Maratonilla luettua II

Vielä loput kaksi maratonilla lukemaani kirjaa:

Sarri Nironen: Tähdenpeitto

Lukion viimeistä vuotta viettävät Riina ja Joona elävät eri puolilla Helsinkiä, tuntematta toisiaan mutta kuin samaan tahtiin hengittäen. Elämä on täynnä nuoruuden viiltävyyttä iloineen ja suruineen. Nuoruuden, "joka on kohta ohi, jonka aikana täytyy kokea niin paljon kuin suinkin, jonka aikana täytyy juosta eikä koskaan pysähtyä".

Henkilöt eivät oikeastaan ole mitenkään erikoisia, mutta se sopii tähän hyvin. Molempia tekisi mieli halata. Lukiessa toivoo että he löytäisivät toisensa mutta ei uskalla olla ollenkaan varma siitä että niin käy.

Tähdenpeitto on kaunis kirja. Aluksi kieli tuntui liiankin tyylitellyltä mutta se meni ohi. Maratonin paras lukukokemus, jonka kohdalla harmittaa etten muista kirjasta enää ollenkaan niin paljoa kuin haluaisin, ja mietityttää, pitäisikö tähän vielä palata paremmin keskittyen.

Ensimmäinen lause: Riinan silmät rävähtävät auki.

Ulkoasu: Kaunis tämä on ulkoisestikin! Graafinen suunn.: Anna Makkonen.

Kustantaja WSOY 2012, 129 s.

Joel Haahtela: Traumbach

Nuori reportteri haahuilee perinteisen haahtelamaisesti pitkin itäsaksalaista kaupunkia, josta hänen pitäisi löytää haastateltavakseen eräs Traumbach-niminen mies.

Tämä oli neljäs lukemani Haahtelan kirja, mutta harmikseni en ole päässyt kunnon hurmioon kertaakaan ensimmäisenä lukemani Perhoskerääjän jälkeen. Alusta pidin, mutta tällä kertaa haahuilu tuntui menevän vähän liian pitkälle, enkä lopulta jaksanut enää olla kiinnostunut koko Traumbachin löytymisestä ja henkilöllisyydestä vaan luin vain jäljellä olleet sivut pois vaivoista odottaen että ne loppuvat. Kertojan lempeyskin meni liikaa lällyn puolelle, eikä inhokkiteemani, nuoren miehen vanhemmasta naisesta haaveilun, esiin pilkahtaminen ainakaan auttanut asiaa. Enkä erityisemmin pitänyt lopustakaan.

Olipas nyt surkeaa! :D Tämä vuodatus ei tarkoita sitä, että pitäisin kirjaa umpihuonona, vaan heijastelee enemmänkin vain omaa harmitustani siitä etten tykännytkään. Maratonin loppumetreillä lukeminenkaan ei varmaan ollut kirjalle eduksi, mutta tuskin olisin tästä merkittävästi enempää pitänyt muulloinkaan. Tämä ei nyt vaan ollut mulle, mutta ehkä jokin toinen Haahtela taas on - en nimittäin ajatellut luovuttaa vielä! :)

Ensimmäinen lause: Nuori mies saapuu kaupunkiin 17. kesäkuuta kello kolmen maissa iltapäivällä.

Ulkoasu: Muuten aika kiva mutta taustaväri saisi olla vähän raikkaampi! Graafinen suunn.: Päivi Puustinen.

Kustantaja Otava 2012, 112 s.