lauantai 26. heinäkuuta 2014

Eva Talmadge & Justin Taylor: The Word Made Flesh - Literary Tattoos from Bookworms Worldwide

Miltä tuntuisi Ulysseksen viimeinen rivi rintakehässä, E. E. Cummingsin runo kulkemassa pitkin selkärankaa, kuva Eric Carlen Pikku toukka paksulaisesta käsivarressa tai Potter-loitsut ranteissa? Muiden muassa nämä esimerkit esiintyvät kirjassa, johon on kerätty kirjallisia tatuointeja kirjojen ystäviltä ympäri maailmaa (suurin osa kylläkin yhdysvaltalaisilta, jotka ilmeisesti ovat aktiivisimmin keruuseen osallistuneet). Useimmissa on mukana lyhyt teksti siitä, miten tatuointien kantajat ovat päätyneet ne ottamaan tai mitä ne heille merkitsevät.

Ajatus kirjallisesta tatuoinnista on houkutellut jo muutaman vuoden, oikeastaan siitä asti kun idea ensimmäisen kerran putkahti päähäni. Se taas taisi tapahtua törmäämällä aihetta esittelevään Contrariwise-blogiin, jota käyn aina silloin tällöin ihaillen selailemassa, samoin kuin tämän kirjan kanssa samaa jatkumoa olevaa The Word Made Flesh -blogia. Aiemmin mietin, että joo, tatuointi olisi sinänsä kiva, mutta mikä oikein olisi sellainen juttu jonka tosiaan haluaisin pysyvästi iholleni. Kun sitten tajusin että kirjallisuus, tietysti, palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Se tässä lähinnä jarruttelee, että mulla on nykyään ihan liikaa ideoita, ja pelkään että homma lähtee heti lapasesta jos päästän itseni alkuun. Itsekuri kun ei ole vahvimpia puoliani. :)

Vaikka tässä kirjassa esiteltyjen tatuointien joukkoon ei ollut eksynyt kovin montaa jotka tosissaan olisivat itseäni sykähdyttäneet niin sehän ei toki alenna niiden arvoa omistajilleen. Ja kirjan lukemisesta ja kuvien katselusta tuli joka tapauksessa hymyilyttävän hyvä mieli - ihanaa, että kirjallisuus on ihmisille niin merkityksellistä, että he haluavat tallentaa palasia siitä tällä tavalla itseensä!

Ulkoasu: Tekstit ovat enimmäkseen valkoista mustalla pohjalla, mikä ei ole se kaikkein silmäystävällisin vaihtoehto, mutta ihan tyylikäs kyllä. En oikein tiedä mitä mieltä olen perinteisempien tatuointiaiheiden, kuten pääkallon ja ankkurin käyttämisestä kannessa, ne kun eivät tavallaan kuitenkaan liity sisältöön mitenkään. Kannen typografia: Jessica Hische, kannen suunn.: Robin Bilardello.

Kustantaja Harper Perennial 2010, 165 s.

4 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan vähän hämäävä tuo kansikuva. Olisi luullut siihen löytyvän jotain kirjallisempia aineksia...

    Minä innostun tatuoinneista ajoittain, mutta en luultavasti koskaan yhtään hanki. Kerran olin jo säästänyt rahat ja kävin liikkeessä tutkimassa mallikansioita jne. Lopulta ostin olohuoneeseen uudet verhot :)

    VastaaPoista
  2. Saa nähdä päädynkö itsekään ikinä tositoimiin asti! :)

    Ja kyllähän verhotkin on kivoja olemassa. :D

    VastaaPoista
  3. Oijoi, luulen ettei minun kannattaisi hankkia tätä... Kuvakuume (3. kuvan) on vaivannut jo pitkään, kirjallinen tatuointi olisi upea :)

    VastaaPoista
  4. No jos ihan vaan pikkuisen käyt kurkkimassa noita blogeja, niin eihän siitä voi mitään haittaa olla... ;)

    VastaaPoista