Anne Leinonen: Valkeita lankoja

Tarinoita toisista todellisuuksista, alaotsikon mukaisesti. Monen novellin voimakkaana ympäristönä toimii pohjoinen luonto. Suo, jolla noitanaiset elävät karkotettuina, metsä, jossa piilee jotain mikä kadottaa suunnistajatytön mystisesti. Mutta paljon kauempanakin käydään: Avaruudessa, planeetalla jota asuttava kärsivällinen kansa mukautuu kulloisenkin vierailevan rodun toiveisiin oppiakseen heistä, ja saa lopulta vieraakseen ihmisen. Tulevaisuudessa, maailmassa josta kaikki naiset ovat vuosikymmeniä sitten kadonneet.

Lupaavaa, lupaavaa, ajattelin muutamia ensimmäisiä novelleja lukiessani, mutta en vielä ihastunut kunnolla. Kunnes viides, Umpipuun lapsi, pahaenteisine metsineen ja sisarkateuksineen sitten sytytti, ja hienoja kokemuksia olikin sen jälkeen vielä monta tarjolla. Valkeita lankoja tarjoilee eläviä henkilöitä ja heidän vahvoja kokemuksiaan, ihmisyyttä monesta näkökulmasta sekä sitä loputtoman kiehtovaa todellisuuden vinksahtamista, josta suuresti nautin. Ihanaa, että joidenkin ihmisten päät toimivat siten että he voivat kirjoittaa tällaisia tarinoita meidän muiden luettaviksi!

Ulkoasu: Ihan tuommoinen perusfiksu. Päällys: Sami Saramäki.

Kustantaja WSOY 2006 (novelleja julkaistu aiemmin mm. Portti-lehdessä), 304 s.