maanantai 7. tammikuuta 2013

William Golding: Kärpästen herra

Viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja oli klassikko englantilaisista koulupojista, jotka päätyvät keskenään autiolle Tyynenmeren saarelle toisen maailmasodan aikana kun heitä kuljettava lentokone ammutaan alas. Aluksi saarella olo on jännittävää leikkiä, mutta kun valtapeli etenee ja sivistys murenee, osa pojista muuttuu suorastaan villi-ihmisiksi jotka käyttäytyvätkin sen mukaisesti.

Tapahtumien lähtökohta hieman häiritsi, koska en ainakaan näin yhtäkkiä keksi mitään syytä, miksi poikajoukkoa jonka nuorimmat ovat vain kuusivuotiaita, lennäteltäisiin toisella puolen maapalloa ilman vanhempiaan sodan aikana. Ehkä asialle löytyisi jotain todellisuuspohjaa Googlen uumenia tutkimalla mutta olkoon nyt, en taida olla ihan niin kiinnostunut että jaksaisin vaivautua. :)

Olihan se hätkäyttävää, millä tavalla muutos saarella tapahtui, mutta ei kirja silti järkyttänyt läheskään niin paljon kuin olisi voinut - ja paljonko sen olisi ehkä pitänyt. Johtunee pitkälti siitä, että en oikein päässyt yhdenkään henkilön lähelle enkä usko kenenkään jäävän erityisemmin mieleen. Homma meni lähinnä ulkokohtaiseksi läpilukemiseksi. Voi kyllä mennä osaksi senkin piikkiin, että kirja oli roikkunut muiden kiireiden vuoksi keskeneräisenä koko joulukuun ja lopulta halusin lähinnä vain päästä siitä viimein eroon.

Sama ongelma vaivaa tätä tekstiäkin: tavoitteena on pääasiassa saada viimeinenkin viime vuoden kirja blogiin asti niin että pääsen vihdoin tekemään yhteenvetoa, eikä kirjan tapahtumien suuremmalle mietiskelylle oikein riitä energiaa vaikka ainesta sellaiseen teoksessa kyllä olisikin. Tyydyn nyt ohjaamaan asiasta kiinnostuneet vaikkapa Joken luo! :)


Tästä omasta nuivanpuoleisesta suhtautumisestani huolimatta suosittelen kirjaan tutustumista. Jonain toisena ajankohtana olisin saattanut saada tästä irti hyvinkin paljon ajattelemisen aihetta.

Lukudiplomi-haasteesta kuittaan tällä kategorian Ihmisiä. Puolet suoritettu!

Ensimmäinen lause: Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti.

Englanninkielinen alkuteos: Lord of the Flies (1954)

Ulkoasu: Ei hullumpi! Sopivan alkukantainen. Kansi: Hans Andersson.

Kustantaja Otava 2003 (suomennoksen 1. painos 1960), suom. Juhana Perkki, 264 s.  

14 kommenttia:

  1. Minä aloitin tämän, mutta se jäi kesken, kun laina-aika loppui enkä viitsinyt lainata uudestaan. Samat epäuskottavuudet häiritsivät ja myös se, että en saanut hahmoista otetta. Jotenkin tämän silti haluaisin vielä lukea...

    VastaaPoista
  2. Minä luin tämän monta vuotta sitten ja muistaakseni pidin kovastikin. Silloin tällöin tekisi mieleni lukea uudestaan, mutta on liikaa uusia jonossa...
    PS. Ainakin Australiaan lähetettiin Englannista vuosikausia orpoja ja lastenkotien lapsia noihin aikoihin. Paitsi että suurin osa taisi saapua laivalla.

    VastaaPoista
  3. Kiitos linkkauksesta.

    Olet minusta oikeassa siinä että oli epäselvää, miksi pojat olivat saarella, eli minne heitä oltiin kuljettamassa ja miksi. Siitä minusta seuraa vain se, että tämä pitää nähdä vertauskuvallisesti, ei niinkään lasten käyttäytymisenä tai poikien, vaan nimeenomaan yhteisön, jossa ei ole ulkoisia "referenssejä" ...
    ***

    Itse pohdin mikä merkitys Kärpästen herra pörinällä oli teoksen keskivaiheilla, mutta minusta tämä oli lukemisen arvoinen ja varsin vaikuttavakin.

    VastaaPoista
  4. Minusta tämä oli oikein hieno kirja, juuri se ihmisyyden kariseminen/esiinnouseminen. Luen varmasti joskus uudestaankin.

    VastaaPoista
  5. Täytyy peesata nooraa, minustakin tämä oli hieno, joskin lukemisesta on noin ziljoona vuotta ehtinyt kulua. Silloin kauan sitten taisi olla ensimmäisiä "rankempia" kirjoja... ja teki kyllä vaikutuksen.

    (Muistan miten pettynyt olin, kun seuraava lukemani Goldingin kirja tuntuikin ihan tylsältä!)

    VastaaPoista
  6. Olen nooran ja Booksyn kanssa samaa mieltä: hieno kirja. Olen lukenut pari kertaa.

    VastaaPoista
  7. Ahmu: Harkitsin tämän jättämistä odottamaan parempaa ajankohtaa, mutta koska kokemus on opettanut että olen todella huono tarttumaan uudelleen kerran kesken jääneisiin kirjoihin, jatkoin lukemista. Oli myös sellainen olo että haluan saada kirjan luettua.

    sannabanana: Kiitos tiedosta! Eihän niitä poikien kotiasioita ynnä muita kauheasti käsitelty, mutta jotenkin jäin kuitenkin siihen käsitykseen etteivät he olleet orpoja, ja että olisivat olleet menossa kotiin. Jokke taitaa kyllä olla ihan oikeilla linjoilla siinä että tämä täytyy nähdä vertauskuvallisesti, minkä seurauksena tuon lentomatkan uskottavuus ei oikeastaan ole kovin oleellinen. Poikien piti päätyä saarelle tätä tarinaa varten joten sitten he vaan päätyivät? :)

    Jokke: Tuo pörinän merkitys jäi myös mietityttämään. Olen kyllä tyytyväinen että kirja tuli luettua.

    noora, Booksy & Margit: Sen verran tämä jäi vaivaamaan että joskus täytyy varmaan vielä kokeilla uudestaan, josko se hienous avautuisi sitten paremmin.

    VastaaPoista
  8. Alkuasetelma mietitytti minuakin, mikä vähän häiritsi tarinaan tempautumista. Ei ollut ihan minun kirjani, lukukokemus jäi aika laimeaksi.

    VastaaPoista
  9. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että heitä oltiin juuri lähettämässä muualle sodan vuoksi, mutta en tosiaan muista kuinka paljon siitä oli kirjassa mainittu ja ehkä sekoitan tämän seikan kirjan pohjalta tehtyyn leffaan? Kirja on minulla jäänyt Suomeen, mutta tekeekin tosiaan nyt mieli lukea uudelleen. Muistelen, että jotenkin se toisen maailmansodan fiilis oli tuossa kirjassa mukana muutenkin, tai sodan ylipäätään, ja kuinka arvot ja normit sotatilanteessa muuttuvat ja kuinka 'sodat' ja niiden osapuolet syntyvät ihmisten (poikien) luonteesta/olemuksesta johtuen.

    Britanniasta tosiaan lähetettiin aika paljonkin lapsia (orpoja ja muitakin) muihin Commonwealth-maihin sodan aikana, vähän niin kuin Suomestakin laitettiin lapsia Ruotsiin sodan jaloista.

    VastaaPoista
  10. Villasukka kirjahyllyssä: Samansuuntainen oli tosiaan omakin kokemukseni, harmi kyllä!

    sannabanana: Varmaankin tuollaisesta oli kyse. En muista että kirjassa olisi asiasta mainittu, mutta on toki voinut mennä ohikin! :)

    VastaaPoista
  11. Minä näin "Kärpästen herran" elokuvana joskus lapsena ja järkytyin syvästi. Luin se muutama vuosi sitten ja pidin kyllä kirjastakin.

    Pysäyttävin oli kohta, jossa pojat miettivät keskenään, että "Olisipa täällä joku aikuinen, sillä he tietävät aina mitä tehdä ja kuinka toimia oikein." Ja samaan aikaan ne viisaat aikuiset sotivat toisessa maailmansodassa...

    VastaaPoista
  12. Tuo luja usko aikuisten viisauteen kiinnitti omankin huomioni!

    VastaaPoista
  13. Minäkin olen lukenut tämän ensimmäisen kerran aika nuorena ja järkyttynyt hiukan. Luin sitten myöhemmin uudestaan ja oli edelleenkin pysäyttävä teos. Ja jostain syystä omaan blogiini tullaan tosi ahkerasti hakusanalla "kärpästen herra tiivistelmä" eli ilmeisesti kaikkia nykykoululaisia kirja ei kiinnosta ;).

    VastaaPoista
  14. Minä luin nyt tuon kirjan ja se oli todella vaikuttava. Yksi parhaista kirjoista koskaan. Teksti oli kyllä vaikeasti luettavaa tosi pitkien virkkeiden ja miljoonien adjektiivien takia, mutta se oli sivuseikka. Minä luin etukäteen tuon kirjan esittelyn jostain ja tiesin siten mikä kirjan juoni ja opetus on, mutta lukeminen antoi paljon. Minä luulen että kirjailijalla on ollut mielessä saksan hirmuteot toisen maailmansodan aikana ja kirjan tapahtumat vertautuvat niihin. Että ihmiset ovat valmiita tekemään kaikkea pahaa väärissä olosuhteissa. Myös ryhmän paineen vaikutus yksilöihin tulee tarinassa esille. Ja että johtajaksi pääsee aggressiivisella käytöksellä tai lupaamalla "lihaa".

    VastaaPoista