maanantai 11. elokuuta 2014

Anne Leinonen: Valkeita lankoja

Tarinoita toisista todellisuuksista, alaotsikon mukaisesti. Monen novellin voimakkaana ympäristönä toimii pohjoinen luonto. Suo, jolla noitanaiset elävät karkotettuina, metsä, jossa piilee jotain mikä kadottaa suunnistajatytön mystisesti. Mutta paljon kauempanakin käydään: Avaruudessa, planeetalla jota asuttava kärsivällinen kansa mukautuu kulloisenkin vierailevan rodun toiveisiin oppiakseen heistä, ja saa lopulta vieraakseen ihmisen. Tulevaisuudessa, maailmassa josta kaikki naiset ovat vuosikymmeniä sitten kadonneet.

Lupaavaa, lupaavaa, ajattelin muutamia ensimmäisiä novelleja lukiessani, mutta en vielä ihastunut kunnolla. Kunnes viides, Umpipuun lapsi, pahaenteisine metsineen ja sisarkateuksineen sitten sytytti, ja hienoja kokemuksia olikin sen jälkeen vielä monta tarjolla. Valkeita lankoja tarjoilee eläviä henkilöitä ja heidän vahvoja kokemuksiaan, ihmisyyttä monesta näkökulmasta sekä sitä loputtoman kiehtovaa todellisuuden vinksahtamista, josta suuresti nautin. Ihanaa, että joidenkin ihmisten päät toimivat siten että he voivat kirjoittaa tällaisia tarinoita meidän muiden luettaviksi!

Ulkoasu: Ihan tuommoinen perusfiksu. Päällys: Sami Saramäki.

Kustantaja WSOY 2006 (novelleja julkaistu aiemmin mm. Portti-lehdessä), 304 s.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kiehtovalta!
    Mulla oli suuria vaikeuksia Leinosen Viivamaalarin kanssa, mutta ehkäpä joskus voisin testata tätä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivamaalaria olen harkinnut mutta ei ole ainakaan vielä päätynyt luettavaksi asti. Katsotaan!

      Poista
  2. Kirjasta tulee arviosi perusteella mieleen Johanna Sinisalon mahtava ja nimensä mukainen Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Valkeita lankoja kuulostaa siis todella houkuttelevalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näissä tosiaan jotain samaa on!

      Poista