Viime vuoden keväällä rakastuin kolmeen ensimmäiseen Sandman-albumiin, jotka siinä vaiheessa olivat hallussani. Tänä kesänä luin viimein sekä nuo kolme uudestaan muistin virkistykseksi, loput alkuperäisistä kuukausittain ilmestyneistä sarjakuvista kootuista kymmenestä albumista ja vielä pari myöhemmin lisättyä bonusta. Koko lista on siis tämän näköinen:
Vol 1. Preludes & Nocturnes
Vol 2. The Doll's House
Vol 3. Dream Country
Vol 4. Season of Mists
Vol 5. A Game of You
Vol 6. Fables & Reflections
Vol 7. Brief Lives
Vol 8. World's End
Vol 9. The Kindly Ones
Vol 10. The Wake
Endless Nights
The Dream Hunters
Että mistäkö on kyse? Neil Gaiman kertoo Endless Nightsin alkusanoissaan eräästä kerrasta, kun häntä pyydettiin tiivistämään sarjan tarina korkeintaan kahteenkymmeneenviiteen sanaan:
" 'The Lord of Dreams learns that one must change or die, and makes his decision', I said. It's true, as far as it goes, although it leaves out quite a lot. Introductions always do."
Erinomainen tiivistys, mutta jättää tosiaan pois paljon. Siis tarkoitan, että PALJON. Sandman on niin monihyväinen kokonaisuus että täytyy vain ihastellen ihmetellä, millainen mielikuvitus tämän takana oikein on. Tuntuu epätoivoiselta edes yrittää ryhtyä selittämään, mitä kaikkea sarja sisältää, mutta jos nyt jotain mainitsisin: On seitsemän sisarusta, ikuista, jotka ovat olleet odottamassa ensimmäistä ihmistä, ja jatkavat olemassaoloaan niin kauan kuin on yksikin ihminen heitä tarvitsemassa. Destiny, Death, Dream, Destruction, Despair, Desire ja Delirium. He ovat kukin hallitsemansa elämänalueen ruumiillistumia - eivät jumalia, sillä he ovat olemassa riippumatta siitä, uskooko heihin kukaan vai ei. Sarjan keskushahmo on unia hallitseva Dream, salaperäinen, hieman surumielisen synkeäkin hahmo, joka ei lakkaa kiehtomasta lukijaa joka kerta kun ilmestyy näkyviin.
Dreamin ympärille on kiedottu huikea määrä tarinoita, joissa esiintyy välillä nykypäivän ihmisiä, välillä historiallisia henkilöitä kuten William Shakespeare tai keisari Augustus tai myyttisiä hahmoja keijuista demoneihin. Ja ne tarinat ovat täynnä kaikenlaisia kohtaloita, kaunista toivoa ja pohjattomia suruja, uskomattomia tapahtumia. Raakaa väkivaltaakin kyllä toisinaan.
Suosikkihahmojani Dreamin itsensä lisäksi ovat säkenöivä isosisko Death, joka on sisaruksista Dreamille läheisin ja laittaa toisinaan itsepäisen pikkuveljensä järjestykseen, sekä Hob Gadling, mies joka elää vuosisatoja koska ei vieläkään halua kuolla.
Sarjasta voisi selittää vaikka kuinka pitkät pätkät kun vain tietäisi mistä päästä tarttuisi kiinni! Koska en tiedä, tyydyn sanomaan että lue kokeile itse, jos haluat nähdä unien valtakunnan, vierailla helvetissä ja kuunnella tarinoita kentaurin ja 1900-luvun alussa merille karanneen pojan seurassa, tavernassa maailmojen risteyskohdassa kun todellisuusmyrsky raivoaa ulkona sekoittaen aikojen ja paikkojen rajat. Kaiken muun muassa.
Sarjalla on ollut iso joukko piirtäjiä, joiden kynänjäljet erottuvat toisistaan välillä enemmän ja välillä vähemmän, tehden kokonaisuudesta entistä rikkaamman. Hieman ahdistaa jättää heidät tässä epäkunnioittavasti nimiltä mainitsematta, mutta siitä tulisi vähän turhan pitkä luettelo. Ja sitten olisivat vielä värittäjät ja tekstaajat ja...
The Sandman on sellainen teos, että siihen tosiaan kannattaa tutustua. Lainaan Peter Straubia Brief Livesin jälkisanoista: "If this isn't literature, nothing is."
Ulkoasu: Komea kokonaisuus! Selkämyksistä vielä muodostuu hämyinen naamankuva.
Kustantaja DC Comics 2009-2013, vol. 1-10 sisältö alun perin julkaistu vuosina 1988-1996, Endless Nights 2003 ja The Dream Hunters 2009. 1-10 sivunumeroimattomia, EN 152 s. ja TDH 126 s.
Sandman on kyllä nimenä hyvin tuttu, mutta en ole sarjaan vielä tutustunut. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että ehkä kuitenkin pitäisi.
VastaaPoistaJoo, pitää! :)
PoistaKauan sinulla kesti, että pääsit tarinaan kunnolla sisälle? Olen nimittäin kerran yrittänyt tätä aloitella, mutta en ole kauas päässyt... Kuinka pitkälle minun kannattaisi antaa tälle mahdollisuus, vinkkejä? :)
VastaaPoistaNyt oli kolmen ekan osan kohdalla tosiaan kyseessä jo toinen lukukerta, joten nyt tuntui että olin heti mukana, mutta viime kerralla oli jotain pieniä käynnistysvaikeuksia. Muistaakseni pääsin niistä eroon jo ensimmäisen albumin aikana, mutta kyllä tässä tosiaan saattaa aluksi olla hankaluuksia hahmottaa että mistä oikein on kyse. Tuohon aiempaan postaukseeni Sininen Kissa kommentoi Gaimanin itsensäkin jossain kirjoittaneen että sarja alkoi kunnolla muotoutua vasta ensimmäisen albumin viimeisessä luvussa. Eli ehkä ainakin siihen asti kannattaisi lukea, ja jos yhtään kutkuttaa niin kokeilla vähän eteenpäin... :)
PoistaKiitos vinkistä! Seuraavalla kerralla kun lainaan ensimmäisen osan, aion lukea sen loppuun asti :)
PoistaPitäisikin lainata nämä taas kirjastosta. Minulla oli ensimmäinen järkäle yhteisniteistä lainassa varmaan viisi kuukautta, mutta en saanut edes aloitettua kun odotin yhtä toista sarjakuvaa, jonka olisin halunnut lukea loppuun ensin. Hyvä tietää, ettei vika ole välttämättä lukijassa, jos tarina ei aivan heti avaudu. :)
VastaaPoistaUutta yritystä siis vaan, ehkäpä sitten on parempi hetki! :)
PoistaSe eka osa menee vielä vahvasti kauhu/supersankari-sarjakuvaperinteeseen, jos ne eivät ole tuttuja niin voi jäädä vähän vieraaksi...Alun piirtäjää Sam Kiethiä fanitan joten piirrosjäljen kanssa voin fiilistellä, mutta tarina tosiaan lähtee kunnolla käyntiin vasta vähän myöhemmin.
VastaaPoistaJa ensilukemalla voi vaikka kokeilla hypätä suoraan kakkososaan, Doll's Houseen. Periaatteessa jos tietää sarjan perusidean sillä tasolla kuin mitä tuossa bloggauksessa kirjoitit niin kolmososankin voi lukea ensimmäisenä ja sitten vaikka palata aikaisempiin...
Joo, noinkin voi varmasti tehdä. Itse vaan olen sen verran neuroottinen oikeassa järjestyksessä lukija ettei tuommoinen toiminta tullut kuuloonkaan. :P
PoistaMinä rakastan Sandmania, vaikken ole kaikkia osia varmaan lukenutkaan. Haaveilen siitä, että saisin kaikki osat jossain vaiheessa omaan hyllyyni.
VastaaPoistaOlen kyllä erittäin iloinen siitä että sain nuo kaikki haalittua omikseni! Se vähän harmittaa että kaksi viimeistä ovat eri painosta, mutta saatan pystyä elämään asian kanssa. :)
PoistaNiin ja minä olen siis lukenut sarjaa ihan sekaisin, vähän sieltä ja vähän täältä ja mielestäni se toimii niinkin. :-)
VastaaPoista