En intoillut turhaan, koska nämä uudemmat novellit ovat vähintään yhtä hyviä kuin aiemmatkin! Teksti on keveää mutta vie syvälle henkilöiden tunteisiin ja vaikuttimiin. Ja kerronta vieläpä virtaa niin uskomattoman helpon tuntuisesti, kuin olisi ilmaantunut paperille itsestään. Tästä tietysti kiitokset myös suomentaja Lotta Toivaselle!
Yksittäistä suosikkinovellia on vaikeaa nostaa esiin koska kokoelma on tasaisen erinomainen. Se jossa yhden illan juttu on parempi kuin mikään pitkään aikaan mutta tyttö lähtee silti? Se jossa yllättävä ystävyys ilmestyy tien varressa odottavan koiran muodossa juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee? Se joka kiertyy surkean Pokémon-kortin ympärille? Se jossa mies kohtaa junassa kaksi hyvin erilaista nuorta naista ja jonka loppuratkaisu jätetään riemastuttavasti lukijan valinnan varaan? Onneksi ei tarvitse päättää. (Paitsi sen loppuratkaisun päätin kyllä - totta kai se oli Hän. ;) )
Ranskankielinen alkuteos: Fendre l'armure (2017)
Suomentanut Lotta Toivanen
Kustantaja Gummerus 2018, 247 s.
Gavaldan aihekirjo on laaja. Hän kirjoittaa näennäisen kepeästi ja vaivattoman oloisesti elämää ymmärtävällä otteella, mutta jättää lukijalleen tilaa, ikäänkuin se viimeisen sanan, kuten mainitsitkin. Juuri siinä näen Gavaldan kiehtovuuden, kuorrutuksenaan mainio suomennos. P.S. Totta kai se on Hän:)
VastaaPoistaKyllä, osuvasti kuvattu!
PoistaKyllä, Hänhän se oli! :)
VastaaPoistaAivan loistava kokoelma, hyrisin lukiessa!