haastatelluilta, osa oli sinun linjoillasi ja osa ihan toisella - ja kaikki tietysti aivan yhtä oikeassa! :)

    Villasukka kirjahyllyssä: Ihan sillä tavalla "muuten vaan" otettua kuvaa, että menisin vaikkapa liikkeeseen selaamaan katalogeja ja valitsisin sieltä jotain, en minäkään oikein osaa itselleni kuvitella. Mutta kun niitä kirjallisia aiheita mietin, niin esim. jokin sitaatti, josta pidän todella paljon, voisi toimia oikein hyvin vaikka sillä ei sen syvempää merkitystä itselleni olisikaan.

    VastaaPoista