lauantai 12. maaliskuuta 2016

Arto Lappi: Harakan paja, Lumiputous & Laululento

Lueskelin kolme omistamaani Arto Lapin mitallisten runojen kokoelmaa putkeen muiden kirjojen lomassa - en nimittäin malttanut lopettaa kun ensin tulin yhteen viimein tarttuneeksi. Tämä on taas sellaista mun suosikkirunouttani: vähiin sanoihin pakattuja isojakin ajatuksia, ohimeneviä hetkiä ja maailman pienten kauniiden asioiden huomaamista.

Aihevalikoimaan mahtuu luontoa, vaellusta, lapsuutta, vanhuutta, vanhemmuutta, avioliittoa, arkea, kuolemaa, antikvariaatteja. Ajatteluttavia havaintoja yhdestä jos toisestakin asiasta. Täytyy lukea vielä uudestaan ja merkitä parhaat helposti palattaviksi.

Suosikikseni näistä kolmesta nousi Harakan paja, jossa tuli vastaan eniten itseäni puhuttelevia runoja, etäisimmäksi taas jäi viimeisenä lukemani Laululento. Siinä melko moni teksti meni ohi, eivätkä ne usein olleet yhtä lyhyitä ja tiiviitä kuin kahden muun runot. Lyhyitä toki edelleen, mutta kun on juuri saanut tottua siihen että kolmeen tai viiteen pieneen riviin mahtuu kaikki oleellinen, kahdeksankin tuntuu jo turhauttavan paljolta!

Kustantaja Sammakko 2007/2009/2011, 136 + 90 + 119 s.

4 kommenttia:

  1. Oma suosikkini Arto Lapilta on Oravan portaat! Se oli myös ensimmäinen jonka luin, joten ehkä sillä oli jotain vaikutusta asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon muistankin tulleen joskus kirjastossa vastaan, täytyypä poimia kotiin tuotavaksikin. :)

      Poista
  2. Olen lukenut pari Lapin teosta, mutta en tuota vuonna 2011 ilmestynyttä ainakaan. Minäkin olen fani, sillä eihän näistä voi olla pitämättä. Hyvän tuulen runoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin on kyllä helppo ihastua - ja nämä ovat myös sillä tavalla helposti lähestyttäviä että voi hyvin suositella sellaisellekin joka vähän arastelee runoja. :)

      Poista