Tuntuu että oma kuvaukseni kirjasta toistaisi joka toisen sanan takakansitekstistä, joten lainaan suosiolla siitä pätkän:
"Margaret Lea on töissä isänsä antikvariaatissa. Hän lukee vain kuolleiden kirjailijoiden teoksia ja kirjoittaa harrastuksekseen elämäkertoja unohdetuista kirjailijoista. Eräänä päivänä hän saa kirjeen Vida Winteriltä, joka on kuuluisimpia ja rakastetuimpia nykykirjailijoita. Vida Winter haluaa, että Margaret kirjoittaa hänen elämäkertansa. Kirjailija on aina ollut salamyhkäinen ja keksinyt menneisyydestään mitä uskomattomampia versioita vuosien varrella. Nyt hän on jo vanha ja sairas ja haluaa vihdoin kertoa totuuden."
Kolmastoista kertomus kertoo kirjoista, tarinoista, sisaruksista ja menneisyydestä, joka ei jätä rauhaan ennen kuin siitä kertoo jollekin. Monet ovat tästä pitäneet, ja voin yhtyä heidän mielipiteeseensä! Ei tämä ihan huippu ole, mutta erittäin viihdyttävä kyllä. Parasta lukemisessa taisi olla samastuminen henkilöiden kirjojen rakastamiseen! :)
Vähän harmittaa, etten ole lukenut Kotiopettajattaren romaania ennen tämän lukemista, koska siihen viitattiin usein. Ei sen takia mitään oleellista jäänyt ymmärtämättä, mutta kuitenkin!
Ensimmäinen lause: Oli marraskuu.
Englanninkielinen alkuteos: The Thirteenth Tale (2006)
Kustantaja Tammi 2007, suom. Salme Moksunen, 419 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti