perjantai 18. tammikuuta 2013

Terry Pratchett: Valon tanssi

Kiekkomaailmaa uhkaa yhteentörmäys valtavan punaisen tähden kanssa, ja pian yksi jos toinenkin haluaa löytää Rincewindin, velhon jonka päässä asuu maailman pelastamisessa tarvittava loitsu.

Ja siinä sivussa sitten tapahtuu monenmoista. Juoni ei oikeastaan juuri jäänyt mieleen, sikäli kuin siitä missään vaiheessa olinkaan kunnolla selvillä, sillä se oli yhtä sekava kuin ensimmäisessäkin kirjassa. Mutta eipä se taaskaan haitannut vaan viihdyin kyllä, kunhan vain pääsin ensin lukemisessa kunnolla vauhtiin. Uskon pitkäkestoisen alkutihkaisun johtuvan siitä, että ryhdyin lukemaan tätä liian pian Magian värin jälkeen. Sen verran samanlaisia nämä ovat. Täytynee pitää vähän pidempi tauko ennen seuraaviin osiin jatkamista, vaikka ne ovatkin oletettavasti parempia!

Ja jatkaahan tosiaan aion, sillä Pratchett on jo näillä ensimmäisillä parodiahenkisillä osilla onnistunut koukuttamaan sopivasti ja vakuuttamaan siitä, että Kiekkomaailma on paikka jossa haluan jatkossakin viettää aikaa. Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uusiin hahmoihin tutustumista ynnä muita kokemuksia!

Ensimmäinen lause: Aurinko nousi hitaasti aivan kuin ei olisi ollut varma, oliko nouseminen vaivan väärti.

Englanninkielinen alkuteos: The Light Fantastic (1986)

Ulkoasu: Täytyy kai vain sanoa samaa kuin edellisen kohdalla: kansí on kirjan henkeen sopiva vaikka ei muuten sen kummemmin silmää miellytäkään :) Kannen kuva: Josh Kirby.

Kustantaja Karisto 2004, suom. Marja Sinkkonen, 232 s.

2 kommenttia:

  1. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, tämä on ilmestymisjärjestyksessä toinen Kiekkomaailma-romaani. Joka tapauksessa tässä jo alkaa olla viitteitä siitä miten Pratchett kirjoittaa samalla kertaa kevyesti ja vakavasti, ja huumori kytkeytyy syvällisempään pohdintaan maailman olemuksesta.

    Ihan täydessä vedossa Pratchett ei vielä tunnu olevan, ja kokonaisuus on hiukan sekava. Monet lupaavasti kehitetyistä sivuhahmoista ihan kuin lässähtävät kesken kaiken. Mutta ei hassumpi romaani siltikään.

    Luin tämän englanniksi aikoja sitten, ja nyt suomeksi uudestaan luettuna tuntui että kovin paljon teoksesta ei ollut mieleen jäänyt.

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä on tosiaan toinen. Ei tästä tainnut kauheasti jäädä mieleen näin tuoreeltaankaan, mutta Pratchettin huumori ja tyyli noin muuten kyllä miellyttävät, joten odotan myöhempiin teoksiin tutustumista innolla.

    VastaaPoista