Joe Hill: Sarvet

Ig Perrish herää megakrapulassa ja toteaa että hänen päähänsä on kasvanut sarvet. Pian hän huomaa myös, että ne saavat ihmiset kertomaan hänelle synkimmistä ja likaisimmista ajatuksistaan ja toiveistaan. Alkujärkytyksestä selvittyään Ig päätyy käyttämään tilannetta hyödykseen. Hänen tyttöystävänsä Merrin raiskattiin ja tapettiin vuotta aiemmin. Ig vapautettiin todisteiden tuhouduttua mutta lähes kaikki pitävät häntä syyllisenä joka onnistui luikahtamaan vastuusta perheensä rahojen turvin. Nyt on aika etsiä todellinen surmaaja.

Joe Hill ei turhia viivyttele vaan läväyttää oleellisen käänteen, sarvien ilmaantumisen, kehiin heti kättelyssä. Muistelen vastaavasti käyneen myös Sydämenmuotoinen rasia -romaanissa. Vauhtiin päästään siis heti ja kerronta vetää muutenkin hyvin mukanaan. Takaumajakso Igin nuoruudesta saattaa tuntua pieneltä tahdin taantumiselta, mutta se tarjoaa tärkeää taustatietoa henkilöiden suhteista ja historiasta. Epäiltyjä ilmaantuu lukemisen edetessä - kuka vuosien takaisista ystävistä ja vihamiehistä lopulta onkaan vastuussa Merrinin kohtalosta, ja mikä oikein oli hänen oma motiivinsa erääseen käänteeseen?


Sarvet on kauhun kanssa flirttailevaa (ei tosin juurikaan pelottavaa), hyvää ja pahaa pohtivaa jännitystä, jossa huumorikin välillä onnistuneesti pilkahtelee. Henkilöt ovat hyvin luotuja, ja Igin seurassa viihtyy - ja ahdistuu, kun tilanne tuntuu johtavan umpikujaan koska kaikki joiden puoleen hän yrittää kääntyä, alkavat vain ladella omia salaisuuksiaan joita Ig ei välttämättä haluaisi kuulla. Kelpo viihdettä, mutta jotain potkua jäin hommaan kaipaamaan jotta olisin syttynyt kunnolla. Novellikokoelma Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia säilyy edelleen kirkkaasti parhaana Hilliltä lukemanani teoksena.

Ensimmäinen lause: Ignatius Martin Perrish vietti yön tehden humalassa kauheita asioita.

Englanninkielinen alkuteos: Horns (2010)

Ulkoasu: Soveliaan synkeä ja pirullinen. :) Kansi: J. Karjalainen.

Suomentanut Kari Salminen

Kustantaja Tammi 2011, 430 s.