Sotien jälkeen syrjäinen ulkosaariston seurakunta saa uuden papin.
Luodot ovat niin kaukana etteivät ne yleensä mahdu edes karttoihin eikä
sinne ole vakituiseksi kirkkoherraksi kukaan hakenut miesmuistiin, mutta
kun Petter Kummel toimeliaan vaimonsa Monan ja vuoden ikäisen
Sanna-tyttären kanssa rantautuu kirkkosaareen, hän tuntee tulleensa
oikeaan paikkaan.
Luotolaiset ihastuvat sympaattiseen pappiinsa (joka laulaakin paljon paremmin kuin edeltäjänsä, ja sitä täällä arvostetaan, joten mitä siitä vaikka saarnat toisinaan roikkuvatkin niin ohuen punaisen langan varassa että on kiinnostavaa seurata miten hän selviytyy loppuun asti), ja Petter ihastuu hymyilevään seurakuntaansa (vaikka oppiikin pinnanalaiset jännitteet - itäluotolainen ei erityisen innokkaasti ryntäisi kiskomaan hukkuvaa länsiluotolaista avannosta).
Vaikka syrjässä ollaankin, täällä on asiat hyvin. Luotojen luonnosta saa nauttia lukiessakin. Talvella jää moninkertaistaa pitäjän pinta-alan ja avaa potkukelkkareitit naapurisaariin, keväällä ollaan hetki ihan eristyksissä ennen kuin jäät yhtäkkiä lähtevät hillittömällä rytinällä. Elämäniloisen nuoren papin luontevasti kuvattu usko lämmittää ateistiakin.
Jos Petter Kummel perheineen vain saisi asuttaa Luotojen pappilaa kaukaiseen eläkeikään asti, se olisi niin oikein kuin voi olla, mutta elämällä on omat mutkansa eivätkä ne aina ole reiluja.
Ei mennyt Finlandia-palkinto hukkaan kun se tälle myönnettiin. Vaikka alussa ihastuinkin siihen kuinka kerronta pulppuaa Monan touhutessa, lopulta Jää vie mukanaan erityisesti hiljaisella voimallaan. Jos on tuntikausia kirjan sulkemisen jälkeen edelleen syvällä sen maailmassa ja ajattelee että miksi sen elämän nyt niin piti mennä, niin onhan se selkeä huipputeoksen merkki. Tunnekuohu ei ainakaan vähentynyt siitä, kun luin tämän haastattelun ja mietin kuinka paljon kirjassa onkaan Ulla-Lena Lundbergin oman lapsuudenperheen todellista historiaa. Todella hieno kirja.
Ensimmäinen lause: Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.
Ruotsinkielinen alkuteos: Is (2012)
Suomentanut Leena Vallisaari
Kustantaja Teos & Schildts & Söderströms 2012, 366 s.
Luotolaiset ihastuvat sympaattiseen pappiinsa (joka laulaakin paljon paremmin kuin edeltäjänsä, ja sitä täällä arvostetaan, joten mitä siitä vaikka saarnat toisinaan roikkuvatkin niin ohuen punaisen langan varassa että on kiinnostavaa seurata miten hän selviytyy loppuun asti), ja Petter ihastuu hymyilevään seurakuntaansa (vaikka oppiikin pinnanalaiset jännitteet - itäluotolainen ei erityisen innokkaasti ryntäisi kiskomaan hukkuvaa länsiluotolaista avannosta).
Vaikka syrjässä ollaankin, täällä on asiat hyvin. Luotojen luonnosta saa nauttia lukiessakin. Talvella jää moninkertaistaa pitäjän pinta-alan ja avaa potkukelkkareitit naapurisaariin, keväällä ollaan hetki ihan eristyksissä ennen kuin jäät yhtäkkiä lähtevät hillittömällä rytinällä. Elämäniloisen nuoren papin luontevasti kuvattu usko lämmittää ateistiakin.
Jos Petter Kummel perheineen vain saisi asuttaa Luotojen pappilaa kaukaiseen eläkeikään asti, se olisi niin oikein kuin voi olla, mutta elämällä on omat mutkansa eivätkä ne aina ole reiluja.
Ei mennyt Finlandia-palkinto hukkaan kun se tälle myönnettiin. Vaikka alussa ihastuinkin siihen kuinka kerronta pulppuaa Monan touhutessa, lopulta Jää vie mukanaan erityisesti hiljaisella voimallaan. Jos on tuntikausia kirjan sulkemisen jälkeen edelleen syvällä sen maailmassa ja ajattelee että miksi sen elämän nyt niin piti mennä, niin onhan se selkeä huipputeoksen merkki. Tunnekuohu ei ainakaan vähentynyt siitä, kun luin tämän haastattelun ja mietin kuinka paljon kirjassa onkaan Ulla-Lena Lundbergin oman lapsuudenperheen todellista historiaa. Todella hieno kirja.
Ensimmäinen lause: Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.
Ruotsinkielinen alkuteos: Is (2012)
Suomentanut Leena Vallisaari
Kustantaja Teos & Schildts & Söderströms 2012, 366 s.
Olihan tämä hyvä kirja. Samaa mieltä kanssasi Monan pulppuavan touhuilun suhteen!
VastaaPoistahttp://leevilevitoi.blogspot.fi/2013/07/ulla-lena-lundberg-isjaa.html
Tää kirja kiinnostaa mua. En oo Lundbergin kirjoja lukenutkaan.
VastaaPoistaLuin jään heti kun se oli valittu Finlandiavoittajaksi. Me olemme saaressa monta kuukautta vuodessa, joten se saarielämä oli se juttu mikä kiehtoi tässä kirjassa, samoin historia. Hieno kirja.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä. Taas uusi kirja TBR-listalle! :)
VastaaPoistaPidin tästä kovasti, ja pitkään minunkin mieleni viipyili kirjan tunnelmissa ja tapahtumissa. Upea teos!
VastaaPoistaRakastuin tähän kirjaan ihan kunnolla. Pitäisikin ottaa jonain rauhallisena hetkenä Jää uudelleen luettavaksi.
VastaaPoistaMinustakin tämä on upea kirja! Olen lukenut tämän jälkeen kirjailijalta myös Leon, ja sekin oli hyvä. Jatkoa luultavasti seuraa :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista, hienoa että tämä on tehnyt vaikutuksen moneen muuhunkin! :)
VastaaPoistaLundbergia voisi kyllä lukea enemmänkin.
Itselleni tämä kirja on yksi niistä harvoista the kirjoista, joiden jälkeen en kyennyt muutamaan viikkoon lukemaan yhtään mitään. Niin hurjasti tämä vei mukanaan ja elin Luotojen elämää ja surin heidän mukanaan. Suosittelenkin tätä kirjaa joka kerta jokaiselle, joka kysyy vinkkejä luettavaksi.
VastaaPoistaLuettu on, romaani teki kyllä suuren vaikutuksen. Haluan ehdottomasti lukea jossain välissä muitakin Lundbergin kirjoja.
VastaaPoista