Myöhemmin, kotinurkilla, tutkitaan todella karmealla tavalla viimeisteltyä murhaa. Hiljalleen alkaa näyttää siltä, että tapaukset saattavat hyvinkin liittyä toisiinsa, mutta asian selvittäminen vaatii reissun serbialaiseen kylään katsomaan erästä vanhaa hautaa.
Murhajuonen kanssa edetään tällä kertaa parin ehkä hieman kaukaa haetun tuntuisen yhteensattuman kautta, mutta eipä sekään juuri haitannut kun nautiskelin Adamsbergin ja muun murharyhmän omalaatuisesta seurasta ja erikoisesta ajatuksenjuoksusta. Edellisen osan tapaan koko porukka persoonineen pääsee paremmin esiin kuin sarjan alkupäässä, ja se tekee Vargasin kirjoista entistä parempia. Tuttuun tapaan myös sivuhenkilöistä löytyy kiinnostavia tyyppejä. Ei kai tähän tarvitse todeta muuta kuin että onneksi on pari suomennettua osaa vielä lukematta ja lisääkin toivottavasti tulossa!
Ensimmäinen lause: Komisario Adamsberg osasi silittää paitoja.
Ranskankielinen alkuteos: Un lieu incertain (2008)
Suomentanut Marja Luoma
Kustantaja Gummerus 2011, 2. painos (1. painos 2010), 527 s.
En muista juuri tämän dekkarin yksityiskohtia, mutta olen Vargas-fani! Olen lukenut monta, monta. Viihdyttäviä eikä mässäillä liialla väkivallalla.
VastaaPoistaTotta, vaikka näissä useinkin on tosi raakoja tekoja, Vargas kuvaa asiat niin ettei tule mitään mässäilyn tuntua.
PoistaVargas on taitava ja tuo mitä totesin teoksesta "Hyisiä aikoja" pätee mielestäni läpi koko tuotannon: kaikki lukijansa kirjalliseen kaamokseen syöksevät kaaoksen elementit ovat somasti tyrkyllä. Jottei näin käy, tarvitaan Vargasin tasoinen vahvakynäinen tieteen ammattilainen sekä Adamsbergin kaltainen vastavirtainen, poikkitieteellinen komisario karikkojen väistämiseksi. Ja eihän tuosta Adamsbergistä voi olla tykkäämättä...
VastaaPoistaAllekirjoitan! :)
PoistaTämä oli minulle uusi tuttavuus, innostuin kovasti kun dekkariin oli otettu mukaan vampyyrejä. Yhteensattuma(t) tuntuivat minustakin vähän kaukaa haetuilta. Onneksi värikkäät hahmot paikkasivat yhteensattumia.
VastaaPoista